Asioita, joita harkita harkittaessa kodinvaihtajafrettiä

Etenkin nyt kun pentukausi on tältä vuodelta ohi, monen huomio kääntyy kodinvaihtajiin. Seuraavaan pentukauteen tuntuu olevan ikuisuus, ja aikuinen frettikin tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Aikuinen kodinvaihtaja onkin hyvä vaihtoehto pennulle, mutta ennenkuin ryntää suinpäin ostamaan ensimmäistä myynnissä näkemäänsä aikuista, kannattaa ottaa pieni aikalisä ja käydä läpi, miten aikuisen kodinvaihtajan hankinta eroaa pennun hankinnasta - etenkin jos on alunperin ollut hankkimassa pentua.

Mitella on meidän kodinvaihtajista tähän mennessä haastavin, sen kanssa puremisen kitkemiseen meni kuukausia.

Ideaalitilanteessa aikuinen kodinvaihtajafretti on etenkin aloittelijalle jopa parempi vaihtoehto kuin pentu. Aikuinen hyvin sosiaalistettu ja hyvin pidetty fretti on pentua rauhallisempi käsitellä, eikä se välttämättä pure edes alussa. Nuori aikuinen on kuitenkin vielä leikkisä ja jaksaa touhuta. Hyvin pidetyllä aikuisella fretillä on jo valmiiksi rokotukset kunnossa ja implantti hankittuna, joten niitä ei välttämättä joudu uusimaan ihan heti. Alusta asti monipuolisesti ruokittu aikuinen fretti syö hyvin erilaisia ruokia, ja edellinen omistaja osaa kertoa hyvin fretin tavoista ja mieltymyksistä. Tämän pohjalta uuden kodin on vielä helpompi etsiä itselleen sopivaluonteista eläintä kuin pienen pennun olleessa kyseessä. Tällaisen aikuisen fretin mukaan saa yleensä kaikki samat paperit kuin pennullekin sukutauluja ja terveyskirjoja myöten, ja usein uuden kodin haussa saattaa olla mukana eläimen kasvattajakin, jonka tuki seuraa kodinvaihtajan mukana.

Mutta nyt tulee se mutta. Kaikki kodinvaihtajat eivät ole tällaisia. Tällaisiin helmiin törmää useimmiten tapauksissa, joissa perheessä on puhjennut allergia, tai on ilmaantunut jokin muu pakottava syy sille, että rakkaasta perheenjäsenestä joudutaan luopumaan. Jokin sellainen syy, jota ei eläintä hankkiessa ole osattu ennakoida. Tällöin lajiin on usein perehdytty huolella jo ennen sen hankintaa, eläimen hoidosta on otettu selvää, ja siihen on panostettu, ja se näkyy myös kodinvaihtajassa.

Kodinvaihtajissa on kuitenkin paljon myös yksilöitä, jotka edustavat romahtaneita unelmia. Fretistä on saatettu haaveilla pitkäänkin, tai se on päädytty hankkimaan salamarakkauden huumassa. Yhtä kaikki lajia tai yksilöä valitessa on osuttu vikaan, ja yhteiselo alkaa tökkiä. Fretti ei vastaa siitä olleita mielikuvia, tai on valittu itselle liian haastava yksilö. Ehkä eläin on hankittu paikasta, josta ei olla saatu riittäviä ohjeita eläimen tapakasvatukseen, tai sitä ei olla koettu tarpeellisena ennenkuin eläin jo täysillä pureva hormonihirviö. Osa näistä päätyy myyntiin tai lahjoitukseen rehellisin sanakääntein kuvattuna, osa taas kaunispuheisesti "allergiaan" tai "muuttuneeseen elämäntilanteeseen" vedoten. Näistäkin monesta voi saada oikein oivan lemmikkifretin, mutta se voi vaatia huomattavasti enemmän työtä. Tälläisten frettien kanssa yleisimmät ongelmat ovat puutteet sosiaalistamisessa, puutteet ruokinnassa, puutteet aktivoinnissa, puutteet terveydenhuollossa ja/tai puutteet perimässä.

Itsy puolestaan olisi ollut täydellinen ensifretiksikin: se on varmasti maailman kiltein fretti, joka päätyi vaihtamaan kotia tultuaan kiusatuksi edellisessä laumassaan.

Puutteita sosiaalistamisessa

Yksi yleisimpiä syitä frettien päätymiseen kodinvaihtajaksi on pureminen. Lähes kaikki fretinpennut purevat, ja hampaiden käyttö on freteille hyvin luontainen osa niiden keskinäistä kommunikaatiota. Ongelmaksi asia muodostuu siinä kohtaa, kun pennulle ei saada ajoissa opetetuksi, miten ja kuinka kovaa hampaita sopii ihmisen kanssa käyttää. Pentu puree ihmistä etenkin leikkiessään ja osa saattaa napata myös harmistuksissaan, kun niiltä esimerkiksi kielletään jotain. Pentu ei kuitenkaan pysty hahmottamaan, että ihmisen iho on paljon ohuempi kuin emon ja sisarusten, eikä se kestä samanlaisia painiotteita, ellei tätä pennulle opeteta. Fretti on myös hyvin älykäs eläin, ja oppii nopeasti myös sen, jos se esimerkiksi pääsee puremalla pois sylistä tai epämiellyttäväksi kokemistaan hoitotoimenpiteistä. Nämä yhdessä johtavat siihen, että isosta osasta kouluttamattomia frettejä tulee purijoita. Ja aikuinen käsittelyyn tottumaton tai liian kovakouraisesti tai epävarmasti käsitelty fretti osaa purra kovaa.

Aikuisesta purijastakin voi edelleen saada mukavan ja helposti käsiteltävän lemmikin, mutta se voi vaatia pahimmillaan jopa kuukausia kärsivällistä ja pitkäjänteistä työtä, ison kasan laastaria ja paksut rukkaset ja saappaat fretin lähellä käytettäviksi ensimmäisinä kuukausina. Purijan kanssa tarvitaan usein myös erittäin rauhallisia mutta määrätietoisia otteita, joten aikaisempi frettikokemus voi auttaa tällaisten eläinten kanssa paljon. Liian napakat tai epävarmat otteet kun voivat saada kesymmänkin fretin ahdistumaan ja käyttämään hampaita. Tämän takia purija ei ole välttämättä paras mahdollinen valinta ensifretiksi.

Puremisen ohella huonosti sosiaalistetulla eläimellä voi esiintyä myös monia muita ongelmia. Mikäli eläin on ollut valtaosan elämästään suljettuna häkkiin tai yhteen huoneeseen, se ei välttämättä osaa suhtautua rennosti moneenkaan normaalissa frettiarjessa eteentulevaan asiaan, kuten vieraisiin, boksissa matkustamiseen, terveydentilan tarkistamiseen tai lajitovereihin. Tällöin moni arkinen asia voi vaatia sujuakseen pitkäjänteistä totuttamista ja paljon toistoja.

Esteri on ollut nuorena hammastelevampi. Nykyään sen kanssa isoimmat ongelmat liittyvät hampaiden kuntoon.

Puutteita ruokinnassa

Nykyään vallitseva suositus fretin ruokinnassa on raakaruokinta. Raakaruokinnassa fretin ruokavalio koostetaan monipuolisesti erilaisista siipikarjan lihoista ja elimistä, ja sitä täydennetään jyrsijöillä ja tarvittaessa lisäravinteilla. Moni fretti elää kuitenkin yhä myös nappuloilla. Hyvässä tapauksessa nappulat ovat korkeaproteiinista, ison lihaprosentin omaavaa fretin tai kissan kuivaruokaa. Huonossa tapauksessa erittäin hiilihydraattipitoista paljon viljoja sisältävää fretin tai kissanruokaa. Vielä huonommassa tapauksessa jälkimmäisiä täydennettyinä siementangoilla, kuivatuilla banaanilastuilla ja muilla herkuilla, joita löytyy myynnistä eläinkauppojen pieneläinhyllyiltä fretin kuivaruokien vierestä. Fretin elimistö käsittelee hiilihydraatteja erittäin huonosti, joten sokerinen, paljon hiilihydraatteja sisältävä ravinto johtaa usein terveysongelmiin.

Nirsompikin kodinvaihtaja on usein mahdollista vaihtaa kokonaan raakaruokinnalle, viimeistään kun siltä napataan nappulakuppi pois ja odotetaan että nälkä vie voiton nirsoilusta. Kuitenkin jos eläin on ehtinyt olla jo vuosia väärällä ruualla, voivat sen vaikutukset näkyä vielä vuosien päästäkin. Nappularuokituilla freteillä on esimerkiksi suurempi todennäköisyys sairastua insulinoomaan, ja myös hammasongelmat ovat yleisempiä freteillä, jotka ovat syöneet ikänsä pehmeitä kissanruokia. Alkuelämän puutteellinen ravitsemus voi siis heijastua myöhemmin korkeampina eläinlääkärilaskuina ja huonossa tapauksessa jopa lyhentyneenä eliniänennusteena. Ongelmia voi pyrkiä välttämään laittamalla fretin ruokavalio kohdilleen heti kuin mahdollista.


Puutteita aktivoinnissa

Erittäin uteliaana, aktiivisena ja älykkäänä eläimenä fretti tarvitsee paljon virikkeitä, ja sen asuinympäristö voi vaatia uudelleen järjestelyjä ollakseen frettiturvallinen. Ellei omistaja kykene tarjoamaan fretille virikkeitä riittävästi ja turvallisesti ( estäen samalla kielletyt leikit), fretti yleensä keksii niitä itse, jos mahdollista, tai turhautuu, jos ei onnistu aktivoimaan itseään. Ensimmäisessä tapauksessa fretti voi repiä niin täytteet sohvista kuin myllätä ylösalaisin niin kukat kuin roskiksetkin. Jälkimmäisessä tapauksessa, jos fretti on esimerkiksi päivät pitkät suljettuna häkkiin, se alkaa usein häiriköidä puremalla kaltereita ja omistajaansa.

Hyvin moni "tuhma" ja tuhoava kodinvaihtajafretti asettuu jo sillä, että sille tarjotaan riittävästi mahdollisuuksia purkaa energiaansa turvallisesti ja lajityypillisesti. Moni leikkisä ja aktiivinen yksilö hyötyy selvästi samanhenkisestä lajitoverista, jonka kanssa on mahdollista painia kunnolla ja viipottaa pitkin asuntoa. Myös erilaiset putket, kaivelulaatikot, vesialtaat ja lelut kuluttavat fretin energiaa ja vievät sen huomiota pois ei-toivotusta käytöksestä.

Joskus huonekasvit kuitenkin vain ovat niin mielenkiintoisia, että niille voi joutua sanomaan hyvästit frettikodissa, ja sohvanaluskin voi vaatia pieniä patentteja näädän päätettyä sohvan sisällä kaivelun voittavan kaikki ehdotetut leikit. Mutta kyse ei silti ole siitä, että fretti olisi ilkeä. Se on vain aktiivinen ja utelias oma itsensä. 


Puutteita terveydenhuollossa

Fretit on hyvä rokottaa vuosittain penikkatautia vastaan, ja tällähetkellä erityisesti paljon ulkoilevilla ja Savon alueella asuvilla freteillä suositellaan myös rabiesrokotetta. Frettien kohdalla myös kynnet vaativat säännöllistä leikkaamista ja korvat on hyvä tarkistaa silloin tällöin ja puhdistaa tarpeen mukaan. Naarailla on myös ehdottoman tärkeää huolehtia kiimankatkaisusta, joka tehdään yleensä hankkimalla fretille hormoni-implantti. Samaa hormoni-implanttia käytetään yleensä myös lemmikkiuroksilla pitämään kiimakäyttäytyminen poissa. Naaraan kohdalla katkaisematon kiima voi johtaa jopa kuolemaan. Uroksilla pitkään jatkunut kiima syö lähinnä omistajan hermoja, sillä eläin haisee normaalia voimakkaammin, merkkailee ja voi olla niin levoton, että se ei välttämättä malta edes syödä kunnolla.

Mikäli kodinvaihtajan terveydenhuollosta ei ole huolehdittu asianmukaisesti, on yhteiselo hyvä aloittaa eläinlääkärintarkistuksella. Tällöin eläimelle saadaan heti kuntoon niin rokotukset kuin implanttikin, sekä tarvittaessa esimerkiksi korvapunkkeihin auttavat loishäädöt. Mikäli aikuista eläintä ei ole rokotettu koskaan aiemmin, saattaa se tarvita penikkatautirokotteeseensa vahvistuksen jo kuukausi ensimmäisen rokotuksen jälkeen. Yleensä pennuilla on jo jonkinlainen vastustuskyky emonmaidon kautta, minkä takia 10-14 viikkoisina ensimmäisen rokotuksensa saaneet pennut tarvitsevat vain yhden rokotuskerran ennen vuosittaista vahvistetta.


Puutteita perimässä

Aikuisen kodinvaihtajan kohdalla kohdalla sen perimään on jo myöhäistä vaikuttaa. Eläin on mikä se on, eikä sen ottamalla tue sen enempää hyvää kuin huonoakaan kasvatustyötä (olettaen, että eläin tulee suoraan edelliseltä omistajaltaan tai eläinsuojasta, ei kasvattajaltaan). Aikuista kodinvaihtajaa ottaessakin on kuitenkin hyvä olla tietoinen mahdollisista perinnöllisistä ongelmista, ja siitä, miten ne voivat vaikuttaa eläimen elämään. Eläin, jonka suvusta ei tiedetä mitään, on näiltä osin täysi mysteeri: se voi olla täysin terve, tai sillä voi olla kaikki perinnölliset tautigeenit riesanaan. Mikäli eläimen taustalla on riskivärejä tai se on itse väritukseltään panda, mäyrä tai dew, eläimelle on iso riski sairastaa Waardenburgin sydroomaa, joka vaikuttaa paitsi sen rakenteeseen, yleensä laskee eläimen elinikää ja voi tehdä siitä esimerkiksi kuuron.

Mikäli haluat parantaa mahdollisuuksia saada terve eläin, valitse eläin, jonka suku on terveyden puolesta hyvin tunnettu. Mikäli päädyt ottamaan eläimen, jonka terveydestä ja sukurasitteista ei ole tietoa, tai jonka kohdalla tiedetään sen olevan mahdollisesti sairas, muista että tämä lisää riskiä myös korkeammista eläinlääkärikustannuksista. Jotkin terveysongelmat voivat myös vaikuttaa siihen, millaiseen kotiin eläin sopii. Esimerkiksi kuuron eläimen on hankalampi hahmottaa ympäristöään, mikä tekee siitä alttiimman säikähtämään äkillisiä näkökentän ulkopuolelta tulevia liikkeitä. Tämän vuoksi se ei välttämättä sovi yhtä hyvin esimerkiksi lapsiperheeseen, sillä säikähtäessään eläin saattaa napata.

Meidän pieni makealle perso Snurre oppi lopulta myös liharuokavaliolle, mutta se ei estänyt tyttöä sairastumasta insulinoomaan. Nyt tyttö on loppuikänsä kortisonilääkityksellä.

 
Kodinvaihtajaa hankkiessa kannattaa siis pysähtyä ja miettiä, miten eläimen tähän astinen elämä on siihen mahdollisesti vaikuttanut, ja kuinka paljon ja millaisia resursseja itsellä on eläimen kanssa toimimiseen. Enemmän kuin eläimen hintaa ja välissä olevia kilometrejä kannattaa miettiä, onko itsellä oikeasti osaamista, kärsivällisyyttä ja aikaa kesyttää haastavampi tapaus, vai olisiko jo valmiiksi kiltti ja rauhallinen yksilö parempi omaan tilanteeseen. Esimerkiksi lapsiperheessä pääsee monesti helpoimmalla jo valmiiksi lapsiin tottuneen rauhallisen yksilön kanssa. Toisaalta taas iän myötä rauhoittuneen vanhemman kodinvaihtajan kanssa yhteisiä vuosia on parhaimmassakin tapauksessa edessä vähemmän kuin pienen pennun tai nuoren yksilön. Moni eläin myös tarvitsee vanhetessaan enemmän lepoa ja mahdollisesti eläinlääkärihoitoa iän mukanaan tuomiin kremppoihin.

Jos mahdollista, eläimeen kannattaa käydä myös tutustumassa paikan päällä ennen ostopäätöksen tekemistä. Täyttä totuutta kuitenkaan harvemmin näkee yhdelle visiitillä, sillä fretit suhtautuvat vieraisiin usein hyvin eri tavalla kuin kotiväkeensä. Kotiin tultua fretin käytös voi muuttua kumpaan suuntaan tahansa: muuttostressi voi tehdä kesystä ja rauhallisesta eläimestä alkuun säikyn ja varautuneen. Kovempi purija taas voi alkuhämmennyksen keskellä antaa itsestään paljon sopuisamman kuvan kuin kunnolla kotiuduttuaan. Kodinvaihtajan kanssa kannattaa siis varata kunnolla aikaa tutustumiseen, jotta yhteiselo saisi hyvän startin, ja mahdollisiin ongelmiin pääsee puuttumaan heti alusta asti sopivan rauhallisesti ja määrätietoisesti.

Kodinvaihtajaa ei pidä ottaa säälistä tai hetken mielijohteesta sen enempää kuin pentuakaan. Mikäli myynnissä oleva eläin ei tunnu sopivalta, ei sitä kannata ostaa, vaikka se olisi ainoa fretti viidensadan kilometrin säteellä. Muita tulee vielä. Fretti on lajina erittäin seurallinen, sosiaalinen ja ihana, ja elämä sen kanssa on erittäin antoisaa sopivan yksilön löydyttyä. Hätiköimällä yksilön valinnassa päätyy helposti siihen joukkoon, joka ihmettelee mitä ikinä näkikään niissä haisevissa purevissa näädissä, mistä kaveritkin niin kovasti varoittelivat. Ja pahimmillaan pahentaa ongelmallisen kodinvaihtajan asemaa entisestään sen joutuessa kiertoon yhä uudestaan.