Eläimellistä menoa ilman eläimiä

Tänä viikonloppuna lemmikit ovat saaneet saaneet nauttia rauhallisesta kotiviikonlopusta, vaikka itse on tullut tavattua taas enemmänkin eläinihmisiä. Tälläkertaa otuksia ei kuitenkaan tarvittu mukaan edustamaan, kun ensin vietettiin pikkujouluja Varsinais-Suomen frettiyhdistyksen näätäihmisten kanssa, ja sen jälkeen seuraavana päivänä ajettiin taas Helsinkiin SEELin liittokokoukseen. Tänään aamulla herätyskellon soidessa olin taas hyvin tyytyväinen siitä, että olen absolutisti, koska muuten liittokokoukseen lähtö olisi voinut vähän takuta baarijatkojen jäljiltä.

Pikkujoulut aloitettiin Aninkaisten keilaradalta hohtokeilauksen merkeissä. Minä olin samalla radalla Jussin ja Irenen kanssa ja pääsin tuulettamaan useampaan otteeseen osuttuani keiloihin. Ja osa niistä jopa kaatui!! ...valitettavasti se ei kuitenkaan riittänyt siihen, että minulla olisi ollut mitään saumaa voittaa edes meidän radan mestaruutta, mutta joskus on tyydyttävä siihen että voittaa itsensä xD Keilaradalta jatkettiin sitten grilliravintola Hiileen, jossa päädyin samaan pöytään Jussin, Tonin, Riinan, Sariannan, Wilman ja Irenen kanssa. Pöytä oli kuitenkin niin pitkänmallinen, että sitä huomasi juttelevansa eniten niiden samassa päässä olleiden, eli Jussin, Riinan ja Tonin kanssa, vaikka osa jutuista puhuttiin koko pöydän läpi. Viereiseen pöytään huutelut jäivät valitettavasti vähemmälle, sillä sielä olisi ollut niitä itselle uusia vanhoja naamoja, jotka eivät sitten lähteneet enää jatkamaan ravintolan jälkeen iltaa. Mutta ehkä sitä taas ainakin muutamat uudet kasvot muistaa :) Päällimmäisenä jäi ehkä mieleen keskustelut frettien handicap-luokista näyttelyissä, mitä jossain maissa harrastetaan. Onneksi ne on rajattu Suomessa kokonaan pois, sillä minusta on jo ajatuksena absurdi, että lähdettäisiin palkitsemaan mahdollisimman vammautuneita, epämuodostuneita ja muuten ulkoasultaan kärsineitä eläimiä. Samalla keskustelu eksyi myös muiden maiden frettikulttuureihin laajemminkin, kun Wilma ja Sarianna lähtivät suunnittelemaan näyttelyreissua Viroon, ja Sarianna pohti frettien tuontia Yhdysvalloista. Eikä ole kai ihme, että keskustelua käytiin myös Itsystä. Itsyn aiotulta sulholta on nyt poistettu implantti, eli kiimojen odottelu pääsee nyt todenteolla käyntiin <3

Tänään oli vuorossa Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistystenliiton liittokokous Helsingissä. Minusta oli aiemmin tälläviikolla ollut todella hyvä idea, että lähdetään Helsinkiin sen verran aikaisemmin, että ehditään poiketa myös joulumarkkinoilla, mitä aamulla ehkä vähän harmitteli. Siinä kohtaa kun en ollut ottanut ehkä ihan huomioon, että sitä tulisi valvottua ;) Eikä sitä oikein lennosta viitsinyt muuttaakaan, kun olimme luvanneet kyydin Helsinkiin myös yhdelle ystävälle. Ei sitä onneksi kuitenkaan ihan kuollut (mennessä) ollut. Kokouspaikallekin löydettiin hyvin, vaikka olimme olleet sielä vain kerran aikaisemmin. Asioina käytiin läpi pääsääntöisesti nyt tekeillä olevaa Suomen vieraslajilakia, Seelin ensivuoden toimintassuunnitelmaa sekä Seelin työnalla olevaa suositusjärjestelmää, jossa eri eläimille annettaisiin samantyyppiset symbolit mitä elokuvien takakansissa on kuvaamaan niiden tilantarvetta, ravitsemisvaatimuksia ja muita keskeisimpiä tarpeita lemmikkinä. Näistä kaikista tulee varmasti olemaan lisää juttua SEELin blogissa sitä mukaa kun ne ovat ajankohtaisia :)  SEELin kannanotto vieraslajeihin liittyvään lainsäädäntöön julkaistiinkin jo heti tänään liiton sivuilla. Kokouksessa valittiin myös uusi liittohallitus seuraavalle vuodelle. Itse tulen edustamaan Suomen lemmikkihaisunäätiä SEELissä. Lisäkseni hallitukseen tuli valituksi myös Jussi. Jussi kuitenkin kuuluu vuoden alusta neljään (tai viiteen) SEELiin alaiseen yhdistykseen (ja toimii miun hovikuskinani ;) <3 ), oli hän mielestäni varteenotettava ehdokas liiton hallitukseen. Pääsee hänkin nyt paremmin muihinkin eksojuttuihin kuin haisunäätäjuttuihin mukaan, Jussin ne omimmat lajit kun löytyvät kuitenkin herppipuolelta :)

Nyt meillä on taas käynnissä huoltotauko Jussin asunnolla, josta jatketaan yöksi miun luokse nääppälauman seuraan. Sitten kun käärmeet ovat saaneet hiirensä ja muut ötökkänsä. Itseä ihan harmittaa kuinka vähälle kaikki perusarkijutut kaikussa nukkumisineen, ruokintoineen ja muineen ovat sekä täällä blogissa että otusten facebuukeissa jääneet, että eiköhän niissäkin koita tsempata lähiaikoina. Ei meidän arki kuitenkaan pelkkää edustuskeikkaa ole ;)