Talvieloa ja miittailua

Koko konkkaronkka samassa boksissa

Miikkiksen kanssa elellessä eri vuodenajat eroavat toisistaan selvästi. Talvi on vuodenajoista selvästi
rauhoittumisen aikaa, jolloin keskitytään selviämään peruasioista tuhlaamatta energiaa mihinkään ylimääräiseen. Käytännössä tämä näkyy siinä, että Mihailia näkyy paljon normaalia vähemmän. Se viettää suurimman osan ajasta talvipesässään tai kainalossa nukkumassa. Unilta noustaan lähinnä tarkistamaan ruokakuppi ja namipelit, ja usein syöminenkin jätetään väliin, mikäli ruuat ovat pojan mielestä vääriä. Miikkiksen mielestä talvesta selviäminen kun edellyttäisi runsasproteiinista rasvaista lihaa, eikä sitä muuta se, että poika asuu sisätiloissa. Tosin tässä asunnossa lattianrajassa elellessä talvi varmasti tuntuu enemmän talvelta, mitä edellisessä asunnossa; nyt kovimmilla pakkasilla lattialistan yläpuolelle kun on useammassa kohdassa ilmestynyt jäätä asunnon sisäseiniin. Ei siis ole ihmekään, että talvipesä koostuu lukuisista vilteistä ja sinne napataan kaikki lämpimän oloiset kankaat, jotka on suinkin jätetty pojan ulottuville. Miikkis kun ei pidä yhtään kylmästä. Monesti syliin pyytäessäkin pojan polkuanturat ovat hyvin viileät, ja Miikkis selvästi nauttii kun ne ottaa käsien väliin ja niitä lämmittää. Pojalla on kuitenkin edelleen mielestäni tarpeeksi vararavintoa talven varalle, ja niinpä en ole suostunut vaihtamaan sen ruokavalio vastaamaan sitä, mitä poika nyt mieluiten söisi, vaan kuppiin ilmestyy edelleen myös kasviksia. Ja ne kasvikset pysyvät sielä parhaimmillaan pari päivää, kun Miikkis koettaa nirsoilemalla saada itselleen parempaa evästä. Kompromissina poika kyllä saa myös herkkujaan - sitten kun kuppi on tyhjä kasviksista. Sen jälkeen meillä onkin sitten aina hyvin onnellinen haisunäätä, joka suojelee kanansiipeä, lampaan lihaista luuta tai muuta saamaansa herkkua kuin kalleinta aarrettaan.

Esteri toimi boksin portsarina

Miikkis ei ole kyllä talouden ainoa vilukissa, vaan itsestänikin on tullut taas täysin riippuvainen villasukistani. Tämä siitä huolimatta, että olohuone ja keittiö on nyt eristetty toisistaan verholla ja olohuoneeseen on tuotu irtopatteri lisälämmönlähteeksi. Silti itsellekin kelpaisi hyvin muhkea talvipesä johon saisi vetäytyä vielä pariksi kuukaudeksi. Snurrea ja Esteriä ei asunnon viileneminen tunnu sen sijaan haittaavan ja etenkin Esteri tuntuu pärjäävän mainiosti talviturkkinsa turvin. Eikä kaloillakaan ole luonnollisesti hätäpäivää lämmittimen pitäessä huolta siitä, että olot altaassa pysyvät tasaisina ympäri vuoden.

Syliin kaapattu Itsy

Eilen tuli kyllä taas poistuttua asunnosta kaikkien karvakaverien kanssa ja napattua ne mukaan Varsinais-Suomen frettien hallimiittiin nyt jo tutuksi tulleelle Vanton tilalle. Otimme samalla testiin laumalle viime vuonna hankitun pyörällisen Atlas 40 -kuljetusboksin. Isoin testattava asia tässä oli se, että ensikertaa samaan boksiin tuli laitettua koko lauma, siinä missä yleensä Esteri matkustaa Mihailin kanssa ja Snurre yksin. Tämä menikin jopa yllättävän hyvin lukuunottamatta sitä seikkaa, että tuohon boksiin ei ole vielä ehditty modata luukkupleksiä, mikä johti siihen, että tuo meidän boksissa ahdistuja roikkui ison osan matkassa hampaillaan etukalterissa. Onneksi Irene lupasi leikata meille siihen sopivan palan sitten kun saamme luukun mitatuksi. Mutta silloin kun Snurre malttoi keskittyä muuhunkin kuin siihen, että se on jumissa boksissa, se pääsi todenteolla yllättämään minut asettumalla Miikkiksen viereen makoilemaan ja alkamalla nuolemaan Miikkiksen päätä ja korvia - se on jotain, mitä en ole nähnyt tytön vielä ikinä tekevän.   

Itsy

Itsy ottaa rennosti

Miitissä oli meidän saapuessamme paikalla vasta Wilma ja Sarianna nääppineen, mutta oli siinäkin alkuun jo hyvin tarpeeksi; minä kun sain taas napattua Itsyn itselleni syliteltäväksi ja Esteri pääsi viettämään aikaa lempimiestensä eli Oton ja Niken seuraan. Itsy kun on samoilla linjoilla Snurren kanssa siinä, että frettimiitit ovat ihan siedettäviä, jos löytää hyvän sylin, mihin vetäytyä turvaan epäilyttäviltä freteiltä. Snurresta se tosin hieman soti tarkoitustaan vastaan, kun yhdessä kohtaa kumpikin tytöistä oli yhtäaikaa minun sylissäni. Snurre otti sen kyllä kohtalaisen nätisti, mutta ilme oli kyllä sellainen, että se valmistautui huutamaan Itsyn korvaan heti jos se olisi tehnyt yhdenkin väärän liikkeen. Miikkis taas pysytteli boksissa melkein siihen asti, kun Riina saapui paikalle Mörkön kanssa. Sen jälkeen boksi kävi Miikkiksestä turhan ahtaaksi, kun Mörkö halusi sinne heti enonsa seuraksi. Mutta muuten Miikkis otti Mörkön ilmaantumisen jo hyvin paljon rennommin, eikä muksua enää juurikaan edes komenneltu. Siitä tuli vähän haikea olo, sillä tällähetkellä sillä tiedolla, että Miikkis voisi hyväksyä toisen haisunäädän melko helpostikin ei ole juurikaan väliä. Mutta toisaalta: mikäli kaikki menee hyvin Itsyn pentueen kanssa, veikkaan että itselle voi kyllä olla tällä kesälle ihan tarpeeksi haastetta siinä, että totuttaa Snurren kolmanteen frettiin. Vähän kyllä itseä nauratti siinä kohtaa, kun Riina kertoi tarvinneensa Itsyn pentueelle erityisluvan, sillä kyseessä on sen verran ison prosentin hybridipentue. Jotenkin se vain unohtuu siinä kohtaa, kun nääppä makaa selälteen nukkuen melko vieraassa sylissä ja antaa pusuttaa itseään ihan miten vain, mutta ei sitä voi tietenkään etukäteen tietää, miten se pennuissa näkyy.

Esteri, Otto & Mihail

Miitin jälkeen kotona meillä alkoi sitten pienet näyttelypuunailut. Valtaosa valmisteluista jää kyllä ensiviikkoon, kuten Esterin pesu ja sen korvien putsailut. Snurren korvista löytyy kyllä yhä vanhoja pinttymiä, joten täysiin pisteisiin meillä ei tulla näissä kohdissa pääsemään. Onneksi sen ei ole niin väliäkään, vaikka itseä kiinnostaisi kyllä jo ihan tyttöjen hoidon kannalta oppia vielä paremmaksi tuossa korvien putsaamisessa. Nyt se tuntuu vielä etenkin Snurren kohdalla vaikealta, kun se on paitsi niin pieni, se ei yhtään tykkään kun korvia ronkitaan. Mutta ei kai siinäkään auta muu kuin harjoitella. Ja onneksi Jussi on siinä hommassa täysin mukana ja tehnyt sitä meillä minuakin enemmän. 

Snurre pääsi Jussin hupparin sisään

Mörkö tuli hakemaan enoa leikkimään (ja talloi Esterin päälle...)

Esterillä ja Nikellä on vähän kokoeroa ;)