Se päätyi sitten seinälle. Minulle ruusukkeet ovat olleet vuosia esineinä turhia pölynkerääjiä, eikä minulla ole sen myötä jäljellä yhtään aiempien lemmikkieni keräämistä ruusukkeista ja pokaaleista. Kotiin päästyä Jussi kuitenkin vetosi minua säästämään Esterin ruusukkeen edes vähän aikaa. Edes jossain laatikossa. Hänestä sen hävittäminen olisi tuntunut pahalta ja jotenkin väärältä: hänelle se oli merkki yhteisestä onnistumisesta ja saavutuksesta. Hänen oli vaikeaa ymmärtää, miten minä edes saatoin harkita siitä luopumista.
Olin alkuun vastahankainen: omaan minimalistiseen tyyliini eivät vain kuulu itselle ei-merkitykselliset koriste-esineet. Minulle näyttelyissä tärkeitä ovat arvostelut ja ihmiset. Omat maailman parhaat näädät, jotka ovat maailman parhaat arvosteluista riippumatta. Ruusukkeet - jos niitä tulee - ovat täysin sivuseikka. Sitten Jussia katsoessa kuitenkin muistin sen ensimmäisen oman ruusukkeen. Sen innostuneen epäuskon, kun kuulin HappyDayn nimen palkintojen jaossa. Sen mielettömän sykkivän ylpeyden sekaisen innostuksen, millä ruusuke sitten näyttelyn jälkeen ripustettiin huoneen parhaalle paikalle ja sen ilon mitä sen katsominen tuotti. Se oli jotain mielettömän upeaa - ja nyt koitin evätä sen Jussilta vedoten pölyyn ja sisustukseen.
Jussi sai valita ruusukkeelle asunnon parhaan paikan. Kunniakirja laitettiin talteen, jotta se voidaan kehystää yhteisen kodin seinälle kun sen aika koittaa. Katsotaan asiaa sitten uudestaan, jos ruusukkeita alkaa kertyä taas kymmenittäin, mutta jotenkaan en usko, että siitä on tällä eläinmäärällä pelkoa ihan lähivuosina tai -kymmeninä. Siihen asti Jussi saakoon nauttia ruusukkeistaan. On hän sen ansainnut pitämällä tytöistä yhtä hyvää huolta, kuin jos ne olisivat hänen omiaan <3
EDIT: Näyttelyn pisteet tulivat nettiin. Niiden kohdalla itse pääsin samaan näyttelyfiilikseen kuin Jussi ruusukkeen kanssa: vain kahdella fretillä oli paremmat pisteet kuin Esterillä! :D Kyllähän moni minulle jo näyttelypaikalla sanoi, että tyttö sai todella hyvät pisteet, mutta en minä osannut suhteuttaa niitä silti oikein mihinkään. Nyt kun oikeasti näki, että kaikkein parhaat pisteet saanut nääppä johti Esteriä pisteissä vain kahdella, ja että Best In Showlla oli kaksi pistettä vähemmän mitä Esterillä (näyttelyssä oli kaksi tuomaria, joten pisteet eivät olleet ihan suoraan verrannollisia, mutta silti ;)), niin kyllä sitä oli tytöstään aika ylpeä. Vaikka kaikkein ylpein olenkin siitä, että molemmilla tytöillä oli luonne/käsiteltävyys täysi kymppi (eipä sillä, etteikö sen tietäisi ilman papereitakin ;D) <3
Totta kai ruusukkeet ja kunniakirjat ja kaikki mahollinen pitää säilyttää!! :DD Mulla on olkkarin ikkunalaudalla kehyksissä oikeen ja torstaina pitää lähtee ikeaan varta vasten kehyksen takia xD
VastaaPoista