Ensimmäisen lomaviikon kuulumisia

Ensimmäinen kesälomaviikko on saatu nyt kunnialla yli puolen välin. Kamera on unohtunut matkasta taas joka mutkassa, mutta ehkä tähän postaukseen jostain jotain kuvitusta keksii kuitenkin. Tällä viikolla on jo ehditty niin saada täydennystä akvaarioon, leikkitreffailtu kuin käyty rokotuksilla. Ja jos vähän venytetään viikkoa viime viikonlopun puolelle, niin pääsin näkemään myös Lystiä.

Lysti

Irpe laittoi miulle viime viikon puolella viestiä, että heillä olisi keittiöremontin myötä edessä akvaarion tyhjennys ja siirto. Ja hän sitten mietti, että jos kaloille järjestyisi joku muu paikka, he saattaisivat luopua altaasta myös kokonaan. Käytiin sitten mesen kautta läpi altaan nykyinen kalasto, ja todettiin se sen verran yhtenäiseksi oman kalastoni kanssa, että toivotin fisut tervetulleiksi meille. Heillä olevista lajeista itseltä kun löytyi piikkisilmiä ja inkkareita jo ennestään, ja vesiarvot sopivat myös altaassa olleille keltarihmakaloille ja leväbarbeille. Vähän minua jännitti, olisivatko leväbarbin kokoiset isot ja vilkkaat kalat omaan silmään vähän liikaa altaassa, mutta olin kokonaan unohtanut, että levikset ovat usein joko vilkkaita tai isoja: pienistä aktiivisista sukkuloista tulee yleensä iän myötä rauhallisempia köllöttelijöitä. Ja nämä kaksi Irpen altaassa ollutta olivat juuri tämmöisiä isoja köllöttelyikäänehtineitä osa-aikaeläköityneitä talkkareita.

Alettaessa purkaa kaloja ja kasveja ämpäreistä paljastui kuitenkin pieni ylläri: Irpelle inkkareina myydyt kalat osoittautuivatkin puna-aavetetroiksi. Minun ei ollut tarkoitus lisätä omassa altaassa olevien parvien määrää, mutta kun kalat siinä jo olivat ja niitä oli valmis parvi, niin päätin että tyypit saivat jäädä uudesta lajimäärittelystä huolimattakin. Eipä sillä, että nuo pienet tetrat olisivat itse ihan mahdottoman tarkkoja asiasta: puna-aaveet sulahtivat nopeasti inkkareiden sekaan päästyään altaaseen, ja ovat suurimman osan aikaa siitä asti uineet löyhänä sekaparvena. Keltarihmoille muutto tuntui olevan isompi shokki, mutta nekin rohkaistuivat olemaan enempi näkyvillä jo muuttoa seuranneena päivänä.

Sekaparveilua

Akvaarion muutossa oli mukana myös liuta innokkaita avustajia. Samalla kun Irpe toi kalat ja kasan pakastehiiriä ja - rottia Shreptiltä, toi hän myös frettipoikansa Rosmon ja Saastamoisen meille leikkitreffeille. Snurrelle järjestettiin rauhallinen ja rauhoitettu nukkumasoppi näätähuoneesta ennenkuin pojat laskettiin irti, ja nuoremmat päästettiin esittelemään pojille paikkoja. Mitella olikin heti innoissaan esittelemässä asuntoa, ja Itsy lähti kanssa mukaan esittelykierrokselle. Se kyllä vähän tyttöjä harmitti, kun ne joutuivat jättämään herppihuoneen pois omasta kierroksestaan, vaikka kävinkin näyttämässä sen Irpelle. Etenkin nyt kun Böffö jäi Bugin kuoltua ainoaksi hamsteriksi ja muutti herppihuoneen puolelle, näätien ei tarvitse sielä suuremmin hengailla.

Allas maanantaina

Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan, eikä Mitella tahtonut millään ymmärtää, miksi pojat menivät (melkein) vapaaehtoisesti kuljetusboksiin, kun Irpe valmistautui jatkamaan matkaa. Eikä se tyhmä boksi edes avautunut, vaikka neiti koitti sitä vähän ulkopuolelta kaivaa, että pojat olisivat liittyneet vielä seuroihin. Onneksi neidin keskittymiskyvyllä harmitusta ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä Itsy oli hereillä ja valmiina leikkeihin. Niinpä nuorisobileet jatkuivat ilman poikia vielä hyvän tovin.

Lysti taitaa sittenkin haluta olla soopeli...

Keskiviikkona taas pakattiin koko näätäkööri Snurrea lukuunottamatta boksiin ja lähdettiin Wilman kyydillä kohti Marjon vastaanottoa ja V-S -frettien joukkorokotusta. Vähän kyllä kirpaisi jättää Snurrea yksin, kun se heräsi muita pakatessa ja koitti tunkea mukaan boksiin, mutta parempi neidin on kodin rauhassa olla. Ja vaikka nyt tätä reissua lukuunottamatta Esteri on vapautettu kaikista näyttely- ja edustustehtävistään Snurren seuraneidiksi, haluan silti pitää Esterin rokotteet vielä voimassa, niin tälle reissulle Esterin oli lähdettävä mukaan. Tälläkertaa meillä ei ollut kenelläkään tarvetta muulle kuin penikkatautirokotteelle, niin selvittiin Miikkiksen, Esterin, Mitellan ja Itsyn kanssa satasella. Huisku on jo saanut oman penikkatautirokotteensa Saksassa, ja Lysti on rokotusiässä vasta ensikuussa.

Miikkis tuli siinä rokotusvuoroa odotellessa punnittuakin, ja vaaka ampui alas kaikki toiveeni siitä, että pojan paino olisi laskenut johonkin: se painaa yhä sen kuusi kiloa. Illuusio tippuneesta painosta on siis ollut vain iso kasa irtokarvaa, jonka poika muuton aikoihin tiputti. Itse rokotteeseen Miikkis suhtautui yhtä lunkisti kuin aina, eikä se tuntunut edes huomaavan koko pistosta. Tytöt eivät sen sijaan sulattaneet kirvelevää rokotetta ilman vastalauseita ja pulloharjahäntiä - olihan se nyt ihan pöyristyttävää, kun lohitahnatuokio keskeytettiin jollain noin ikävällä. Mitellakin kun sai viimeksi Febrivacin, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun tyttö rokotettiin Disteminkillä.

Ja mitä siihen Lystiin tulee... Päästiin sunnuntaina palluttelemaan tyttöä Turussa, kun Aija oli täällä sukuloimassa. Tyttö oli yhä aikas hurmaava, ja onnistui kietomaan Jussiakin jo vähän tassunsa ympärille, kun oli kuulemma ihan kuin Snurre, eikä edes purrut. Kyllä ne uhmaiätkin saattavat yhä sieltä tulla, mutta nyt tyty oli vain ihanan reipas ja utelias pikku pirpana. Ja jo ensiviikolla saadaan Lysti kotiin <3 Sitä odotellessa saatoin sit sortua hankkimaan tytölle jo oman sydämenmallisen nimilaatankin valjaisiin kiinnitettäväksi.