Kaikki alkaa olla valmiina näätäesittelyyn |
Huoneessa riitti kävijöitä |
Välihuilailuja aitauksessa |
laumojen käsiteltävyys aiheutti suurta ihmetystä etenkin vanhemmissa. Kiimailevan Ahdin hajutkin taisivat mennä enimmäkseen huoneessa olevan haisunäädän eli Miikkiksen piikkiin. Siinä olikin hyvä muistuttaa, mistä fretin maine on pitkälti tullut: jos sen kaltaisen aktiivisen eläimen sulkee pieneen häkkiin ja jättää kouluttamatta, siitä saa helposti aika mahdottoman. Sen sijaan riittävällä aktivoinnilla ja purukoulutuksella ne ovat oikein mukavia eläimiä - vaikkakaan eivät kotioloissa yleensä ihan yhtä syliinsammuvia kuin väsyneenä tapahtumissa.
Lapset eivät olisikaan millään malttaneet lähteä unisena syliin käpertyvien pikkunäätien luota, mutta monet vanhemmat muistuttelivat takana olevasta jonosta ja siitä, että muidenkin pitäisi päästä näkemään näädät. Kyllähän sitä itsekin näki, että jono ulottui ihan huoneen ovelle asti, mutta lopullisesti tilanne valkeni minulle vasta, kun Jussi kehoitti minua pitämään tauon ja menemään etsimään alpakat, jotka itse kovasti halusin nähdä. Astuessani ulos huoneesta tajusin ettei jono ollutkaan vain huoneen ovelle asti, vaan jatkui koko käytävän matkan aina ulko-ovelle asti. Jonon nähtyään osa vanhemmista koittikin ehdottaa lapsilleen esimerkiksi poniajelua näätien sijaan, mutta liittyivät lasten toiveista silti jonon jatkoksi. Siitä tuli hetkeksi aika epäuskoinen olo: porukka oikeasti jonotti minuttitolkulla ellei huomattavasti pidempäänkin päästäkseen näkemään ne otukset, joiden kanssa minulla on onni jakaa arkeni.
Mitella sai tyytyä minun ja Sariannan syleihin |
Omaksi onnekseni karitsoiden, hevosten ja alpakoiden luona ei ollut samanlaista jonoa, kuten ei myöskään villapossujen aitauksella. Ehdin sitten kiertää katsomassa lempparini olematta silti ikuisuuksia poissa oman laumani luota. Kissakahvilan, lintulan ja hieman sivummalla sijaitsevan klinikka-/hoitolarakennuksen päädyin jättämään väliin, vaikka nekin olisivat kyllä olleet mielenkiintoiset, ellei olisi tiennyt, millainen vilinä näätähuoneessa oli. Joskus kun sitä on miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että hakeutuisi Liviaan opiskelemaan, ja tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin käymään paikan päällä.
Minä & kultapoika <3 |
Kotiin päästyä Miikkis ei jaksanut edes liikkua boksistaan, vaan jäi nukkumaan sinne. Tyttöjen piti
taas tehdä välitön tupatarkastus ja Mitellan koettaa pölliä reissukassista loput ankkanamit ja lohitahnan. Niitä se ei onnistunut saamaan, mutta juuri ennen lähtöä ystävän luo huomasin, että se oli pöllinyt silti jotain: matolla makasi järsitty pinkki muovinpala. Minulta kesti hetki tajuta mistä se on, mutta syylliseksi paljastui lopulta uudet kynsisakset: niiden sormipaikoissa olevat pinkit kumikappaleet olivat irtonaiset. Ei siinä auttanut sitten muu kuin kaivaa parafiiniöljy esille ja tehdä pika-arviota, uskaltaako neitiä jättää pariksi tunniksi kotiin. Päädyimme uskaltamaan ja kotiin palattua neiti olikin kakannut lähes kaikki puuttuvat pinkit palaset. Jotenkin minusta tuntuu, että tuo neiti tulee vielä joskus päätymään leikkauspöydälle fiksaatioineen - mutta se kerta ei onneksi ollut nyt.
Kynsisaksista irronnut osa |
Meillä on nyt kaksi kertaa varmuudella syöty jotain hyvin ison suolitukosriskin aiheuttavaa ja kerran yhdeltä lelulta katosi epäilyttävästi korva, jota ei onnistuttu jäljittämään. Kaikilla kerroilla on onneksi tähän asti selvitty säikähdyksellä ja parafiiniöljyllä. Mitella oli onneksi järsinyt tuon sen verran pieneksi silpuksi, että se mahtui läpi suolesta. Silloin kun Esteri oli syönyt lelun, se ehti oksentaa isoimmat kappaleet ja pienemmät tulivat sitten öljyn mukana läpi. Tuo Esterin tapaus vielä sattui kun miun tytöt olivat olleet minulla vasta pari viikkoa, ja Esteri päätti syödä tyttöjen mukana tulleelta dinolelulta hännän. Silloin sitä kyllä tunsi itsensä maailman huonoimmaksi fretinomistajaksi, kun lelun materiaali oli mietityttänyt minua heti sen nähtyäni, mutta olin silti päättänyt jättää sen tytöille, kun se oli ollut niillä jo kuukausia ja oli niiden lemppari.
VastaaPoistaFrettien kanssa pieni ensiapukaappi on kyllä aika must-juttu, vaikka kuinka koettaa tehdä kämpästä sellaisen, että sielä ei olisi mitään vaarapaikkoja.