Kotimaan reissailua ennen maastapakoa

Viime viikon viikonloppu meni Tampereella sukuloidessa, eilen oltiin Helsingissä pitämässä
näätäpäivää ja ensiviikon lauantaina olisi vielä tarkoitus poiketa Capital!-frettinäyttelyyn käyttämään tytöt adv-testissä, ennenkuin näätäsirkuksen vetovastuu siirtyy viikoksi Jussille minun lähtiessäni afrikkaan. Näätäjengi alkaa olla onneksi jo kohtuu tottuneita reissaajia, joten joka viikonloppuiset reissut ovat menneet aika rutiinilla. Hoitokassinkin pakkaa nykyään jo hetkessä, kun pakkauslistan osaa ulkoa.

Eilen kyllä riitti vilinää ja vilskettä ihan mukavasti, kun paikalle saatiin lopulta kymmenen frettiä ja neljä haisunäätää. Vielä perjantaina odotettiin kuutta frettiä ja kahta haisunäätää, kun paikalla piti olla miun ja Jonnan tytöt frettipuolelta, ja haisunäätäpuolelta oli varmistunut vain miun ja Sinnan päärynät. Mutta sitten Heli tarjoutui tuomaan paikalle myös hieman miehekkäämpiä frettiotuksia, ja aamulla Noora kuittasi pääsevänsä mukaan Hipsun ja Pikku-Karhun kanssa. Ja kirsikaksi kakunpäälle tuli vielä nuori pastelliuros, joka tuli omistajineen ihmettelemään muita näätiä, ja joka luvan saatuaan siirtyi tekemään läheisempää tuttavuutta lajitovereihinsa - hurmaten kaikki aitauksen naaraat Snurre mukaanlukien.

Frettiaitauksen nuorimmainen eli Tekla osoittautui varsinaiseksi hyppyrioravaksi, joka kyllästyi melko pian koko aitaukseen, ja koitti kovasti pomppia sieltä pois, jos se mentiin sinne sylistä laskemaan. Tyttö myös käytti minua useampaan otteeseen hyppyrimäkenään juostessaan syliini ja koittaen päästä hyppäämään olkapäältäni eteenpäin. Se ei selvästi ymmärtänyt, miten kaikki muut tyytyivät touhuilemaan nätisti aitauksessa ja menemään jopa nukkumaan, vaikka ympäröivä liike olisi ollut täynnä vaikka mitä hienoa. Helin pojat sen sijaan keskittyivät kosiskelemaan Noitaa, joka ei ollut ihan otettu kaikesta saamastaan huomiosta.

Haisunäädät saivat oman aitauksensa frettien viereen, sillä tällä eläinmäärällä oli kaikkien kannalta helpompi, että kummatkin olivat omassaan. Paikalla kun oli kuitenkin molempia eläimiä useammasta laumasta, niin jo samanlajisissa oli ihan tarpeeksi ihmeteltävää. Miikkis ei tosin ollut ihan vakuuttunut haisunäätäaitauksesta, kun sinne tuli sitten sitä sukua. Muutaman kerran se katseli kaihoisasti frettiaitauksen suuntaan, ennenkuin päätyi pyytämään syliin. Frettiaitauskin olisi kyllä saattanut olla pojalle aika pettymys, sillä sielä olisi ollut aika monta uteliasta kuonoa enemmän kuin kotona. Mutta kyllä Miikkiskin taas aika nopeasti tottui siihen, että ei ollut ainoana päärynänä paikalla, ja Wilma kelpasi taas nukkukaveriksi - onhan se kuitenkin aika pörröinen ja lämmin.

Itsy pääsi kyllä tekemään vähän tuttavuutta viereisen aitauksen tyyppeihinkin, kun Noora otti sen
syliin yhtäaikaa Pikku-Karhun kanssa. Itsy olikin sitten heti tekemässä Pikku-Karhuun tuttavuutta ja putsaamassa sen niskaa, mikä hieman poikaa ihmetytti. Itsy on kuitenkin nähnyt haisunäätiä jo pienestä pitäen ja viettänyt kesällä paljon aikaa Pikku-Karhun Mörkö-veljen kanssa, joten sillä päärynä ei ole paljoa lajitovereita ihmeellisempi tuttavuus. Saatiin siinä ehkä Noorallekin sitten vähän frettikuumetta syttymään, ainakin hän kovasti sanoi Itsyn pöllivänsä. Minä kuitenkin toivon, että itselle ei tule koskaan tilannetta, että joutuisin tytöstä luopumaan, vaikka Noora ei ollut eilen ainoa, joka olisi sen halunnut.

Pastelliriiwiöt eli Noita ja Mitella käyttäytyivät kummatkin kanssa koko näätäpäivän oikein hyvin, vaikkeivat vielä pääsekään samalla tavalla kaikkien syleihin kuin porukan luottonäädät. Yhden ensivuoden pentujonolaisen päästin tosin leikkaamaan Mitellan kynnet, kun hän mainitsi, että sitäkin pitäisi vielä treenata, ja minulla sattui sopivasti olemaan kynsisakset mukana. Se onnistui hyvin jopa ilman lohitahnaa.
Tänään aamulla sitä sai kuitenkin taas itse pientä osumaa Mitellan hampaista, kun tytöllä iski aikaisin aamulla kauhea hepuli, eikä se saanut ketään leikkiseuraksi. Niinpä se hakeutui sitten sänkyyn hakemaan painikaveria, ja tuli poistetuksi sieltä useampaan kertaan. Yhdellä kerralla laskiessani tyttöä alas, se onnistuikin sitten kääntämään päänsä ja tikkaamaan kolmesti sormeen. Se kävi sitten herätyskellosta, kun piti nousta hakemaan haavanpuhdistusaine ja asentamaan laastari. Ja pentua harmitti taas vietävästi, kun kukaan ei taaskaan lähtenyt leikkiin mukaan, ja sitäkin käskettiin lopettamaan.