Häkkielämää

Häkkiasiat eivät ole meillä kauhean ajankohtaisia nykyisen lauman kanssa, sillä kukaan porukasta ei asu meillä häkissä edes osa-aikaisesti. Frettien kohdalla tätä monesti kysytään ja kummeksutaan, mutta en ole silti nähnyt tarpeelliseksi hankkia sellaista aina auki olevaksi riipparitelineeksi, kun yksiössä tilaa on kuitenkin rajoitetusti. Ja neidit kun nukkuvat oikein mielellään omassa räkissään, eli vaatehuoneen korihyllykössä, joka on täynnä frettien kankaita ja omia vaatteitani. Häkkiasia nousi mielessäni kuitenkin taas pinnalle, kun facebookissa tuli vastaan linkki uutiseen, jossa Lemmikkilinnut Kaijuli ry ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys ry haluaisivat uuteen eläinsuojelulakiin kirjattavaksi vaatimuksen, että linnuilla tulee olla tarpeeksi tilaa lentää häkeissään, samaten kuin että niiden olisi päästävä lentämään päivittäin myös häkin ulkopuolella. Vaatimus on mielestäni varsin pätevä: lentäminen on isoimmaille osalle linnuista ehdottoman luontaista käytöstä. Samalla se kuitenkin muistutti siitä, mikä häkki yhä edelleen tuntuu isolle osalle ihmisistä olevan: turvallinen eläimen pitopaikka, johon tulee mahtua kaikki eläimen tärkeimmät tavarat. Iso osa ihmisistä ei tunnu pysähtyvän koskaan todella miettimään, mitä eläimen pitäisi pystyä asumuksessaan tekemään: riittää, että se täyttää suositukset, ja sinne tosiaan mahtuu ne tavarat.

Väkisinkin sitä alkoi miettiä, heijasteleeko suhteemme omaan kotiimme myös siihen, miten suhtaudumme lemmikin kotiin. Sama ajatus kun tuntuu paistavan läpi myös asuntokeskusteluissa: koti on riittävän tilava, kun sinne mahtuvat kaikki tarpeelliseksi koetut tavarat: sänky, sohva, televisio tasoineen, keittiönpöytä... Isompaa asuntoa aletaan kaivata siinä kohtaa, kun tavaramäärä kasvaa niin isoksi, että vanhan asunnon säilytysratkaisut alkavat käydä toimimattomiksi. Sisustusta ohjaa usein tottumus ja pohjakaava enemmän mitä kunkin asujan yksilölliset tarpeet; millään muulla on hankala selittää sitä, miten samanlaisia valtaosa asunnoista on oikeasti keskenään. Ja mikäli emme aina mieti edes omalla kohdallamme, tarvitsemmeko me todella sohvaa ja olisiko meillä keittiön neliöille kenties parempaa käyttöä kuin sijoittaa sinne ruokapöytä, vaikka kaikki oikeasti syövät olohuoneessa, ei ehkä ole ihmekään, että teemme samaa pohdintaa vielä vähemmän lemmikkien häkin suhteen.

Ihmisen ja lemmikin kohdalla yksi olennainen ero tulee kuitenkin siinä, että toisin kuin lemmikki, ihminen voi itse valita mitä virikkeitä haluaa asuntoonsa ja paljonko hän viettää sielä aikaa. Aktiivinen ulkonaliikkuja voi ehkä elää ihan yhtä tyytyväistä elämää parinkymmenen neliön opiskelijaboksissa kuin kaikki päivät sohvalla viettävä sarja-addikti, mutta se johtuu vain siitä, että hänen ei ole pakko jäädä sisätiloihin pyörimään, mikäli sisätilan virikkeet eivät stimuloi häntä tarpeeksi. Lemmikillä on sen sijaan vain häkki ja omistajansa parhaaksi katsoma määrä valvottua jaloittelua tai lentelyä sen ulkopuolella. Sen takia lemmikin asumuksen kohdalla ei voidakaan lähteä siitä, että sinne hankitaan eläinten Ikeasta pakolliset huonekalut ja pari lelua ja oletetaan että kaikki on sen jälkeen hyvin kun hoito-ohjeessa mainitut pitopaikkaedellytykset on täytetty. Sen sijaan eläintä on tarkkailtava ja sen käytöstä seurattava, jotta häkkiin on mahdollista saada juuri tätä tai näitä yksilöitä hyödyttävä sisustus ja että vapaanaoloaikaa on mahdollista säätää sellaiseksi, että se palvelee omaa lemmikkiä mahdollisimmin hyvin. Eläinyksilöissä on yhtä isoja eroja mitä eri ihmistenkin välillä. Aamuvirkkua eläintä ei välttämättä auta yhtään se, että häkin ovi on joka ilta viisi tuntia auki, mikäli sen aktiivisuusaika on silloin jo mennyt.

Ihmiset mahtuvat ennen suuren tavaramäärän haalimista kokoonsa nähden hyvin pieniinkin asuntoihin. Tästä ei voida kuitenkaan vetää johtopäätöstä siihen, että pienelle hiirelle tai lokkipeipolle riittää suhteessa samankokoinen asumus. Valtaosa ihmisistä kun on oppinut aktivoimaan itseään tavoilla, jotka eivät vaadi juurikaan tilaa liikkua: television katselu, älypuhelimen räpellys, kirjanlukeminen, kutominen yms. onnistuvat kaikki lähestulkoon paikallaan pysyen. Sen sijaan moni aktiivinen pikkulemmikki voi turhautua, mikäli siltä puuttuu tilaa juosta, kaivaa, lentää tai kiipeillä. Liikkumattomuus on niille paitsi fyysisesti yhtä paha kuin ihmiselle, henkisesti usein pahempi, silloin kun kyse on olosuhteiden pakosta eikä itse valitusta toimintamallista. Toki osa domestikoituneista eläimistä osaa lorvailla siinä missä omistajansakin, ja esimerkiksi laiskanpulskea rottauros voi kantaa pelletit riipparin viereen vain voidakseen syödä niitä samalla kun loikoilee riippumatossa. Mutta mikäli kyseessä on menevämpi tapaus, on sille tarjottava siihen mahdollisuus.

Mitä kaikkea lemmikkisi voi tehdä omassa asumuksessaan? Mahdollistaako se oikeasti sekä lajinomaisen että yksilön omat mieltymykset huomioon ottavan käytöksen? Vai onko se vain sellainen, joka eläinkaupasta kehoitettiin hankkimaan, kun kysyit mitä kaikkea hamsteripakettiin kuuluu? Samaa voi tietenkin miettiä omankin kotinsa kohdalla: onko se oikeasti itselle sopiva toiminnallinen ympäristö, vai vain paikka missä säilytetään itseä ja tavaroita silloin kun ne eivät ole muualla käytössä.