Viikonvaihde meni taas vauhdilla. Perjantaina olin Taitotalolla eläintenhoitajapäivillä edustamassa Klinikkaeläinhoitajat ry:tä ja lauantaina ja sunnuntaina laitettiin pihaa hääkuntoon siskoni perheen kanssa äitipuoleni johdolla. Aloin nimittäin mennä niin lukkoon pihalla olevien tekemättömien töiden takia, että piti kysyä kunnon pihaihminen avuksi. Sellainen jolle minun ei tarvitse kertoa, mitä talkoissa lähdetään tekemään, vaan joka joka kertoo sekä itselleni että muille, mitä pihalla olisi nyt tärkeintä ja kriittisintä tässä kohtaa vuotta ja valmisteluja ylipäätään tehdä.
Ständihommissa perjantaina |
Helsingin reissu ei mennyt ihan kuten Strömsössä.Tavoitteeni oli olla Taitotalolla ennen ovien aukeamista yleisölle klo 7.45. Niinpä herätyskelloni soi 4.40 ja kimppakyytini lähtö oli sovittu läheisen kaupan pihalta 5.40. Olen saattanut joskus mainita, että en toimi kauhean hyvin aamuisin, mutta sain kuin sainkin itseni aikataulussa tapaamispaikalle. Siinä kohtaa oli sitten hyvä huomata, että olin unohtanut tarkistaa wa viestini aamulla ja kyytini oli ilmoittanut jo 4.44 sairastuneensa niin ettei hän pysty ajamaan eikä osallistumaan. Siinä iski sitten pieni paniikki, että millä sitä sitten Helsinkiin etenisi. Ainoa millä ehtisin täysin ajoissa olisi ollut hypätä ratin taakse ja ajaa itse. Alan kuitenkin lähes poikkeuksetta pilkkiä ratin takana yli 1,5 tunnin matkoilla, ja olen nukahtanutkin rattiin muutaman kerran, vaikka olisin ollut lähtiessä täysin virkeä ja hyvin nukkunut. Niinpä alle kuuden tunnin yöunilla kuusi tuntia nukahtamislääkkeen ottamisesta ajaminen itselleni vieraaseen kaupunkiin, jonka liikennejärjestelyt jännittivät jo valmiiksi, tippui vaihtoehtojen listalta aika nopeasti. Seuraavaksi soitin yhdelle työkaverilleni, jonka tiesin olevan suuntaamassa samaan tapahtumaan. Vaikka kuinka tiesin, että luennolle ehtiäkseen hänen pitäisi olla jo hereillä, kyllä sitä ihmisellä on silti pieni kynnys painaa soita-painiketta, kun kello ei ole vielä edes kuutta aamulla. Sain hänet linjan päähän, mutta hän oli menossa tapahtumaan junalla Salosta, joten siihen kyytiin ehtiminen olisi mennyt hyvin tiukoille. Muuten jo pelkkä seura julkisilla sompailuun olisi jo rauhoittanut, sillä en ole liikkunut Helsingissä julkisilla vuosiin, ja ahdistumistaipumukseni tuntuu olevan huomattavasti aamuvirkumpaa sorttia kuin ongelmanratkaisukykyni. Koska en saanut ongelmaa ratkaistua siinä parkkipaikalla, palasin kotiin ja herätin Jussin tarkkailemaan vaihtoehtoja. Bussit ja etenkin junat tuntuivat liikkuvan hyvin nihkeästi, etenkin kun itselläni ei ollut etukäteen selvitettynä Helsinginpään lähijunia ja julkisia, että mistä pisteestä Helsingin sisällä minun olisi sitten helpointa päästä lopulliseen määränpäähäni. Jussi alkoi sitten laskea ehtisikö hän heittää minut Helsinkiin ennen työpäivänsä alkua, tai pystyisikö hän nappaamaan kannettavan mukaansa ja tekemään osan työpäivästä etänä. Asian tarkistettuaan Jussi huomasi, että hän päivänsä oli jo valmiiksi lähes yksinomaan etävastaanottoa ja puheluita, joten hän saattaisi onnistua muuttamaan sen kokonaan etäksi. Mutta Jussin työssä käsiteltävien asioiden takia hän ei todellakaan voisi mennä esimerkiksi mihinkään kahvilaan työskentemään. Tämä ongelma ratkesi kuitenkin nopeasti: Helsingin etätyötiloja googlettaessa vastaan tuli Valo Hotel & Work -hybridihotellin mainos, jossa uutena sovellusasiakkaana sai ilmaisena tutustumistarjouksena päiväksi käyttöönsä oman toimiston lisänäytöllä sekä hotellin saunan ja uima-altaan. Kaiken muun lisäksi tämä oli vain kahden kilometrin päästä Taitotalolta. Niinpä Jussi lähti heittämään minua Helsinkiin ja teki työpäivän sieltä käsin.
Löllö otti viikonloppuna rennosti |
Tämän kaiken järjestelyyn meni sen verran aikaa, että saavuin paikalle noin kaksi tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Kuitenkin sen verran hyvissä ajoin, että edes ensimmäinen luentotauko ei ollut ehtinyt alkaa. Onneksi meillä oli kuitenkin paikalla pari muuta, jotka pystyivät osallistumaan juuri aamun ensimmäiseen tapahtumaan, vuoden eläintenhoitajan ja vuoden työpaikkaohjaajien palkitsemiseen, mutta jotka eivät olisi pystyneet jäämään koko päiväksi ständille. Iltapäivällä meitä piti olla ständillä kolme, mutta yksi kolmesta tippui tosiaan pois jo aamusta sairastumisen myötä. Valitettavasti sitten myös ständikaverini sai viestiä, että yksi hänen koiranpennuistaan oli sairastunut, joten hän joutui lähtemään kotiin tarkastamaan tilannetta. Eli loppupäivän vastasin sitten ständistä yksin. Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja ehdin kävijöiden ollessa luennoilla itsekin kiertää katsomassa mitä muilla ständeillä oli tarjolla, miettiä parillakin ständillä ruokavaihtoehtoja Maunolle ja osallistua useampaan arvontaan. Yhdestä arvonnasta osui sitten voittokin kohdalle, ja saamme Casper-elvytyskoiranuken kahdeksi viikoksi klinikalle. Casper on jo matkalla, joten sen pitäisi ehtiä työpaikalle ennen meillä lauantaina olevaa elvytyskoulutusta.
Tästä hiekkakentästä lähdettiin liikkeelle |
Vettä vastapainoksi paahteelle |
Loppuviikonloppu menikin sitten ihan pihalla. Tampereen vahvistukset lähtivät matkaan lauantaina jo seitsemältä, joten pääsimme aloittamaan pihahommat kymmenen maissa. Saimme kahden päivän aikana kitkettyä, karsittua ja silputtua talventörröttäjiä, rikkaruohoja ja oksia useamman kompostikehikollisen edestä, ja sen kyllä huomaa. Piha on heti paljon selkeämmän näköinen, ja etenkin se hiekkakenttä, jolle toinen teltoista on tulossa, on todella paljon siistimpi. Toki tuota lääniä riittää sen verran, että vaikka meitä hääräsi enimmillään seitsemän ihmistä yhtä aikaa, niin kyllä tuolla puutarhassa tulee riittämään puuhaa vielä useammaksi päiväksi ennen häitä. Sunnuntaina apukäsien lähdettyä sain vielä ensimmäiset taimet istutetuksi kasvihuoneeseen. Sinne tuli tänä vuonna useampaa lajia kurkkuja ja tomaatteja sekä yksi suippopaprika.
Suppis lähti Saijan matkaan |
Sunnuntaina Saija myös poikkesi hakemassa Suppiksen treffeille, eli nyt pidetään kaikki peukut pystyssä, että kesäkuuksi saataisiin vauvoja - ja mieluiten mahdollisimman paljon tyttöjä. Josko sieltä löytyisi sitten meillekin nuorisoa laumaan.
Olipa tapahtumarikas messureissu!! Tuossa rakkaus punnitaan, kun toinen alkaa kuudelta aamulla joustaa noin paljon, että vetää koko työpäiväsuunnitelmansa uusiksi. Omakin puolisoni olisi noin toiminut, varsinkin kun ratkaisu oli noin helppo, että päivän sai täysin etäksi.
VastaaPoistaMukavaa, että häävalmistelut etenevät! Uskon, että juhlista tulee aivan täydelliset, intiimit ja ihanat.
Toivotaan että olet oikeassa <3 Vielä kun saataisiin hääpäiväksi hyvä sää, ettei tunnelma kävisi aivan liian tiiviiksi :D
Poista