Hajunpoistospray, kaksi siivouspraytä ja kakkalasta |
Pahimmassa tapauksessa Miikkiksen vessapaikkaa siivotessa sanomalehti on lähtenyt liikkeelle joko Miikkiksen tai tyttöjen touhutessa, jolloin osa ulosteista on junttautunut alustaan tai levittäytynyt vessapaikan ympärystään. Silloin koko pohja pitää yleensä kiikuttaa kylpyhuoneeseen pesuun ja sen ympärystä puhdistaa huolella siivousprayllä ja talouspaperilla. Lattiaan liimautuneet kakat irtoavat pinnoista helpoiten tähän käyttöön hankitulla remonttilastalla.
Etikka, MPD-tiiviste ja käyttövalmis MPD-laimennos |
Spesiaalimpia tahroja (ripuli, haisunäädän erite yms.) meillä hävitetään samoilla aineilla. Aiemmin meillä oli Miikkiksen suihkautuksen varalta myös jenkeistä tilattua hajunpoistospraytä, mutta totesin etikan ja tiskiaineen ajavan melko saman asian. Ne tilanteet kun ovat muutenkin niin harvinaisia ja haju silloin jo valmiiksi järkyttävä, että edes Jussia ei siinä tilanteessa vaivaa etikka yhtään.
Imuroinnin suhteen olen myös melko laiska ja imuri on aktiivikäytössä vain karvanlähtöaikaan. Silloin imurointitiheys voikin hetkellisesti nousta hiljaisimpien aikojen parista kerrasta kuukaudessa pariin kertaan päivässä, riippuen siitä moniko vaihtaa karvaa yhtäaikaa ja kuinka pahasti. Liialliset irtokarvat kun tekevät moppaamisestakin ikävää. Pyykinpesukone pyörii sen sijaan näätäpyykkiä yleensä vähintään kerran viikkoon, jotta nääppien viltit pysyisivät suhteellisen raikkaina. Joissakin siisteinä pidettävissä petipaikoissa vaihtoväli voi olla pidempikin, siinä missä vessapaikkaan tai tiettyihin ruokajemmoihin eksyneet viltit pääsevät suorinta tietä koneeseen.
Näillä konsteilla kämppä pysyy yleensä suhteellisen hajuttomana. Pahimmilla hellekeleillä tosin tuntuu, ettei oikein mikään auta, vaan että helteessä muhineet kakat ja lihat haisevat, vaikka koittaisi mitä. Silloin voi onneksi avata ikkunan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti