Asunnon ryhtiliike

Koti on taas tuntunut muutaman päivän varsin levähtäneeltä. Vaikka tavaraa on nykyään paljon vähemmän kuin aiemmin, yksiössä kaikki se pomppaa silmään heti kun se on poissa paikaltaan. Ei tarvita kuin kylpytakki sohvan selkänojalle, vähän puolipitoisia vaatteita sohvannurkkaan, muutamia väärässä paikassa olevia tiskejä, täysi pyykinkuivausteline ja pari keskeneräistä lehteä yhdessä eläinten lelujen kanssa, kun koko kämppä tuntuu olevan levoton ja sotkuinen. Toki ne kaikki siivoaa paikoilleen suht nopeasti, mutta koska näky on viimeaikoina toistunut usein, pitää nyt viikonloppuna ottaa ohjelmaan helteistä nauttimisen ohella pieni rutiinikartoitus. Että mitkä olisivat ne nopeimmat ja kriittisimmät toimet, joilla asunnon saisi pidettyä viihtyisänä. Toistaiseksi kun en ole onnistunut pyrkimyksissäni tiskata joka ilta ennen nukkumaan menoa, tai siirtää vaatteita suoraan pyykkikoriin tai takaisin henkariin. Kaikki iltapainotteiset rutiinit kun tahtovat kaatua siihen, ettei minulla ole kauheasti muita iltarutiineja joihin ne saisi luontevasti sidottua. Ehkä sitä voisi seuraavaksi koittaa siirtää jonkun niistä aamuun, aamuisin työt kun pakottavat jokatapauksessa jonkinlaiseen säännönmukaisuuteen ja säntillisyyteen.

Samalla on ollut pieni harmitus huomata, ettei vähentynyt tavaramäärä ole mystisesti taikonut minusta kaikkivoipaa kodinhengetärtä, jolla olisi kaikki paikat ojennuksessa ja koti aina tip top. Välillä kun tahtoo unohtaa sen, että aiemmin kotini oli aina kuin pommin jäljiltä, ellen ollut käyttänyt juuri tuntikausia vierassiivoukseen. Nyt kun koti on yleensä suhteellisen hyvässä kunnossa ja helpompi siivota, olen osin huomaamattani nostanut rimaa asuntoni kunnon suhteen. Nyt kun asunto on helpommin huollettavissa, sotkut ottavat pahemmin silmään, kuin silloin kun tiesi jo lähtökohtaisesti taistelun valmiiksi hävityksi. En ole vielä täysin päättänyt, kuinka iloinen olen sotkuherkkyyteni lisääntymisestä, vaikka olen taatusti iloinen sotkun vähenemisestä. Tavallaan sitä kuitenkin välillä kaipaa sitä, että pystyisi ummistamaan silmät kaikelta epäjärjestykseltä niin kauan kuin eläinten asumukset ovat kondiksessa.

Tänään jo aloittelin projektia hieman nurinkurisesti hakemalla Ikeasta lisää tavaraa: lisää pyykkivaraa pikkumattoihin sekä lasipurkkeja ja metallirasioita jotta saan muutamat itseäni ärsyttävät pussukat pois kaapeista pyörimästä. Josko ne auttaisivat pyykkihuoltoon (en mielelläni pese vajaita koneellisia, enkä eläinpyykkiä oman pyykin seassa nyt kun osa vaihtaa karvaa) ja kaappien ojennuksessa pitämiseen. Niiden myötä aion kyllä koettaa saada raivattua vastaavasti muutaman tavaran lisää kirppiskassin puolelle. Fiksuimmatkaan säilytysratkaisut kun eivät auta, mikäli tila loppuu kesken. Olkootkin että nuo lasipurkit myös suojaavat tuotteita avattua muovipussia paremmin, kun asuntoni ilmankosteus on suhteellisen korkea. Lasipurkkeja koitin metsästää pitkään kirppareilta, mutta kaikki löytämäni kivat olivat selvästi merkkijuttuja, kun hinnatkin olivat monta kertaa korkeampia kuin uusissa lasipurkeissa.

Kai se pitäisi vain hyväksyä, ettei koti ja elämä ole jotain minkä voisi saada valmiiksi. Jotkin asiat pitää tehdä aina uudelleen ja uudelleen, väitti KonMari mitä tahansa. Ja tavaran vähentäminen ja järkeistäminen vain nopeuttaa kotitöitä, eikä poista niitä. Vaikka ehkä ne mukit vielä joku päivä oppivat tiskaamaan itsensä, jos niitä on vielä pari vähemmän.