Lisäravinteita meillä käytetään melko niukasti, joskus jauhelihan sekaan lisätään Felini Renal -ravinnelisää, lohiöljyä ja merilevää. Pääsääntöisesti kuitenkin pyrin siihen, että perusruokavalio olisi itsessään kyllin monipuolinen, eli sisältäisi viikottain vähintään 3-5 eri eläinproteiinia, lihaslihaa, luullista lihaa ja erilaisia siselimiä. Luullisen lihan osalta pyrin siihen, että sitäkin tulisi viikottain myös muusta kuin broilerista, sillä en täysin luota broileriin ihanteellisena kalsiumin lähteenä, ottaen huomioon että kyseessä on useimmiten alle kuusiviikkoisena teurastettu lintu, joka on jalostettu kasvamaan kokoa luonnottoman nopeasti. Esimerkiksi kanien ja marsujen kohdalla teurasikä on usein selvästi korkeampi, jolloin luustollekin on jäänyt enemmän aikaa kehittyä. Mutta nämäkin ovat asioita, joita en ole tutkittunut milligrammalleen ja laskenut taulukkojen kanssa, vaan luotan muutamiin eri lähteistä omaksuttuihin nyrkkisääntöihin riittävän monipuolisuuden varmistamiseksi, jonka lisäksi tarkkailen eläinten kuntoa ja ulosteita (se on kumma, miten nopeasti kumppanikin on jo oppinut katsomaan frettien kakoista mitä ne ovat syöneet).
Meillä ehkä tärkeimmät noudatettavat nyrkkisäännöt ovat:
- joka viikko vähintään 3-5 eri eläinproteiinia
- joka viikko ruokavaliossa luullista lihaa, luutonta lihaa, sydäntä ja sisäelimiä
- tarjottavista sisäelimistä vähintään yksi on maksa
- aterioista vähintään noin puolet sisältää luuta jossain muodossa
- viikon aterioista vähintään yhdellä tarjotaan kokonaisia ruokaeläimiä
- ruokavalion pääpaino on siipikarja/jyrsijät/jäniseläimet, muita (punainen liha, kala) maksimissaan 1-2 kertaa viikossa yhdellä aterialla
Nämä eivät ole mitään kiveen hakattuja ohjenuoria, mutta luettuani kotimaisia ja ulkomaisia frettien ruokintasuosituksia, tämä on se malli mihin olen itse päätynyt.
Viime viikolla meidän frettien menu näytti tältä:
Maanantai
Ilta: Puolikas pilkottu kani. Kanilta on poistettu turkki ja suolisto, ja muuten se on pilkottu kokonaisena sisäelimet ja luut mukaanlukien (mikäli näädät vain suostuvat syömään isompiakin ruokaeläimiä, mikään ei estä tarjoamasta kania ihan sellaisenaan turkkeineen kaikkineen) (bone-in rabbit)Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Miikkiksen ruokavalio on osittain sama kuin tytöillä, ja sillekin esimerkiksi luista saatava kalsium ja sydämistä ja muista lihaslihoista saatava tauriini ovat tärkeitä. Pojan harmiksi haisunäädät eivät ole kuitenkaan yhtä ehdottomia lihansyöjiä kuin fretit, ja lisäksi ne lihovat erittäin herkästi, mikäli saavat liikaa hyvin energiapitoista ruokaa. Niinpä pojalla ruokavalioon kuuluvat myös kasvikset, marjat, hyönteiset, hedelmät ja pähkinät, jotka uppoavat vaihtelevalla menestyksellä. Usein sitä paremmin, mitä paremmin se on onnistuttu eristämään tyttöjen jemmoista.
 |
| Miikkiksen yhden illan iltapala: paprikaa, porkkanaa, kuivattuja jauhomatoja ja gojimarjoja.(skunk's one night snack) |
Mielenkiintoista ja havainnollistavaa! Yllättävän herkullisen näköiset kuvat olet onnistunut ottamaan. :'D Maistuuko kaikille tytöille kaikki yhtä hyvin, vai pitääkö vahtia, että joku ei jätä (nirsouttaan?) syömättä esim. maksa-annosta?
VastaaPoistaKyllähän noilla kaikilla on omat mieltymyksensä, mutta kukaan ei ole kuitenkaan sellainen ahmatti, että joku jäisi kokonaan ilman, vaikka ensin pitäisi käydä mielenosoituksellisesti kakomassa kupilla ja sen jälkeen istumassa pakastimen edessä näyttämässä, missä olisi oikeaa ruokaa. Joskus jos joitain oikein nirsoilututtaa, saatan jättää päivän toisen aterian kokonaan väliin. Kyllä se kupissa oleva ruoka yleensä sitten alkaa maistua, kun neidit kyllästyvät odottamaan jotain parempaa.
PoistaYleisesti ottaen meillä esimerkiksi Lysti ei tykkäisi yhtään mössöistä, eli jauhelihoista, vaan sille kaiken pitäisi olla palana/kokonaisena. Kokonaiset ruokaeläimet se taas kantaa yleensä heti kaikki kupista omiin jemmoihinsa, ja muut neidit käyvät sitten hakemassa oman osansa Lystin jemmoista.
Tällähetkellä päästään aika helpolla, kun kaikki ovat perusterveitä, eikä kenenkään kohdalla tarvitse pelätä, jos ne päättävät paastoilla. Vaan voi ihan hyvin odottaa, että ruoka alkaa tehdä kauppansa ennenkuin tarjoaa jotain muuta. Mutta tämän myötä meillä myös yleensä on vain yhden tyyppistä lihaa yhdellä aterialla (poislukien kokonaiset pilkotut ruokaeläimet), että joku ei voi syödä kupista aina jotain tiettyä, ja jättää muille mistä ei itse pidä.
Mielenkiintoinen postaus tosiaan! Mä jäin miettimään, että mistä ja miksi noita kokonaisia kaninpoikasia ja marsuja tulee. Tuotetaanko niitä ihan vaan eläinten ravinnoksi vai tuleeko niitä jonkun muun tuotannon ohessa?
VastaaPoistaKokonaisia ruokaeläimiä paitsi kasvatetaan vartavasten eläintenruuaksi, niitä syntyy myös muun eläintentuotannon sekä ihan lemmikkikasvatuksen ohessa. Iso osa tarkoituksellisesta ruokaeläinkasvatukessa on samanlaista tehotuotantoa kuin lihantuotanto ihmisravinnoksikin. Tukut vain sijaitsevat monesti ulkomailla, josta ruokaeläimet toimitetaan eri puolille eurooppaa. Muun eläintentuotannon ohessa syntyy esimerkiksi munintarotuisia kukkotipuja, jotka eivät sukupuolensa tähden sovi munantuotantoon, eivätkä rotunsa puolesta kykene kasvamaan kokoa ja massaa riittävän kustannustehokkaasti, jotta niitä olisi järkeä kasvattaa lihaksi, joten ne tapetaan jo heti kuoriutumisen jälkeen eläinten rehuksi.
PoistaMoni lemmikkikani/rotta/hiiri/kasvattaja myös lopettaa vauriotuneet poikaset tai sairastuneet aikuiset yksilöt hiilidioksidilla tai lopetusjousella niin, että eläin on mahdollista antaa kuolemansa jälkeen hyötykäyttöön toisen eläimen ruokana. Esimerkiksi rotat saan tällähetkellä lähes kaikki tutuilta lemmikkikasvattajilta, samoin kuin osan kaneista.
Otettaessa kuvia kokonaisista ruokaeläimistä kuvaan kuitenkin käytännössä lähes poikkeuksetta varta vasten ruuaksi kasvatettuja. Vaikka tutut joilta saan eläimiä toki tietävät, mihin käyttöön ne tulevat, en usko että kukaan tutuista erityisemmin ilahtuisi, jos esimerkiksi facebookin uutisvirrassa tulee vastaan kuva omasta kuolleesta lemmikistä.
Ahaa, kiintoisaa! :) Jotenkin noiden kokonaisten pikkueläinten katsominen on munsta kauhean ahdistavaa ja ällöttävää (kun esim. elävä kaninpoikanen tai pieni rotta on niin hellyyttävä), vaikka eihän sen periaatteessa pitäisi olla yhtään sen hirveämpää katseltavaa kuin vaikkapa tavallisen pihvin näkeminen jonkun ihmisen ruokalautasella tai kokonaisen broilerin kaupan grillitiskillä. :D
PoistaOletettavasti tämmöinen monipuolinen raaka ravinto onkin näätien terveyden kannalta paras ratkaisu, mutta onko niille saatavilla myös jotain valmiita purkkieineksiä eläinkaupoista? Ei sillä, että olisin heti huomenna (tai ehkä koskaan) hankkimassa meille näätiä, mutta kiinnostaa.
Pesässä möyrivät pikkurotat ovat kyllä jotain maailman hellyttävintä piippailuineen <3 Se että itsekin on kasvattanut rottia ihan lemmikiksi onkin varmasti yksi syy, miksi olen erityisen iloinen siitä, että rottien kanssa on jo päässyt tilanteeseen että saa hankittua ne tukun sijaan tutuilta. Silti itsestä ei enää tunnu pahalta syöttää niitä myös näädille, sillä meilläkin osasta laumaa huomaa, että kokonaiset ruokaeläimet ovat neitien mielestä jotain todella spesiaalia verrattuna esimerkiksi jauhelihoihin. Ja tietenkin sitä aina toivoo että pystyisi tarjoamaan lemmikeilleen sitä mikä niille on parasta.
PoistaSuomesta/Suomeen saatavat frettien valmisruuat ovat aika kaukana ideaalista sisältäen usein paljon muunmuassa viljaa, mikä ei sovi freteille ollenkaan. Mikäli frettien ruokavaliota haluaa täydentää teollisilla ruuilla, laadukkaat korkean lihapitoisuuden omaavat kissanruuat sopivat paremmin frettien tarpeisiin. Esimerkiksi Thriveltä ja Oscarilta löytyy muutamia ihan ok vaihtoehtoja, ja PrimaCatin höyrytetyt fileet tekevät meillä myös hyvin kauppansa. Teollisissa ruuissa on kuitenkin frettien kanssa samoja ongelmia kuin kissoilla, eli nappulat tahtovat olla turhan kuivaa ravintoa, ja purkkiruuat eivät tarjoa mitään tekemistä hampaille. Eli teollisesti ruokitulla fretillä on huomattavasti isompi riski kehittää esimerkiksi hammaskiveä. Lisäksi raakaruokintaan tottunutta frettiä voi olla hankala saada tunnistamaan nappuloita ruuaksi. Meillä neljä freteistä on syönyt ennen meille tuloaan nappuloita, ja kun niitä on ollut siirtymävaiheessa näätähuoneessa tarjolla, etenkin yksi junnuista kävi aina kaivamassa kupit tyhjiksi, kun sitä hämäsi suunnattomasti kun kaverit selvästi söivät jotain, mutta kupista löytyi ruuan sijaan vain jotain palikoita.
Ihanaa, kun jaksat vastata näin pitkästi! On kivaa aina kommentoida, kun tietää, että siitä seuraa paljon seikkaperäistä selostusta. :)
PoistaEn oikein tajua, miksi lemmikkien valmisruuat ovat ylipäätään niin usein niin kehnolaatuisia ja jopa eläimelle sopimattomia. No, varmaan, koska hinta, mutta silti!
On ihanaa että jaksat kommentoida <3
PoistaHinnan ohella toinen syy viljojen ja muiden täyteaineiden käyttöön kuivaruuissa on myös rakenne. Ne tekevät nappulamassasta helpommin työstettävää, ja niiden kanssa nappulat saa pysymään paremmin halutussa muodossa. Nyt kun yhä useampi on alkanut suosia viljattomia vaihtoehtoja yleistyneiden allergioiden ja lisääntyneen ruokavaliotietoisuuden myötä, monessa nappulassa viljat on vaihdettu esimerkiksi herneisiin, bataattiin tai perunaan. Nämäkään eivät ole kuitenkaan täysin ongelmattomia vaihtoehtoja, sillä englanninkielisissä keskusteluissa on tuotu esille, että hernettä sisältävät ruuat lisäävät freteillä virtsatieongelmien riskiä. Yksi tuttu suomalainen koirakasvattaja taas luopui juuri palkokasveja, bataattia ja perunaa sisältävien kuivaruokien käytöstä, sillä ne on joissain tutkimuksissa yhdistetty koirien tauriinin puutokseen ja dilatoivaan kardiomyapatiaan, eli sydänongelmiin. Hän oli linkittänyt sivuilleen tällaisen artikkelin aiheesta: https://www.tmj4.com/news/national/fda-investigating-link-between-dog-diets-and-a-deadly-heart-disease-increasing-nationwide?fbclid=IwAR2Xy6JxkybuADfiV-Q-FI67XNYu1-XGiFeZhYxCd71Db8GhQTlDMN9LqXg
Käytännössä teollisia ruokia on siis hankala tehdä vain ravitsemukselliset näkökohdat huomioonottaen, koska tuotteen suunnittelussa on otettava huomioon myös hinta ja se että tuote on saadaan valmistettua halutunlaiseksi käytettävissä olevilla menetelmillä. Mutta onneksi menetelmiä kehitetään koko ajan, ja yhä useampi valmistaja on kiinnostunut markkinoimaan tuotetta sen sisällöllä värjättyjen nappuloiden ja muiden omistajalle suunnattujen visuaalisten juttujen sijaan. Silti valitettavan moni omistaja yhä tyytyy lukemaan ne pussin etupuolelle painetut mainoslauseet viljattomuudesta ja väriaineettomuudesta, sen sijaan että kääntäisi oikeasti ne pussit ympäri, ja lukisi ja vertailisi mitä niissä pusseissa sitten on.
Vaikka vegaani (ja marsujen omistaja) olenkin, niin kyllä tuo Miikkiksen ateriakuva oli vähän... surullinen :)
VastaaPoistaBlogiasi on kiva lukea. Erittäin informatiivinen, mutta viihdyttävä. Miikkis voisi olla enemmän esillä, toisaalta ymmärrän, ettei vanha herra välttämättä enää viihdy parrasvaloissa.
T. Minna
Annoksistaan huolimatta Miikkis voi yhä turhankin paksusti, ja meillä etsitään yhä kompromisseja miten frettien ja Miikkiksen yhteiselon saisi parhaiten onnistumaan rajoittamatta liikaa kumpienkaan luonnollisia taipumuksia. Tälläkin hetkellä frettien taipumus jemmata ruokaa kun palvelee turhan tehokkaasti Miikkiksen tarvetta etsiä sitä, vaikka iso osa frettien aterioista tarjotaan portin ollessa suljettuna, ja lattiatason jemmat kerätään pois ennen portin avaamista. Eli Miikkiksen kupin sisältö on vain osa siitä, mitä poika todellisuudessa syö.
PoistaTällä hetkellä Miikkis alkaa olla taas aika talvimoodissa, eli sitä ei kotonakaan juuri näy. Päivät se lähinnä nukkuu makuuhuoneen pedeissä, ja jossain kohtaa iltaa se tekee yksittäisen tarkistuskierroksen iltapalamestoille. Siinä yhteydessä se saattaa kyllä kömpiä hetkeksi kainaloonkin, ennenkuin jatkaa takaisin unille. Eli etenkin tähän aikaan vuodesta ero tyttöihin on huima, mitä tulee aktiivisuuteen.
Nämä on kyllä kivoja kuvia. :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKiva että postaus on mieleen! Kananmunasta voi antaa joko pelkän keltuaisen, tai keltuaisen ja valkuaisen sekoitettuna. Pelkkää valkuaista ei suositella annettavaksi, koska valkuaisessa oleva avidiini sitoo itseensä biotiinia. Keltuaisessa biotiinia on kuitenkin sen verran paljon, että biotiinin puutteesta ei ole pelkoa, vaikka sen viikottaisen munan antaisi kokonaisena. Meilläkin munat annetaan yleensä kokonaisina, koska erotetut valkuaiset jäivät yleensä aina kuivumaan jääkaappiin, vaikka niistä kuinka suunnitteli tekevänsä jonkun munakkaan tms. itselleen.
VastaaPoistaMarsulta turkin ja suoliston poistaminen ei ole mitenkään välttämätöntä. Karvat tulevat kyllä hyvin läpi fretin suolistosta, ja pahin mitä marsun suolistolle voi käydä, on että fretit jättävät sen ehkä syömättä ja levittävät sen jonnekin. Tai jättävät sen paikoilleen, jolloin ruokaeläin alkaa haista huomattavasti nopeampaan. Meillä näädät eivät kuitenkaan suostu syömään vielä hamsteria/viiriäistä isompaa kokonaista ruokaeläintä, joten meillä marsut/kanit/rotat pitää pilkkoa laumalle. Ja jotenkin siinä on kokenut helpommaksi poistaa samalla myös nahan ja suolet. Itsekin kyllä toivoo, että joskus vielä päästäisiin siihen, että isommatkin ruokaeläimet voisi tarjota laumalle kokonaisina.
Luullisen jauhelihan suhteen osa on erittäin varovaisia. Osalla syynä on pelko suolitukoksesta, ja osa pelkää mahdollisia hampaiden koloon jääviä luunsiruja. Itsekään en välttämättä tarjoaisi sitä aivan pienelle pennulle tai eläimelle jolla on taipumus hotkia ruokansa. Mutta noille omille aikuisille ja niiden kanssa jo samassa kokoluokassa painivalle juniorille olen sitä kyllä uskaltanut tarjota. Eri merkkien välillä on eroja siinä, kuinka hienoksi tai karkeaksi luunsirut on seoksessa jätetty, ja meillä neidit ainakin jättävät monesti isoimmat luunsirut suosiolla kupin pohjalle. Luullisen jauhelihan jälkeen meillä tarjotaan monesti jotain luutonta palalihaa/sisäelimiä, niin jauhelihassa oleva luuaines saa ainakin hyvin aikaa sulaa ja tulla läpi. Meillä asian suhteen ei ole ollut ongelmia. Meillä luullista jauhelihaa on tarjolla noin 1-3 kertaa viikossa. Etenkin nyt kun laumassa on taas juniori, koen tärkeäksi että ruokavaliossa on riittävästi erilaisia luullisia lihoja, jotta kalsiumin saanti varmistuu.
Meilläkin nuo isoimmat luunsirut ovat olleet lähes sentin mittaisia, eli hyvin silmällä erottuvia. Voin koittaa muistaa laittaa sinulle parempia kuvia tuosta tämän hetkisestä, sitten kun otan seuraavan annoksen sulamaan.
VastaaPoista