Viikonloppukuulumisia

Kuluneen viikon aikana päässä on pyörinyt monia ideoita blogipostauksiksi, mutta en ole ehtinyt istua alas kirjoittamaan edes sitä pidempää messupostausta - joka on kyllä tulossa, ja toivottavasti jo lähipäivinä. Jussi on kuitenkin ollut vielä tämän viikon Turussa, joten sitä on keskittynyt mieluummin viettämään aikaa yhdessä, nyt kun loppuvuoden Jussi on taas paljon poissa Vaasan hajautuksen ja Porin töiden takia. Ennen Jussin lähtöä otettiin vielä pieni koukkaus Tampereelle nyt viikonloppuna, kun sieläkin on ehditty nyt kesän ja syksyn aikana käydä kauhean vähän. Olin etukäteen jännännyt kauheasti Snurren jaksamista, kun sen kanssa ei ole tehty yön yli reissuja kevään jälkeen, mutta yllätykseni neiti on ollut tänään oikeinkin virkeä reissusta huolimatta. Olen siis ollut sen suhteen ehkä jopa vähän ylisuojeleva sen viime eläinlääkärireissun ja sitä seuranneen huonomman päivän jälkeen.

Avajaisissa oli kivaa. Vielä kivempaa olisi ollut, jos ei olisi jumitettu.

Meidän Pirkanmaa-kierroksen ensimmäinen kohde oli Peten Koiratarvikkeen Pirkkalan myymälän avajaiset perjantaina. Tämä ei kuulunut alkuperäiseen reissusuunnitelmaan, mutta kun huomasin avajaisten osuvan juuri siihen viikonloppuun kun oltiin suunnilla, olihan sinne pakko päästä. Arvottiin pitkään, ketkä näädistä pääsevät mukaan avajaisiin, kun kaikki seitsemän olivat kuitenkin lähdössä mukaan mummulaan. Lopulta liikettä pääsivät katsastamaan ensin Lysti, Mitella, Itsy ja Huisku ja sitten Miikkis. Mummuskat saivat nukkua sen aikaa autossa omassa boksissaan. Pieneksi harmikseni valtaosa avajaistarjouksista koski nameja ja petejä, joita kohtaan miulla on toistaiseksi voimassa oleva ostoskielto tilattuani viime kuussa Peteltä viisi laatikollista kuivalihanameja ja tehtyäni pienen peti-inventaarion näätähuoneen siivouksen yhteydessä. Niinpä keskityttiin sitten katsastamaan ne kategoriat, joissa menekki on jatkuvaa, tai joissa on pieniä puutteita. Sitä täydellistä pyörällistä Atlas20-kokoista kantoboksia ei löydetty vieläkään, mutta mukaan lähti pissa-alustoja, nappuloita Snurrelle ja kolme hihnaa. Ulkoillessa meillä kun on yleensä käytössä fleksit, mutta sitä on kaivannut lisäksi paremmin taskuunsopivia pikkuhihnoja käytettäväksi esimerkiksi joissain tapahtumissa, joissa näädät ovat pääsääntöisesti sylissä, mutta joissa kuitenkin kaipaa lisävarmistukseksi valjaita ja hihnaa. Nyt tuli vastaan sen verran söpöjä, että kahden heijastinmallin ohella mukaan tarttui yksi väri-ilottelu Mitellalle.

Tyttöjen uudet hihnakuosit

Äidille saavuttua Miikkis suuntasi heti mummun jääkaapille siinä missä tytöille laitettiin aitaus eteisen ja olkkarin rajalle. Nyt kun tyttöjä on kuusi, ei olla enää edes koitettu saada tilaa pikaisesti järkättyä niin, että tyttöjä voisi pitää koko ajan irti ilman jatkuvaa valvontaa. Tästä kokoonpanosta kun löytyy sen verran virtaa ja hyviä ideoita. Aika pian saapumisemme jälkeen lauma saikin sitten jo iltalääkkeensä (töiden takia lähtöaika osui taas väkisin iltapäivän puolelle) ja mie ja Jussi jatkoimme vielä veljen luokse pelailemaan.

Miikkis haluaisi neuvotella siitä, kenelle nappulat kuuluvat.

Lauantain puolelle oli varattu ohjelmaa sekä itselle että näädille. Minun ihmisperheen näkemisestä näädät eivät niin kauheasti innostuneet, kun Miikkiksestä muksuista lähtee liikaa ääntä, ja tytöistä aitaus rajoittaa liikaa osallistumista lasten leikkeihin. Mutta minun sukulointien jälkeen oli vuorossa Lystin sukulaisia, ja siitä vasta riemu repesi! Siinä riitti näätäpomppuja, teleporttaamisia ja riemuloikkia kerrakseen, kun jumittamisen jälkeen pääsi leikkimään uuteen paikkaan, uusilla leluilla ja vielä uuden kaverin kanssa. Etenkin nuoriso oli ihan ekstaasissa Marin näätien petien, putkien ja Lystin Aatu-enon kanssa. Snurre sen sijaan tyytyi katsastamaan pikaisesti mihin on tultu, ja Aatun nähtyään vetäytymään samaan makuupussiin Miikkiksen kanssa. Miikkis on isona ja tuttuna tyttöjen suosima henkivartija, jonka viereen on hyvä käpertyä rauhaan kaiken maailman sählingeiltä. Oman lauman purkaessa energioitaan käytiin sitten samalla näätähuoneen puolella moikkailemassa Marin muita frettejä. Niistä kaikki kun eivät ole niin sosiaalisia vieraiden frettien suhteen, niin ei edes koitettu, millainen show siitä olisi tullut. Siinä oli taas niin monta ihanaa syliteltävää sekä vanhoissa tutuissa että tulokkaissa. Fasun olisin yhä ollut kovin valmis pöllimään itselleni, mutta se ei ollut taaskaan pöllittävissä.

Aatu-eno on kiva. T:Lysti

Takaisin Turkuun lähdettiin sitten oman seitsemän näädän, avajaisostosten ja aarrelastin kanssa. Äiti ja iskä olivat kumpikin laittaneet minulle ja Jussille vähän evästä reissuun, ja Marilta mukaan lähti iso kasa pakastemarsuja ja - kaneja näädille. Itse kun olin kaiholla katsellut muutamia todella hyviä ruokaeläindiilejä Tampereella, mutta välimatkan myötä en ollut uskonut pustyväni niitä hyödyntämään. Äidillä ja siskollakin kun on niin pienet pakastimet, ettei siinä kauheasti viitsi soitella, että mahtuisiko sinne näin ex-tempore 12 marsua ajaksi X. Mutta Mari oli niitä sitten käynyt hakemassa, kun kanit olivat hänen lähellään ja marsut eivät olleet hänen laumalleen kelvanneet, niin saatiin sit kuitenkin Lystille bileet. Tästä iso kiitos Marille <3

Tänään on sitten valmisteltu Jussia lähtökuntoon ja otettu näin sopivasti vähän viime tippaan tyttöjen kisakuvia virtuaalinäyttelyyn. Siinä aikaa kun olisi periaatteessa torstaihin asti laittaa kuvat, mutta kun Jussi on Turussa seuraavan kerran perjantaina, oli homma oikeastaan pakko tehdä nyt. Kuvaussessiossa tuli sekä muutamia oikein loistavia ja lennokkaita tilannekuvia, että toivottavasti kaikista edes kohtalaisen ok kisakuvia niiden hyvien lisäksi. Niitä voisi laittaa bloginkin puolelle viimeistään siinä kohtaa, kun kisa joulukuun alkuun mennessä ratkeaa.