Reissuvalmisteluja

Enää reilu puolitoista viikkoa niin jätän hetkeksi Suomen kylmän ja pimeän alkutalven, ja karkaan Sariannan kanssa Dupaihin. Valoa ja lämpöä odotellessa tein blackfridayn alehuumassa jotain niinkin radikaalia, että ostin jotain itselleni näätien sijaan. Hellevaatteiden saapumista odotellessa en ole kyllä täysin unohtanut otuksiakaan. Jussi on luvannut reissun ajan kantaa päävastuun paitsi meidän omista, myös Sariannan freteistä, vaikka tietääkin jo kokemuksesta, kuinka paljon päälle kymmenen näätää viikossa sotkee. Niinpä päätimme kokeilla tällä kertaa jotain uutta, ja otimme yhteyttä paikalliseen eläinhoitajayrittäjään.

Eilen PetPalvelun Helena kävikin meillä tutustumassa paitsi fretteihin ja muuhun laumaan, myös sopimassa lisäavusta loman aikana. Sillä vaikka Jussi onkin kotona, aloin miettiä, ettei se ole kuitenkaan este sille, etteikö joku voisi käydä täällä häntä auttamassa. Ja koska sotkujen siivoaminen on se homma, johon Jussilla on isoin kynnys, oli loogisinta pyytää apua juuri siihen. Niinpä Helenan kanssa sovittiin. että PetPalvelu käy kahtena päivänä hoitamassa näätähuoneen siivouksen. Jussi sai valita, mille päiville hän kakkakierroksesta vapautumiskorttinsa halusi. Niinpä hän nyt saa sitten keskittyä paremmin esimerkiksi tenttiin lukuun.

Tällä viikolla Nutella pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa myös lumeen

Toki tässä on myös pieni taka-ajatus mukana, miksi Helenalle esiteltiin samalla koko muukin eläintarha. Nyt kun Jussi keväällä valmistuu, meillä saattaa olla vihdoinkin oikeasti mahdollisuus päästä jossain vaiheessa kahdestaankin lomalle. Ja jos niin käy, on aina sitä parempi, mitä useampi ihminen selviää tarvittaessa tästä katraasta. Meillä kun on aika pitkän aikaa sitten ylittynyt se, että kaikki eläimet olisi helposti vietävissä kodin ulkopuolelle hoitoon. Joten hoitaja tarvitaan kotikäynnille vähintään kerran päivässä, jokaisena päivänä kun jompikumpi meistä ei ole kotona. Ja vaikka tähän mennessä hoitajaksi on aina järjestynyt joku kaveri, on aina kivempi, ettei esimerkiksi koko viikkoa olisi pakko nakittaa yhdelle ihmiselle. Siirtymisiinkin kun menee aina aikaa, ja monella on kuitenkin töiden lisäksi myös omat eläimet, haarastukset ja perhe.

Freteistä Lysti, Justiina ja Nutella kävivät ottamassa Helenan vastaan heti eteisessä koittaen tunkea päätä puntiin ja päästä penkomaan laukku läpi. Helena oli tullessaan ovikellon soiton sijaan koputtanut kevyesti, ja vasta hänen mainitessaan asiasta tajusin, että kaikki eläimet eivät ole välttämättä yhtä tuttavallisia kuin meillä valtaosa neideistä. Itse kun olin ihmetellyt, oliko ovikello hajonnut, kun näiden kanssa ei ole ikinä tarvinnut miettiä, että joku säikkyisi tai menisi kierroksille ovikellosta. Vaikka kyllä meilläkin porukassa ne pari on, jotka eivät yleensä vieraille heti lämpiä. Nytkin Miikkis kävi eteisessä tarkistamassa, että ei tullut tuttu, ja vetäytyi sitten sohvan alle. Mitella taas veti joulukuusihännän, ja vetäytyi nurkan taakse kyräilemään tulijaa. Muut taas vetivät kunnon hepuleita ja haastoivat tulijaa mukaan leikkeihin. Joulukuun toinen viikko sitten ehkä näyttää, mitä meidän seitsikko yhdessä Sariannan nelikon kanssa tekee Helenan hieman nousseelle frettikuumeelle.

Huisku ei liikaa stressaa ilmassa olevista asioista.

Reissuvalmistelujen ohella viime viikkoina on tehty muutamia muitakin valmisteluja esimerkiksi auton suhteen. Olen varmaan viimeiset pari vuotta puhunut, kuinka minunkin pitäisi kai se kortti hommata, ja kuinka sitä voisi mennä autokouluun seuraavana syksynä/keväänä/ensi vuonna. Nyt on sitten se tilanne, että varasimme juuri toisen autopaikan, ja Jussi päätti vastaanottaa työsuhdeauton. Niinpä viimeistään kesällä meidän pitäisi olla tilanteessa, jossa minullakin on käytössä oma autopaikka ja auto, joten siihen mennessä pitäisi hankkia se korttikin. Ja itselle olisi tulossa käyttöön tuo nykyinen citymaasturi pienen ja kompaktin kauppakassin sijaan. Sikäli se on kyllä ihan loogista, sillä nykyinen auto on valittu sen mukaan, että sinne mahtuu helposti niin näätäboksit, aitaukset, terraariot kuin muutkin eläinjutut, joten siitä saa hyvän kaverin näyttelymatkoille ja muihin eläinrientoihin, eikä minun tarvitse enää olla pummimassa kyytiä esimerkiksi eläinlääkärireissuille ja pakasteiden hakuun. Silti se vähän hirvittää, kun ajatus on alkanut saada koko ajan konkreettisempaa muotoa. Mutta jos kaikki menee suunnitellusti, viimeistään kesän näyttelyihin saatan jo huristaa omalla kyydillä, eikä esimerkiksi näätäpäiviä tarvitse sopia sen mukaan, milloin Jussi ei ole töissä.