Frettien kanssa Linnunmäellä

Eilen oli se päivä, kun pakattiin kaikki neljä tyttöä boksiin ja lähdettiin ajamaan kohti Kulloota ja sielä sijaitsevaa Linnunmäen eläinklinikkaa. Matka ei kuitenkaan sujunut ihan kommelluksitta, ja aikataulusta jäätiin heti alkumatkasta, kun aikaa varatessa emme olleet osanneet huomioida, että varatulle päivälle sattuisi yksi talven ensimmäisistä lumimyräköistä. Mutta onneksi ehdittiin sentään saada sitä ennen uudet talvirenkaat Jussin autoon. Se ei kuitenkaan riittänyt estämään meitä myöhästymästä lähes puolta tuntia, vaikka lähdimmekin liikkeelle heti kun Jussi pääsi töistä ja sai haettua auton huollosta. Klinikalla oli kuitenkin heti vastassa todella mukavan oloinen hoitaja, joka alkoi sitten kirjata meidän tietoja ylös. Tämä kun oli meille ensimmäinen kerta Linnunmäellä.

Kun tiedot oli saatu koneelle, oli aika esitellä tytöt Gislelle. Koska mukana oli kaikki neljä, ja osa toimenpiteistä vaati rauhoituksen, Gisle halusi ensimmäisenä käydä läpi kuka on kuka, ja mitä kenellekin oli tarkoitus tehdä. Samalla hän pyöritteli tytöt läpi. Siinä kohtaa tuli sitten reissun isoin ylläri: katsoessaan Snurren korvia, Gisle kysyi, olemmeko huomanneet että sillä on korvapunkkeja. Hän sai itseasiassa mainita asiasta kahdesti, kun alkuun luulin hänen kysyneen onko tytöllä ollut korvapunkkeja, kun sen korvissa on edelleen joitain pinttymiä, joita ei ole saatu pois. Mutta kun hän sitten pyysi katsomaan korvaa ja sieltä ottamaansa vaikkua tarkemmin, kyllä ne sitten itsekin huomasi. Ja kirosi hiljaa mielessään. Ei sitä, että Snurrelta löytyi punkkeja, vaan sitä, että olimme olleet juuri edellisenä päivä hallimiitissä, jossa oli ollut kaikkinensä viisitoista näätää. Eli sitä pääsi sitten heti huoneesta lähdettyään näpyttelemään asiaa tiedoksi kaikille miitissä olleille, että tarkistavat ja tarkkailevat omiensa korvia. Itsekään kun en osaa yhtään sanoa, mistä Snurre on nuo saanut, kun näyttelyissäkin pyrkii siihen, että näädät eivät olisi kosketuksissa kuin muihin turkulaisiin, ja silti noille tulee laitettua aina välillä varuiksi loishäädöt.

Lauman läpikäynnin jälkeen Gisle kehoitti meitä poikkeamaan läheiseen pitseriaan. Hän siirtyisi poistamaan Itsyn hampaan ja hoitamaan muut rauhoitusta vaativat operaatiot ja lantitukset, ja hänellä menisi niihin ainakin tunti. Hetken mietin, olisiko sitä pitänyt silti jäädä klinikalle, vaikka en selvästi keksinyt, mitä sielä olisin tehnyt, mutta kun Jussikin kaipasi virvokkeita, lähdettiin sitten odotuspitsalle. Itse tosin roikkui odotusajan pitkälti kiinni puhelimessa punkkikeskustelun ja äidin kanssa käydyn puhelun merkeissä.

Frettien yöpala

Frettien yöpalaa kärttänyt mörköotus

Takaisin klinikalle palatessa kaikki neljä olivatkin jo takaisin boksissa ja hereillä - tai ainakin melkein hereillä. Tosin boksin unisin näätä oli se, jota ei ollut rauhoitettu, koska se oli saanut vain implantin, eli Mitella. Kaikki operaatiot olivat menneet hyvin. Itsyltä oli tosin jouduttu poistamaan kaksi hammasta yhden sijaan, koska haisevan hampaan viereinen hammas oli kanssa ollut huonossa kunnossa. Snurre oli rauhoitettu kevyesti verikoetta ja hampaidentarkistusta varten, ja korvapunkkeja lukuunottamatta neidistä ei löytynyt mitään vikaa: ei hampaista eikä veriarvoista. Silti minua ei kaduta, että se tuli otettua kanssa mukaan, sillä oli hyvin huojentavaa kuulla, että se on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa - ja punkkiongelmakin saadaan nyt hoidettua heti. Esterin hampaat oli myös putsattu hammaskivestä, ja sen lisäksi nyt junnuillakin on molemmilla implantit.

Sen jälkeen vuorossa oli vielä lasku. Koska eri operaatioita oli monta, ei puhelimessa ollut osattu sanoa kuin karkea hinta-arvio, mutta kyllä sen jo etukäteen tiesi, että rahaa tulee palamaan. Pelkät implantit kun ovat jo yksinään yli satasen kappaleelta, ja siihen hammasjuttuja ja muita päälle. Taisin kuitenkin mennä hetkeksi aika hiljaiseksi 736,94 euron loppusummasta, kun hoitaja lähti heti käymään erittelyitä läpi, että mistä summa koostuu ja tarkistuslaskemaan summaa. Mutta itsehän sitä päätti jo aikaa varatessa, että hoidetaan nyt kaikki kerralla kuntoon, niin tokihan se näkyy sitten laskussakin. Ja nämä tämmöiset ovat se isoin syy, miksi itselle on tullut hankittua luottokortti. Laskut olivat mukavan selkeästi eritelty, niin koitin napata niistä kuvat tähän loppuun, jos joku miettii, mitä nuo eri operaatiot kustansivat.

Linnunmäestä henkilökuntineen jäi erittäin positiivinen kuva, vaikka itse reissu raskas olikin. Paluumatkalla vielä tiputettiin hoitokonnuus Joonakselle Lohjan ABC:lle, niin pääsi sekin pois lattiamajoituksesta. Sitten jatkettiin hidasta kotimatkaa pimeässä. Säätilan aiheuttamien viivästysten vuoksi kotiuduttiin lopulta vasta muutamia minuutteja ennen puolta yötä, joten siinä ei enää paljoa muuta tehnyt kuin ruokkinut lauman ja painunut petiin. Kaikille viidelle nääpällä ruoka maistui onneksi hyvin jo heti yöllä - myös Miikkikselle, joka oli jo ehtinyt huolestua iltapalansa puolesta, kun meillä kesti.