Tee-Se-Itse avainkaulanauha

Pari viikkoa sitten avainnauhani metalliosa väsyi, ja nauha hajosi. Osa ei olisi ollut vaihdettavissa ratkomatta nauhaa, joten päädyin etsimään uutta nauhaa vanhan mainosnauhan tilalle. En kuitenkaan halunnut ostaa mitään ihan kivaa uutena, ja sitä täydellistä mutta budjektiin sopivaa ei tuntunut löytyvän. Sitten muistin kaikki ne markkinoilla näkemäni fimo-massasta tehdyt ihanuudet, ja muistin kaapissani työstämistä odottavat fimo-paketit. Ja sen, että nyöriä lukuunottamatta minulta löytyisi jo valmiiksi kaikki mitä uuteen avainnauhaan tarvittaisiin. Niinpä päätin taas verestää askartelujataitojani, ja koittaa saada itse aikaiseksi mieleisen avainnauhan.

Hahmojen massailu käynnissä

Livian tekemä Möppikseksi ristitty frettityyny pääsi kasvomalliksi, ja fretin naamojen lisäksi muotoilin myös eri värisiä sydämiä pienemmiksi koristeiksi. Tein massahelmiin jo tässä vaiheessa ennen paistoa pienet reiät auki taitetulla klemmarilla, mutta myöhemmin paiston jälkeen niitä jouduttiin vielä isontamaan pienellä poranterällä, jotta nauha saatiin läpi.

Näätämykset uunista tulleina

Hahmojen paiston jälkeen (Fimo saadaan kovetettua paistamalla sitä noin puolituntia 110 asteisessa uunissa) piti vielä odotella, että ehdittiin hakea nyöriä. Se löytyikin lauantaina Ideaparkista, jossa pidettiin myös Suomen frettiliiton syyskokous. Reissun saldoksi tuli siis kolme metriä parimillistä nylonnyöriä ja kahden vuoden pesti hallituksen varajäsenenä. Tänään avainkaula saikin sitten lopullisen muotonsa, kun hahmot saatiin järjestymään naruun. Muutama muotoiltu hahmo jäi ylikin, mutta eiköhän niillekin varmasti keksitä jotain.

Valmis nauha

Lopputuloksesta tuli varsin pirtsakka, mutta jos lopputuloksesta haluaisi vielä hienomman, sitä pitäisi malttaa avata askartelukaappi vähän useammin, ja treenata enemmän. Eivät pääsisi massatkaan välistä vähän kuivahtamaan.