Kuusiston linnanraunioilla

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Tämän päivän ohjelmassa on vielä herppihuoneen siivoamisen aloittaminen, kun sinne on viime viikkojen aikana kertynyt aika paljon sellaistakin tavaraa joka ei sinne kuulu odottamaan läpikäyntiä. Ulkona oli kuitenkin niin kaunis ilma, että siivouksen ajoittaminen keskelle päivää olisi ollut sulaa hulluutta. Niinpä ehdotin Jussille, että lähtisimme pienelle päiväretkelle, ja hetken kohdetta mietittyämme päätimme suunnata Kuusiston linnanraunioille. Ja koska kyseessä on ulkoilmakohde ja ilma oli kaunis, mukaan lähti myös pari tytöistä.

Linnanneito Justiina
Heti lähdöstä puhuttaessa Esteri hyppäsi esille näyttelyhäkistä nukkumasta ja kipitti kantorepulle, joten Esteristä tuli aika itsestään selvästi toinen lähtijöistä. Esterille otettiin sitten kaveriksi Justiina, niin saivat meidän valkoiset mummuskat vähän omaa junnuvapaata tutkimusaikaa uudessa ympäristössä. Automatka linnalle taittui tytöiltä kantorepussa, ja raunioilla vahdettiin sitten valjasteluun. Violetista kantorepusta on selvästi tullut tyttöjen luottovankkuri, kun siihen osataan kiivetä jo itsekin.

Aurinkotervehdys
"Täälläkin olisi jokin kolo!"
Ei kai nyt mummuskaa meinata laittaa kiipeämään?!
Justiina viipotti raunioilla hyvää tahtia tutkien muureja ja portaita. Ainoa harmitus oli kun minä niuhotin muutamien kivojen muurin kolojen kohdalla, enkä päästänyt neitiä tutkimaan ominpäin kuinka syvälle ne olisivat johtaneet. Ties mitä arkeologisia löytöjä neiti olisi sieltä saattanut tehdä. Esteri otti tutkimukset hieman rauhallisemmin, ja aikansa häärättyään halusikin sitten välillä reppuun nukkumaan. Ei sitä seitsemänvuotiaana tarvitse enää niin paljoa omia jalkojaan rasittaa, sitten kun on nähnyt mielestään tarpeeksi. Paikalla oli tänään aika rauhallista, ja lisäksemme paikalla oli muita lemmikkejä vain yhden koiran verran. Justiina hetken mietti, että olisi käynyt tutustumassa siihen, mutta päättikin sitten vaihtaa suuntaa, kun en heti päästänyt sitä juoksemaan kohti. Ei se sitten kuitenkaan niin mielenkiintoinen ollut, jos olisi pitänyt rauhassa lähestyä saati sitten tulla syliin ja kysellä, että sopiiko tulla. Kyllä siinä tapauksessa juokseminen voitti.

Maailman parhaat mummuskat <3


4 kommenttia:

  1. Syrämiä, syrämiä sinne! Ihanat mummuskat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on kyllä niin ihana mummutiimi <3 Vaikka koko lauma ei vielä täysin toimikaan yhteen, on se silti kiva, että Esterillä on myös vähän ikäisempääkin seuraa Snurren poismenosta huolimattakin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se on. Tämä reissu pitää kyllä niin ottaa kesän mittaan uusiksi ainakin muutaman kerran.

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI