Akvaarion kesäkuulumisia

Allas on ollut nyt vähemmällä huomiolla, kun vapaa-aika on reissattu pitkin Etelä-Suomea. Tähän on nyt loman myötä tulossa muutos, kun tein reissuväsymyksen iskettyä päätöksen pysyä koko loman Turussa. Eli enää neljä työpäivää, ja sen jälkeen keskityn jakamaan aikaa oman ja Jussin asunnon välillä. Reissukiireiden aikana altaasta on huolehtinut pitkälti automatiikka: ruokinta-automaatti ja valojen ajastimet. Vedenvaihdot on toki huolehdittu manuaalisesti letkulla, samoin kuin tarkistettu säännöllisesti, että tekniikka pelaa ja kalat näyttävät terveiltä.

Viime akvaariopäivityksen jälkeen altaassa on ollut pientä hävikkiä. Suureksi suruksemme yksi
haarniskamonni ja tulievä katosivat altaasta jälkiä jättämättä. Koska raatoja ei löytynyt, on voinut vain arvailla, mitä niille on mahtanut käydä. Kun kaiken järjen mukaan haarniskamonnista olisi pitänyt löytyä edes selkäpanssari, mikäli se olisi kuollut altaaseen. Kadonneista kaloista ei ole kuitenkaan löytynyt suomuakaan altaan sisä- eikä ulkopuolelta. Myös kellusvesihyasintti on näyttänyt kuolemisen merkkejä, mikä on sääli, sillä laji on haisunäädän tapaan vuodenvaihteessa kiellettyjen vieraslajien listalla. Mutta kasvin kuolema on silti kaukana siitä harmista, mitä kalojen kuolema aiheuttaa, sillä etenkin haarniskamonnit ovat kivunneet nopeasti lempikaloikseni.

Vesileikkien jälkiä lattialla

Etenkin nyt, kun haarniskamonnien alkaessa aikuistua ne pystyy jo erottamaan ulkonäöltään toisistaan. Jäljelle jääneiden kahden erottamista edistää sekin, että ne ovat keskenään eri sukupuolta, eli evät ovat erimalliset ja toinen kaloista on selvästi tummempi. Tämä parivaljakko onkin saanut nimikseen Bonnie ja Clyde ja ne osallistuvat kaikkein eniten allasta ympäröiviin tapahtumiin. Molemmat ovat ensinnäkin kovia kerjäämään, ja tulevat monesti kärkkymään lisäherkkuja ruokinta-automaatin tarjoaman perusravinnon lisäksi. Ne myös harrastavat vesileikkejä, ja tulevat usein altaan pinnan tuntumaan voidakseen puskauttaa vettä ulos altaasta. Joskus tätä tehdään ilman mitään näkyvää syytä, joskus taas ne innostuvat roiskimaan minua, kun touhuilen jotain altaan vieressä. Pakko kyllä myöntää, että ennenkuin näin haarniskojen tekevät tätä, ehdin jo säikähtää että allas tai jokin ulkosuodattimen liitoksista vähintäänkin vuotaa, kun niiden ympärille alkoi välillä ilmestyä pieniä vesilammikoita.

Kuparimonniset tuntuivat piilottelevan paljon, joten päätimme hankkia parveen täydennystä. Parvikalat kun ovat yleensä sitä rohkeampia, mitä enemmän niitä on. Niinpä yhdeksänpäinen pikkuparvi sai kolmetoistapäisen täydennysjoukon. Minun piti hankkia kaksitoista, mutta kun liikkeessä oli kolmetoista jäljellä, olimme Emilian kanssa yhtä mieltä siitä, ettei sitä yhtä voinut jättää yksinkään palloilemaan. Nyt lisäjoukot ovat alkaneet jo kotiutua, ja monnisia bongaa aiempaa useammin myös altaan etualalta eikä vain kasvien suojasta. Tästä innostuneena sitä on harkinnassa kasvattaa sekä monnis- että inkkariparvea vielä lisääkin. Kalojen kohdalla kun toimii ehdottamasti paremmin se, että panostaa enemmän siihen, että samaa lajia on mahdollisimman monta yksilöä, kuin että eri lajeja olisi mahdollisimman monta.

Viimeisimpään Zooplus tilaukseen tuli lisättyä myös Catappa X -pullo, niin pian pääsee testailemaan, auttaisiko se muuttamaan vesiympäristöä kaloille mieluisemmaksi, nyt kun käytössä on ollut kasviravinteiden lisäksi pelkkä perus vedenparannusaine. Catappa X on nestemäinen intianmantelipuunlehtitiiviste. Aiemmissa altaissa meillä on ollut käytössä intianmantelipuunlehtiä ihan lehtimuodossa, ja niitä on tarkoitus hankkia tähänkin, mikäli tämä nestemäinen ei osoitu käytössä erityisen hyväksi. Intianmantelipuunlehtien pitäisi muun muassa vähentää altaista loisia, suojata sieni-infektioilta, vahvistaa limakalvoja ja parantaa kutuhalukkuutta ja värejä. Nestemäisessä muodossa se ei kuitenkaan värjää vettä samaan tapaan kuin lehdet ja tuota pohjalle lehtikaritetta, mitkä eivät ole automaattisesti hyviä ominaisuuksia, kun miettii monien trooppisten kalojen luonnollisia elinympäristöjä.