Ehdin viime syksynä innostua Lystin ja Huiskun ruokahalusta ja innosta etenkin kokonaisia ruokaeläimiä kohtaan. Lauman vanhemmatkin jäsenet söivät kyllä jo hiiriä ja tipuja, mutta junnujen myötä uskalsin viimein laajentaa myös isompiin ruokaeläimiin, kuten aikuisiin rottiin, marsuihin ja kaneihin. Alkuun ne hävisivätkin hyvin, ja olin mielissäni, kun onnistuin löytämään niitä isompia eriä edullisesti pakkaseen. Minä kun voin suoraan myöntää, ettei meillä lasketa kaikkia vitamiineja ja hivenaineita mitä ruuasta tulee mikrogrammojen tarkkuudella, niin asiaa pyritään kompensoimaan pitämällä ruokavalio mahdollisimman monipuolisena. Tähän meillä kuuluu muunmuassa se, että näädille pyritään tarjoamaan viikottain vähintään kolmea tai neljää eri eläinproteiinia, eli kanan ja kalkkunan ohella esimerkiksi niitä hiiriä, rottia, marsuja ja kaneja, sekä välillä lohta, muita kaloja, hamstereita, ja pienessä määrin lammasta, jauhomatoja ja poroa. Joiden lisäksi koettaa aina välillä etsiä jotain uutta, kuten viiriäisiä. Käytännössä siis melkein kaikkea muuta kuin sikaa ja nautaa, jota freteille ei niin suositella punaisen lihan rasittaessa munuaisia muita lihoja enemmän.
Kupin ympärillä olevista jäljilstä voi päätellä, millä kiireellä parhaita herkkuja on alettu kantaa turvaan. |
Työvälineet ja eilisen menu. Kupissa paloiteltu rotta, vieressä seuraavaksi paloitteluun tulossa oleva marsu. |
Paloittelussa on edetty siihen vaiheeseen, missä jäljellä alkaa olla se, mikä pilkotaan kuppiin. Sakset toimivat hyvin myös rintakehän avaamiseen. |
Enisimmäinen marsuannos |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti