KesäPiknik ja pentu

Tämä viikko on mennyt ihan uskomattoman nopeasti innostuneena ja vähän stressaantuneena Esterin operaation ja pennun tulon myötä. Nyt ne kummatkin ovat kuitenkin tapahtuneet, eikä ainakaan vielä mikään worst-case scenarioista ole tullut toteen.

Itselle iski päivää ennen näyttelyä, että minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä, onko leikkausten
jälkeen mitään ohjeistusta siitä, koska eläin voi osallistua näyttelyyn. Esteri kun oli jo virkeä ja oma itsensä, mutta toisaalta sillä oli vielä tikit ja katetrin jäljet. Mutta kun Aija, Riikka ja Maisa olivat sitä mieltä, että noissa voi ottaa oman harkinnan mukaan, päätin ottaa Esterin mukaan seuraneidiksi Snurrelle ja olla ottamatta sitä pois arvostelusta.

Toinen missä tuli sumplimista oli pentu. Olimme sopineet hakevamme sen yhdessä näyttelyn jälkeen, mutta rokotus- ja sirutusasioita selvitellessä meille tarjoutui mahdollisuus viedä Mitella jo samana päivänä rokotettavaksi ja sirutettavaksi Raulion luokse Vantaalle. Tämä tosin edellytti sitä, että Jussi pääsisi viemään pennun vastaanotolle jo iltapäivästä. Niinpä muutettiin aikataulua niin, että Jussi haki pennun yksin Porvoosta ja vei sen sitten suoraan eläinlääkärille. Ja sitten taas selviteltiin, saako pentu tulla iltapäiväksi meidän näyttelytelttaan, vaikka se on vasta saanut rokotuksensa. Senkin sanottiin olevan ok omalla vastuulla.

Alkuun minun pitikin pitää pentu koko loppunäyttelyn visusti piilossa boksissa näyttelyteltan perimmäisessä nurkassa, ja yhdistää se vasta illalla omien kanssa. Moni oli kuitenkin sitä mieltä, että vieraassa paikassa oleva playpen olisi tutustumisalueena varmasti neutraalimpi, niin päätin uskaltautua päästämään pennun heti omien seuraan. Ja jos totta puhutaan, eniten minua siinä pelotti se, että Snurre huutaa sitten koko loppunäyttelyn ja kerää koko yleisön meidän teltalle katsomaan ketä sielä tapetaan... Yllätys olikin melkoinen, kun Snurre ja pentu vetäytyivät jo muutaman minuutin huudon jälkeen eri paikkoihin nukkumaan, ja myöhemmin näyttelypäivän aikana Snurre kävi vain hieman nuuskimassa pentua. Huuto on toki jatkunut vähän kotonakin, mutta ensikohtaaminen meni kaikkineen paljon paremmin kuin olin uskaltanut edes toivoa. Uskalsin pitää koko köörin jopa kotimatkan samassa boksissa.

Miikkiksen peräänkin näyttelyssä vähän kyseltiin, ja alkuun minun pitikin ottaa se mukaan, kun kyseessä oli taas ulkonäyttely. Mutta siinä kohtaa kun pennun tulo varmistui näyttelyn päälle, päätin jättää Miikkiksen matkasta. Miikkis reissaa sitten mukana taas ensiviikolla, kun mennään pitämään näätäpäivää Ylöjärvelle.

Yhteenvetona eilisestä Snurre ja Esteri pääsivät molemmat re-calleihin, ja suureksi yllätyksekseni Esteri oli kaikesta huolimatta luokkansa toinen. Mitella taas ei ole ainakaan vielä vaikuttanut niin pahalta mitä pelkäsin, vaikkakin jäähyboksille ja laastareille on jo löytynyt käyttöä. Mutta tästä se lähtee.