Reissuvalmisteluja

Enää reilu puolitoista viikkoa niin jätän hetkeksi Suomen kylmän ja pimeän alkutalven, ja karkaan Sariannan kanssa Dupaihin. Valoa ja lämpöä odotellessa tein blackfridayn alehuumassa jotain niinkin radikaalia, että ostin jotain itselleni näätien sijaan. Hellevaatteiden saapumista odotellessa en ole kyllä täysin unohtanut otuksiakaan. Jussi on luvannut reissun ajan kantaa päävastuun paitsi meidän omista, myös Sariannan freteistä, vaikka tietääkin jo kokemuksesta, kuinka paljon päälle kymmenen näätää viikossa sotkee. Niinpä päätimme kokeilla tällä kertaa jotain uutta, ja otimme yhteyttä paikalliseen eläinhoitajayrittäjään.

Eilen PetPalvelun Helena kävikin meillä tutustumassa paitsi fretteihin ja muuhun laumaan, myös sopimassa lisäavusta loman aikana. Sillä vaikka Jussi onkin kotona, aloin miettiä, ettei se ole kuitenkaan este sille, etteikö joku voisi käydä täällä häntä auttamassa. Ja koska sotkujen siivoaminen on se homma, johon Jussilla on isoin kynnys, oli loogisinta pyytää apua juuri siihen. Niinpä Helenan kanssa sovittiin. että PetPalvelu käy kahtena päivänä hoitamassa näätähuoneen siivouksen. Jussi sai valita, mille päiville hän kakkakierroksesta vapautumiskorttinsa halusi. Niinpä hän nyt saa sitten keskittyä paremmin esimerkiksi tenttiin lukuun.

Tällä viikolla Nutella pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa myös lumeen

Toki tässä on myös pieni taka-ajatus mukana, miksi Helenalle esiteltiin samalla koko muukin eläintarha. Nyt kun Jussi keväällä valmistuu, meillä saattaa olla vihdoinkin oikeasti mahdollisuus päästä jossain vaiheessa kahdestaankin lomalle. Ja jos niin käy, on aina sitä parempi, mitä useampi ihminen selviää tarvittaessa tästä katraasta. Meillä kun on aika pitkän aikaa sitten ylittynyt se, että kaikki eläimet olisi helposti vietävissä kodin ulkopuolelle hoitoon. Joten hoitaja tarvitaan kotikäynnille vähintään kerran päivässä, jokaisena päivänä kun jompikumpi meistä ei ole kotona. Ja vaikka tähän mennessä hoitajaksi on aina järjestynyt joku kaveri, on aina kivempi, ettei esimerkiksi koko viikkoa olisi pakko nakittaa yhdelle ihmiselle. Siirtymisiinkin kun menee aina aikaa, ja monella on kuitenkin töiden lisäksi myös omat eläimet, haarastukset ja perhe.

Freteistä Lysti, Justiina ja Nutella kävivät ottamassa Helenan vastaan heti eteisessä koittaen tunkea päätä puntiin ja päästä penkomaan laukku läpi. Helena oli tullessaan ovikellon soiton sijaan koputtanut kevyesti, ja vasta hänen mainitessaan asiasta tajusin, että kaikki eläimet eivät ole välttämättä yhtä tuttavallisia kuin meillä valtaosa neideistä. Itse kun olin ihmetellyt, oliko ovikello hajonnut, kun näiden kanssa ei ole ikinä tarvinnut miettiä, että joku säikkyisi tai menisi kierroksille ovikellosta. Vaikka kyllä meilläkin porukassa ne pari on, jotka eivät yleensä vieraille heti lämpiä. Nytkin Miikkis kävi eteisessä tarkistamassa, että ei tullut tuttu, ja vetäytyi sitten sohvan alle. Mitella taas veti joulukuusihännän, ja vetäytyi nurkan taakse kyräilemään tulijaa. Muut taas vetivät kunnon hepuleita ja haastoivat tulijaa mukaan leikkeihin. Joulukuun toinen viikko sitten ehkä näyttää, mitä meidän seitsikko yhdessä Sariannan nelikon kanssa tekee Helenan hieman nousseelle frettikuumeelle.

Huisku ei liikaa stressaa ilmassa olevista asioista.

Reissuvalmistelujen ohella viime viikkoina on tehty muutamia muitakin valmisteluja esimerkiksi auton suhteen. Olen varmaan viimeiset pari vuotta puhunut, kuinka minunkin pitäisi kai se kortti hommata, ja kuinka sitä voisi mennä autokouluun seuraavana syksynä/keväänä/ensi vuonna. Nyt on sitten se tilanne, että varasimme juuri toisen autopaikan, ja Jussi päätti vastaanottaa työsuhdeauton. Niinpä viimeistään kesällä meidän pitäisi olla tilanteessa, jossa minullakin on käytössä oma autopaikka ja auto, joten siihen mennessä pitäisi hankkia se korttikin. Ja itselle olisi tulossa käyttöön tuo nykyinen citymaasturi pienen ja kompaktin kauppakassin sijaan. Sikäli se on kyllä ihan loogista, sillä nykyinen auto on valittu sen mukaan, että sinne mahtuu helposti niin näätäboksit, aitaukset, terraariot kuin muutkin eläinjutut, joten siitä saa hyvän kaverin näyttelymatkoille ja muihin eläinrientoihin, eikä minun tarvitse enää olla pummimassa kyytiä esimerkiksi eläinlääkärireissuille ja pakasteiden hakuun. Silti se vähän hirvittää, kun ajatus on alkanut saada koko ajan konkreettisempaa muotoa. Mutta jos kaikki menee suunnitellusti, viimeistään kesän näyttelyihin saatan jo huristaa omalla kyydillä, eikä esimerkiksi näätäpäiviä tarvitse sopia sen mukaan, milloin Jussi ei ole töissä.

Älä hanki lemmikkiä, jonka suuhun et uskalla tunkea sormiasi

Sitä aina välillä lemmikkiä hankkiessa unohtaa, että se lemmikki olisi pystyttävä hoitamaan joka tilanteessa. Ei vain silloin, kun selviää pelkällä päivittäisellä perushoidolla, ja lemmikki tekee asiassa yhteistyötä, vaan myös silloin kun se on sairas, kipeä, ärsyyntynyt tai muuten huonolla päällä, ja se on sen lisäksi eri mieltä hoitotoimenpiteestä. Näihin tilanteisiin päätymiseen kun ei oikeasti tarvita aina edes mitään isompaa ja vakavampaa juttua, kuten esimerkiksi eilen.

Lähes koko lauma pyöri taas illalla mukana keittiössä kerjäten nameja ja huomiota, joten tiputtelin niille kuivalihanameja Miikkiksen ahmimisenestokuppiin. Kaikki kävivätkin vuorotellen ja yhtäaikaa toistensa kanssa nappailemassa pelistä herkkujaan, ja kaikki meni varsin tavallisesti. Tai kaikki meni kuten tavallisesti siihen asti, kun huomasin jotain poikkeavaa. Vähän ajan päästä nimittäin huomasin, että Miikkis oli alkanut kuolata voimakkaasti ja se haroi koko ajan suutaan etutassuillaan. Pienen hetken hommaa katsottuani diagnoosi oli aika selvä: sillä oli selvästi jäänyt jotain jumiin suuhun. Oletin sen saaneen jonkin lihansäikeen hampaidensa väliin, joten pyrin ensin tarkistamaan sen hampaat. Miikkis oli koko tilanteesta selvästi ahdistunut, ja se oli normaalia haluttomampi päästämään minua suuhunsa, ja koitti vetää päätään pois ja tömistää. Hampaiden väleissä ei kuitenkaan näkynyt mitään pelkkiä suupieliä nostelemalla, joten minun oli saatava parempi näkymä suuhun.

Lauma hetki ennen nami tarttumista

Jussi oli pikkujouluissa toisella paikkakunnalla, ja Miikkis ärsyyntynyt, mutta homma oli silti hoidettava. Hetken aikaa sitä mietti kaikkia niitä kuvia, mitä on nähnyt haisunäädän puremista, ja sitä huomattavasti todennäköisempää skenaariota, minkä Miikkis voi tehdä, jos se kokee olevansa liian ahtaalla: spreijaamista. Sitten hain kaapista pienen hammasharjan, vesiruiskun ja vanupuikkoja ja siirryin pojan kanssa kylppäriin jatkamaan suun tutkimista (kokemuksesta kun on jo oppinut, kuinka paljon kivempi kylppäriä on tarvittaessa putsata - etenkin kun se ollaan muutenkin purkamassa kokonaan, kun putkiremontti tulee). Ammeessa istuen väänsin pojan suun auki, ja sieltä se sitten löytyi: kitalakeen kiilautunut kuivattu kivipiira. Saatuani paikannettua ongelman, se oli onneksi suhteellisen helppo kiilata irti vanupuikon avulla.

Eikä ne pahimmat skenaariotkaan lopulta toteutuneet. Miikkis ei purrut, eikä edes spreijannut. Sen sijaan se alkoi puskea minun kättäni, kun sain palan irti sen suusta. Eli kaikista uhitteluistaan huolimatta se on kuitenkin pohjimmiltaan aika halinalle. Kuolaaminenkin loppui heti kun pala oli irti, eikä suusta löytynyt sen lisäksi muuta häikkää.

Miikkis <3

Tällaisia tilanteita helpottaa paljon, jos eläintä totuttaa alusta asti myös hampaiden katsomiseen. Sinne suuhun kun on useimmissa tapauksissa muutenkin hyvä välillä kurkkia, että pysyy kärryillä myös siitä, missä mennään hammaskiven kanssa ja ovatko ikenet ja hampaat terveen näköiset. Ja kun se hampaiden katsominen on osa normirutiinia, on se vähän pienempi mörkö silloinkin, jos sieltä suusta pitää oikeasti poistaa jotain. Meilläkin tosin ollaan Nutskun kanssa yhä siinä vaiheessa, että hampaiden näyttäminen on normaalitilanteessakin tyhmintä ikinä, ja odotan jo kauhulla. millaisen shown se nostaa taas asiasta näyttelyssä.

Jussillakin kaikkein kuumottavin tilanne kyiden kanssa on toistaiseksi ollut se, kun Nacho sai suutulehduksen, ja suuta piti putsata päivittäin Betadinella. Kyiden kanssa tosin asian harjoittelu jokaisen yksilön kanssa erikseen ei ole samalla tavalla järkevää kuin näädillä, vaan normaalioloissa niiden käsittely on hyvä pitää minimissä.

Tee-Se-Itse avainkaulanauha

Pari viikkoa sitten avainnauhani metalliosa väsyi, ja nauha hajosi. Osa ei olisi ollut vaihdettavissa ratkomatta nauhaa, joten päädyin etsimään uutta nauhaa vanhan mainosnauhan tilalle. En kuitenkaan halunnut ostaa mitään ihan kivaa uutena, ja sitä täydellistä mutta budjektiin sopivaa ei tuntunut löytyvän. Sitten muistin kaikki ne markkinoilla näkemäni fimo-massasta tehdyt ihanuudet, ja muistin kaapissani työstämistä odottavat fimo-paketit. Ja sen, että nyöriä lukuunottamatta minulta löytyisi jo valmiiksi kaikki mitä uuteen avainnauhaan tarvittaisiin. Niinpä päätin taas verestää askartelujataitojani, ja koittaa saada itse aikaiseksi mieleisen avainnauhan.

Hahmojen massailu käynnissä

Livian tekemä Möppikseksi ristitty frettityyny pääsi kasvomalliksi, ja fretin naamojen lisäksi muotoilin myös eri värisiä sydämiä pienemmiksi koristeiksi. Tein massahelmiin jo tässä vaiheessa ennen paistoa pienet reiät auki taitetulla klemmarilla, mutta myöhemmin paiston jälkeen niitä jouduttiin vielä isontamaan pienellä poranterällä, jotta nauha saatiin läpi.

Näätämykset uunista tulleina

Hahmojen paiston jälkeen (Fimo saadaan kovetettua paistamalla sitä noin puolituntia 110 asteisessa uunissa) piti vielä odotella, että ehdittiin hakea nyöriä. Se löytyikin lauantaina Ideaparkista, jossa pidettiin myös Suomen frettiliiton syyskokous. Reissun saldoksi tuli siis kolme metriä parimillistä nylonnyöriä ja kahden vuoden pesti hallituksen varajäsenenä. Tänään avainkaula saikin sitten lopullisen muotonsa, kun hahmot saatiin järjestymään naruun. Muutama muotoiltu hahmo jäi ylikin, mutta eiköhän niillekin varmasti keksitä jotain.

Valmis nauha

Lopputuloksesta tuli varsin pirtsakka, mutta jos lopputuloksesta haluaisi vielä hienomman, sitä pitäisi malttaa avata askartelukaappi vähän useammin, ja treenata enemmän. Eivät pääsisi massatkaan välistä vähän kuivahtamaan. 

Nutellan sulho

Sarianna laittoi nyt ensikevään ensimmäisen pentuesuunnitelmansa julki, eli ellei isompia ylläreitä ilmaannu, lähtee hän ensikeväänä yrittämään perheenlisäystä Nutellalle ja Herra Rapuselle. Herra Rapunen, eli virallisemmin Nightshade's Super Trooper, on Eetun ja Sansan poika Riikan tämän vuoden pentueesta. Pentueeseen on odotettavissa pastelleja pentuja puolipitkä- ja pitkäkarvaisina. Ja vaikka minulle on kovasti vakuutettu, ettei suklaa x albiino pentueesta pitäisi tulla ulos muuta kuin pastellia, toivon näin julkisesti salaa, että Nutella silti yllättäisi minut pienellä albiinotytöllä.

Jos joku on siis iskenyt silmänsä meidän suklaapyörremyrskyyn, Sariannalta voi kysellä paikkaa pentujonossa. Itselleni olen jo varannut paikan pentuboksista lihavellisten pikkupiranjojen lastenvahtina ja hovisiivojana. Nyt pitää vain pitää peukut pystyssä, että kaikki etenisi suunnitellusti.

Pentukauden alkua odotellessa on nyt myös varattu Nutellalle ja parille muulle meidän neidille aika BAER -kuulotestaukseen joulukuun alkuun. Nutellan osalta testi on osa neidin jalostuskelpoisuuden arviointia, Huiskun ja Mitellan kohdalla enemmän omaa uteliaisuutta. Nutella sulho Rapunen kävi testissä jo aiemmin, ja sai puhtaat paperit kuulon osalta. 

Sariannan kasvatuksen kotisivu löytyy täältä: Sotanssin -fretit

Frettien ruokaviikko

Kerrankin jotain postausta on tullut valmisteltua kokonaisen viikon verran, sen sijaan että se tulisi improvisoitua yhdeltä istumalta. Eli päätin viime viikolla kuvata frettien jokaisen aterian yhdeksi esimerkiksi meidän näätien ruokaviikosta. Meillä neitien menu kun elää paljolti sen mukaan, mitä pakastimeen on kulloinkin onnistuttu löytämään. Kanan- ja kalkkunan jauhelihat, broilerin reisiliha ja broilerinsydämet muodostavat meillä sen perusrungon, jota täydennetään mahdollisimman monipuolisesti erilaisilla luullisilla ja luuttomilla palalihoilla (paloitellut kanit, marsut ja rotat, kanankaulat ja -siivet, hevosen & lampaan palaliha, lohi...), kokonaisilla ruokaeläimillä (hiiret, tiput, kaninpinkit, gerbiilit, viiriäiset...), sisäelimillä (broilerin sisäelinseos, lampaanmaksa, possun kieli&sydän sekoitus, kanin aivot...) ja joskus myös muilla jauhelihoilla/raakatäysravinnoilla (jotka neidit tosin jättävät yleensä syömättä).

Lisäravinteita meillä käytetään melko niukasti, joskus jauhelihan sekaan lisätään Felini Renal -ravinnelisää, lohiöljyä ja merilevää. Pääsääntöisesti kuitenkin pyrin siihen, että perusruokavalio olisi itsessään kyllin monipuolinen, eli sisältäisi viikottain vähintään 3-5 eri eläinproteiinia, lihaslihaa, luullista lihaa ja erilaisia siselimiä. Luullisen lihan osalta pyrin siihen, että sitäkin tulisi viikottain myös muusta kuin broilerista, sillä en täysin luota broileriin ihanteellisena kalsiumin lähteenä, ottaen huomioon että kyseessä on useimmiten alle kuusiviikkoisena teurastettu lintu, joka on jalostettu kasvamaan kokoa luonnottoman nopeasti. Esimerkiksi kanien ja marsujen kohdalla teurasikä on usein selvästi korkeampi, jolloin luustollekin on jäänyt enemmän aikaa kehittyä. Mutta nämäkin ovat asioita, joita en ole tutkittunut milligrammalleen ja laskenut taulukkojen kanssa, vaan luotan muutamiin eri lähteistä omaksuttuihin nyrkkisääntöihin riittävän monipuolisuuden varmistamiseksi, jonka lisäksi tarkkailen eläinten kuntoa ja ulosteita (se on kumma, miten nopeasti kumppanikin on jo oppinut katsomaan frettien kakoista mitä ne ovat syöneet). 

Meillä ehkä tärkeimmät noudatettavat nyrkkisäännöt ovat:

• joka viikko vähintään 3-5 eri eläinproteiinia

• joka viikko ruokavaliossa luullista lihaa, luutonta lihaa, sydäntä ja sisäelimiä

• tarjottavista sisäelimistä vähintään yksi on maksa

• aterioista vähintään noin puolet sisältää luuta jossain muodossa

• viikon aterioista vähintään yhdellä tarjotaan kokonaisia ruokaeläimiä 

• ruokavalion pääpaino on siipikarja/jyrsijät/jäniseläimet, muita (punainen liha, kala) maksimissaan 1-2 kertaa viikossa yhdellä aterialla

Nämä eivät ole mitään kiveen hakattuja ohjenuoria, mutta luettuani kotimaisia ja ulkomaisia frettien ruokintasuosituksia, tämä on se malli mihin olen itse päätynyt.
 

Viime viikolla meidän frettien menu näytti tältä:

 Maanantai

Aamu: Luuton kalkkunan jauheliha, johon sekoitettu merilevää ja lohiöljyä. Kokonaisia raakoja kananmunia (keltuainen + valkuainen sekoitettuna) (minced boneless turkey with eggs, seaweed and salmon oil)

Ilta: Puolikas pilkottu kani. Kanilta on poistettu turkki ja suolisto, ja muuten se on pilkottu kokonaisena sisäelimet ja luut mukaanlukien (mikäli näädät vain suostuvat syömään isompiakin ruokaeläimiä, mikään ei estä tarjoamasta kania ihan sellaisenaan turkkeineen kaikkineen) (bone-in rabbit)


Tiistai

 Aamu: Broilerin luuton reisiliha (boneless chicken tighs)

Ilta: Kokonainen pilkottu marsu. Marsulta on poistettu turkki ja suolisto, muuten se on pilkottu kokonaisena sisäelimet ja luut mukaanlukien. Kaupoista on välillä kauhean vaikea löytää muita sisäelimiä kuin sydämiä (mikä ruokinnassa lasketaan lihaslihaksi), kivipiiroja ja maksaa, mutta kokonaisissa eläimissä mukana tulee koko paketti munuaisineen, keuhkoineen, kielineen, aivoineen ja kaikkineen (whole guinea pig in pieces)


Keskiviikko

Aamu: Broilerin sydämet (chicken hearts)

Ilta: Kanankaulat (chicken negs)


Torstai

Aamu: Luuton kalkkunan jauheliha (boneless minced turkey)

Ilta: hiiriä (mice)


Perjantai

Aamu: Hevosen palaliha (horse meat)

Ilta: kokonaiset kaninpinkit, eli pienet karvattomat kaninpoikaset (baby rabbits)


Lauantai

Aamu: Broilerin luullinen jauheliha (minced chicken with bone)

Ilta: Kanankaulat (chicken negs)


Sunnuntai

Aamu: Broilerin sisäelinseos (broilerin sydän, kivipiira + maksa) (chicken hearts, gizzards and liver)

Ilta: Broilerin luullinen jauheliha (minced chicken with bone)


Miikkiksen ruokavalio on osittain sama kuin tytöillä, ja sillekin esimerkiksi luista saatava kalsium ja sydämistä ja muista lihaslihoista saatava tauriini ovat tärkeitä. Pojan harmiksi haisunäädät eivät ole kuitenkaan yhtä ehdottomia lihansyöjiä kuin fretit, ja lisäksi ne lihovat erittäin herkästi, mikäli saavat liikaa hyvin energiapitoista ruokaa. Niinpä pojalla ruokavalioon kuuluvat myös kasvikset, marjat, hyönteiset, hedelmät ja pähkinät, jotka uppoavat vaihtelevalla menestyksellä. Usein sitä paremmin, mitä paremmin se on onnistuttu eristämään tyttöjen jemmoista.

Miikkiksen yhden illan iltapala: paprikaa, porkkanaa, kuivattuja jauhomatoja ja gojimarjoja.(skunk's one night snack)

Pinkit parvekuvaukset

Siitä lähtien kun löysin Prismasta näätähuoneen pinkin tekstitaulun, olen halunnut järkätä tytöille kuvaukset sen kanssa, että välillä saisi neitien nimetkin kunnolla kuviin. Etenkin kun kesällä meille eksyi tekstitauluun aika passelisti sopiva vilttikin. Päivät ovat kuitenkin lyhyitä, eivätkä viikot juuri sen pidempiä, joten kuvaukset ovat venähtäneet. Mutta tänään meillä oli vihdoin aamusta sen verran aikaa, että saimme taas muutettua parvekkeen studioksi, ja kaivettua järkkärin esille. Kameraa kyllä käytteli yhä Jussi, vaikka minulla on ollut jo vuoden verran vakaa aikomus opetella sen käyttöä.

Mutta tämän pidemmittä puheitta, tällaisena meidän neitiosasto taltioitui tänään kameraan (Miikkistä harvemmin tulee napattua kotistudioon, sillä poika ei touhusta juuri välitä. Tytöt sen sijaan olisivat välillä liiankin innoissaan rekvisiitoista ja kamerasta pysyäkseen paikoillaan):

Ei ole helppoa olla suosittu

Huisku on ollut melkein tulostaan asti meidän lauman diblomaatti. Nuoresta iästään huolimatta Huisku on ihan äärettömän rauhallinen fretti, joka on tehnyt siitä erittäin helposti lähestyttävän niin muille näädille kuin ihmisillekin. Kyllä Huiskukin joskus harvakseltaan hepuloi, mutta silloinkin sen on välillä vaikeaa pysyä muun nuoriso-osaston tahdissa. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että Huisku on oikein mieluisa leikkikaveri kaikille lauman näädistä, ja sitä haastavat välillä mukaan niin junnut kuin mummotkin. Ja kyllähän Huisku sitten monesti lähtee mukaan, kun kerran kysytään.

Huisku on vähän erilainen nuori (ja ehdottomasti isin tyttö!)

Huisku on kuitenkin tehnyt meidän taloudessa tutuksi käsitteen laiska leikki. Sillä eihän elämästä noin suosittuna kaverina tulisi mitään, jos sitä heittäisi jokaisen kanssa turbopainiksi, niinkuin Lysti, Mitella ja Nutella tekevät. Sen sijaan Huisku usein leikkii samalla tavalla kuin kerjää huomiota - maaten selällään. Välillä Nutellan kanssa matsiakin ottaessa Huisku makoilee lattialla Nutellan pomppiessa kovaa kyytiä edestakaisin sen yli, ja aina pennun ylittäessä Huiskua, tai ainakin välillä, Huisku sitten lätkäisee tassulla ja pentu vetää siitä innostuneena pari ekstrakierrosta makuuhuoneen ympäri. Nutella sinkoilee ja putputtaa, ja Huisku haukottelee ja kääntää kylkeä, mutta leikki toimii.

Tänään puolestaan Justiinaa painitutti kovasti, ja se kävi haastamaan maton alla torkkunutta Huiskua mukaan matsiin. Huisku selvästi ilahtui kaverin kutsusta, ja se lähtikin mukaan leikkiin - ainakin jossain määrin. Huisku heilutti maton alla tyytyväisesti häntää ja antoi Justiinan leikkihyökkäillä ja tehdä painiliikkeitä, vaikkei jaksanutkaan itse maton alta sen kummemmin poistua. Vähän aikaa parivaljakko siinä sitten touhusikin keskenään, kunnes Justiina bongasi Mitellan, ja lähti ehdottomaan vähän menevämpää ottelua. Huisku jatkoi puolestaan tyytyväisenä torkkuja.

Hetken päästä Huisku vaihtoi sitten keittiön maton alta makuuhuoneeseen sänkyyn, ja sielä olikin heti seuraava ottelupyyntö edessä. Nutella kaipasi tuplasuklaa painia, ja mikä olisikaan sänkyä parempi painitatami! Hetki siinä vedettiinkin ihan kunnon painotteita, mutta sitten Huisku totesi sählänneensä jo tarpeeksi, ja heitti pitkäkseen. Se ei kuitenkaan hidastanut Nutellan leikkiä juurikaan, vaan niin kauan kuin Huisku vähän suostui kääntämään kylkeä ja ottamaan tassuilla tai hampailla kiinni, pentu pyöri ja putputti onnessaan Huiskun ympärillä, kun leikkiseura oli niin kiva. Eikä se taas tuntunut Huiskuakaan sen kummemmin haittaavan, Huisku kun pitää pennusta kovin.

 Tämänpäiväisiä leikkejä

Missä mennään laumakemioissa

Koppikuurin purusta on nyt 1,5 viikkoa, ja tilanne on palautunut suunnilleen aikaan ennen Siilinjärven näyttelyä. Justiina ja Nutella pystyvät useimmiten ohittamaan toisensa ilman että Justiinalla tulee pakottava tarve ajaa pentu näätähuoneeseen Prince-mökin alle. Neidit saattavat myös yhdistää voimansa lohitahnaa kerjätessään, ja syödä sovussa samalta tuubilta. Noin muuten nämä kaksi eivät ole juurikaan tekemisissä keskenään. Ellei sitten tule niitä hetkiä, kun kumpikin haluaa esimerkiksi tehdä Mitellalle seuraa riippumattoon, ja sitten pienten kyräilyjen jälkeen kömmitään yhteisen kaverin eripuolille mulkoillen vähän pahalla silmällä sen yli. Mutta ottaen huomioon, että siinäkin että Justiina ja Lysti alkoivat nukkua yhdessä meni puoli vuotta, on toki todettava, että parempi laiha sopu kuin lihava riita. Kummallakin näistä neideistä kun on kuitenkin laumassa useampia läheisempiä kavereita.

Nutella & Lysti

Kuten voimistuva tehotrio. Jussi ei ole aina ihan yhtä innoissaan kuin minä siitä, että Lystillä, Mitellalla ja Nutellalla menee välillä yhdessä todella lujaa. Kaikki kolme kun rakastavat vähän raisumpia leikkejä ja kunnon painimatseja, jonka lisäksi Lysti ja Nutella ovat porukan ketterimmät. Kummasti Jussi on alkanut sen myötä puhua, että tarvitsemme muunmuassa uuden lautapelihyllyn. Sellaisen, johon ei niin helposti pääse pelien taakse antamaan niille vauhtia. Samaten sänky näyttää välillä siltä kuin sielä olisi riehunut myyräarmeija, kun neidit sukeltelevat peittojen ja lakanoiden alle vaanimaan toisiaan. Nutellakin on kuitenkin oppinut koko ajan taitavammaksi suhteuttamaan leikit ja voimankäytön kulloisenkin seuran mukaan, ja vaikka se välillä innostuessaan saattaa käydä haastamassa myös Jussia tai mummoja painimatsiin, se tapahtuu jo paljon hienovaraisemmin kuin aluksi. Justiina kyllä antaa edelleen välittömän palautteen niistä hienovaraisemmistakin ehdotuksista.

Nuorison suhteissa on kyllä muutama juttu, joissa Nutella ei ole vielä ihan samalla viivalla kuin muut. Se on nimittäin aika tarkkaa, koska Nutella saa leikkiä minun kanssani Mitellan lempileikkejä kuten sängynpetausta. Se on useimmiten ok silloin, jos Nutella liittyy touhuun Mitellan jälkeen. Mikäli taas aloitan jonkun Mitellan lempileikeistä Nutellan kanssa, Mitella saattaa yrittää tulla komentamaan Nutellan pois. Eli Mitella on selvästi yhä vähän mustasukkainen minusta, kuten se oli alkuun Huiskunkin suhteen, jos Huisku viihtyi liian hyvin minun sylissäni. Mutta Nutellan päästyä jo Mitellan bestisten joukkoon, saa se koko ajan helpommin myös jakaa osan minun huomiostani.

Justiina ulkotouhuissa

Mutta vaikka koppijakson jälkeen päästiin taas askel eteenpäin, täydelliseen harmoniaan on selvästi vielä matkaa. Jopa sen verran, että sitä on välillä oikeasti miettinyt, pitäisikö lauma jättää nyt jokisikin aikaa nykyiselleen ilman uusia tyyppejä. Justiina kun selvästi lämpenee hitaasti uusille näädille, ja vaikka Mitella rakastaa kunnon riehukavereita, se ei mielellään jaa ihmisiään uusien tyyppien kanssa. Toki oman haasteensa tässä toisi, että ensikeväänä ollaan toivottavasti ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että jollain omista frettitytöistä on pennut, eli tulen mitä toivottavimmin viettämään hyvin paljon aiempaa enemmän aikaa pentujen kanssa. Mutta voihan toki aina olla, että Nutella synnyttää pelkkiä poikia.

Se on kuitenkin ollut iso ilo huomata, että Lysti ja Justiina saattavat jakaa nyt jo melkein minkä tahansa pedin kahdestaakin aina riippareista pyykkikoriin. Ja ne voivat nukkua yhdessä hyvinkin rennosti kippuralla toinen toistaan tyynynä käyttäen. Neitien leikit eivät kuitenkaan vieläkään mätsää hyvin keskenään, joten niissä touhuissa ne kyllä tukeutuvat yhä mieluummin muihin kavereihinsa. Mutta ihan niin mummo Justiina ei kuitenkaan ole, että Esteri riittäisi sille leikkikaveriksi - mutta onneksi Itsy tai Mitella on usein haastettavissa mukaan sopivan meneviin muttei liian raisuihin leikkeihin. Mitella kun osaa Justiinan kanssa leikkiessä jättää raisuimmat heitot ja painiotteet väliin.

Mitella & Nutella

Kuluseuranta 2018: lokakuu

Jo ennen lokakuun viimeistä lähes 200 euron ostosta päätin, että pyrin ensikuussa nollaan euroon. Ja jo tässä kohtaa tiedän, että en tule onnistumaan. Yksi kanikauppa kun siirtyi viime viikolta tämän kuun puolelle, sillä minun pitää odottaa että loput kanit saadaan teuraaksi ennenkuin saan lopulliset määrät siitä, paljonko niiden sisäelimiä ja luita minun olisi laumalle mahdollista saada. Ja toki tuoreet kanipakasteet menevät numerotavoitteen edelle, vaikka minulla olisi kyllä ihan oikeasti syytä kiristää vähän kukkaron nyörejä näätäkulujen suhteen. Lokakuussa kun rikottiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna tonnin raja.

Jostain syystä myyjä kyseli, onko meille tulossa pentue.. Vastasin että meillä on frettejä.

Summasta noin puolet meni eläinlääkäriin. Esteri, Itsy, Justiina ja Mihail kun kävivät sielä hammaskiven poistossa, jonka lisäksi Justiinan hormoni-implantti piti uusia. Toiseksi isoin summa meni pissa-alustoihin. Olin jo hankkinut niitä sen verran, että niiden pitäisi riittää vähintään marraskuun loppuun, kun Sarianna vinkkasi minulle niiden olevan tarjouksessa Verkkokauppa.comissa. Pitihän se hinta käydä heti tarkistamassa, ja tilata tuhat alustaa lisää, kun kappalehinta oli alhaisin näkemäni sinä aikana kun meillä on ollut alustoja käytössä. Nyt niitä onkin sitten toivottavasti kerrankin useamman kuukauden varasto, eli loppuvuoden ja vähän uuttakin vuotta alustat pääsee hakemaan kellarivaraston puolelta.

Osa ruokaostoksista kuivattiin nameiksi ja reissumuonaksi

Eläinlääkärin ja pissa-alustahamstrauksen jälkeen isoimmat kuluerät olivat näyttelyt ja ruoka. Junareissu Siilinjärvelle ja sieltä takaisin verotti kukkaroa satasen verran ja ilmoittaumiset Capitaliin 65€. Ruokapuolella paitsi täydennettiin pakastinta broilerinsydämen osalta, otettiin taas testiin muutamia vähän erilaisia lihoja, eli lohisuikaletta sekä jauhettua possunkieli ja -sydän seosta, joita näädät saavat noin kerta viikkoon tuomaan hieman vaihtelua siipikarja/kani/jyrsijä -dieettiin. Tänä vuonna on myös kovasti koitettu kasvattaa kanin osuutta frettien ruokavaliossa, ja tähän asti se on tapahtunut pitkälti kokonaisina ostettujen ja itsepilkottujen aikuisten kanien sekä kaninpinkkien muodossa. Nyt meille on näillä näkymin tulossa ensimmäistä kertaa kanin sisäelimiä ja lihaisia luita yhdeltä ruokakanikasvattajalta, jonka lisäksi Koirien Liharinki saattaa olla saamassa kania myyntiin, eli voi olla, että kanin syöttäminen helpottuu jatkossa jonkin verran.

Huiskun uusi peti -poseeraus, jota on treenattu Jussia varten,

Yhdeksi ensivuoden tavoitteeksi voisi kyllä pyrkiä ottamaan, että sitä oikeasti vihdoin himmailisi noiden petien ostoa. Kuten minun muistaakseni piti tehdä tänäkin vuonna. Ensivuonna ei pääse enää edes vetoamaan siihen, etteikö meillä olisi kyllin isoja petejä nykyisen lauman tarpeisiin. Uusista pedeistä valtaosa kun pitää nykyisessä pyykinpesukoneessa pestä kokonsa puolesta yksinään, mikä on alkanut tehdä näätähuoneen pyykkirumbista varsin pitkäkestoisen operaation. Olenkin jo alkanut puhua Jussille, että sitten kun nykyisestä pyykinpesukoneesta aika jättää, tarvitsemme tuon kapean tilaihmeen sijaan suurperhemallin.

Lokakuu

Näädille:

Ruuat & namit:
kanafileet 4,8kg 16,80€
jauhettu possunkieli&sydän 4kg 18,00€
lohisuikale 5kg 17,50€
broilerin sydän 10kg 39€ 
viiriäinen 2kpl 6€
viiriäisenmuna 15 kpl 6€
Tubidog -lohitahna 6*75g 9,98€
kanit 3kpl 33€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Itsyn, Esterin, Justiinan ja Mihailin hammaskiven poisto 524€
Toipilasruoka ensiapukaappiin 16€

Tarpeelliset tarvikkeet:
Trixie Nappy -pissa-alusta 50kpl 14,90€
Trixie Nappy -pissa-alusta 50kpl 14,90€
Trixie Nappy -pissa-alusta 5*42kpl 49,95€
Simple Solution -pissa-alustat 100kpl 31,51€
Trixie Nappy -pissa-alusta 20*50kpl 198€

Lelut, pedit & muu ekstra:
PetCo kuolemantähti -lelu 13,99€
Hello Kitty -peti 25€
Mitellan syksyvaljaat 18€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
Junaliput Turku-Siilinjärvi-Turku 100€
Capital -ilmoittauminen 65€

Lemmikkien hankinta:-

YHT. 1211,53€