Tämä viikonloppu on mennyt taas puuhatessa. Eilen oli ohjelmassa marjasavotta ja Faunatar Skanssin ötökkäpäivä. Tänään Irene tuli tuomaan Ruutin leikkitreffeille ja 24Petsistä tilaamani frettien leikkimaton.
Marjasavotta on odottanut toteutumistaan jo viikkoja ja hetken jo mietin että skippaisin koko touhun tämän vuoden osalta ja menisin ensi talven kaupan marjoilla. Kotimaiset marjat tulevat kuitenkin selvästi halvemmiksi isommissa erissä tuoreena, ja taas ulkolaisia pakastemarjoja ei suositella käytettäväksi ilman kuumentamista, mikä on hankalaa kun ehdottomasti isoin osa marjoista menee smoothieihin. Tässä kohtaa pelastukseksi osoittautui kuitenkin kovasti tuskailemani kylmä kesä, eli kaikesta jahkailustani huolimatta marjasatoa on hyvin saatavilla vielä näin elokuussa. Niinpä kun ehdimme torille, lähti sieltä mukaan kaksi viiden kilon laatikkoa mansikkaa, kaksi viidenkilon laatikkoa mustikkaa ja yksi laatikko vadelmaa. Ne tuli sitten perattua ja pakastettua yhdessä Snurren kanssa. Minä hoidin homman muuten, Snurre pomppi tyhjenevissä laatikoissa ja koristeli keittiön tuolit, tynnyrin kannen ja lattian suloisen mustikkaisilla tassunjäljillä. Miikkis keskittyi auttamaan muun torisaaliin kanssa, eli hävittämään kanssani kolme litraa herneitä. Minä kyllä taisin viedä niistä leijonanosan.
Ötökkäpäiviltä ei tälläkertaa tarttunut mukaan mitään uusia otuksia Jussillekaan, mutta kyseenalaistin taas meidän yhteisten eläinkauppareissujen järkevyyden. Minun piti ostaa vain vähän ötököitä Miikkikselle ja Jussin yksi tai kaksi pientä ExoTerraariota aikuisterraarioiksi hämähäkkislingeilleen. Mukaan lähti paitsi suunnitellut (toisen ExoTerran olinkin käynyt jo etukäteen maksamassa Jussille yllätykseksi), myös muutamia herätteitä. Faunattaren valikoimiin oli tullut kotimaisia käsintehtyjä marsun nukkupusseja, ja kun pusseista löytyi myös limenvärinen, niin pitihän se tytöille napata. Samaten kuin uusi matkajuomapullo Snurren hajottaman tilalle ja silkkimatosäilyke pojalle elävien jauhomatojen lisäksi. Jussi taas intoutui ostelemaan erilaisia vitamiini- ja kalkkilisiä viikon päästä kotiutuvalle geckolleen. Jussi on todella huono kieltämään miua hankkimasta pienille "jotain kivaa", silloin kun kyseessä on jokin, josta hän arvelee karvakaverien innostuvan. Meillä varmaan oikeasti eläintavaroiden määrä ohittaa jossain kohtaa omien tavaroideni määrän, kun järjestän eläintavaroille paikat omien tavaroideni kustannuksella ;-) Mutta harvastapa tavarasta minulle on oikeasti yhtä paljon iloa kuin otusten leikkien seuraamisesta.
Leikeistä puheenollen tänään meillä vieraili "pieni" pastelli frettipentu Ruuti. Irene oli tilannut minulle omien ostostensa ohella Marshallin leikkimaton tytöille, ja sovittiin että hän tulee pojan kanssa sitä tuomaan. Ruuti kun on siinä iässä, että muksua on hyvä sosiaalistaa ja itseäkin kiinnosti, mitä likat tuumaisivat vieraasta pennusta omassa kotonaan. Esteri oli meidän laumasta taas se sosiaalisin ja otti kakaran hyvin vastaan. Hetken nuuhkimisen jälkeen kakara kelpasi leikkiseuraksikin, ja sitten painittiin pitkin keittiönlattiaa ja härnättiin kakaraa putkisyöksyillä. Ruuti kun on jo nyt tyttöjä niin paljon isompi, että se putki missä Esteri mahtuu kääntymään ja juoksemaan sujuvasti, on Ruutille jo sen verran ahdas, ettei poika arvannut sinne kokonaan tunkea. Snurre taas oli kotikentällään vieraasta samaa mieltä vieraasta mitä frettimiitissä: liian lähelle ei parane tulla, tai tulee huudot. ...tästä tosin lipsuttiin hieman siinä kohtaa, kun Jussi otti lohitahnatuubin esille. Siinä kohtaa ei enää ehditty huutaa, ja piiloonkin pakitettiin vain puoliksi, kun piilosta ei yltänyt tahnatuubille. Mutta Snurren kohdalla saa selvästi varautua sitten pidempään totuttamiseen, jos meille ensivuonna pentu saadaan. Miikkis ei jaksanut tulla katsomaan vierailijaa ollenkaan, eikä poika ollut Ruutistakaan yhtään niin jännä kuin tytöt, joille putputettiin oikein innolla. Meiltä lähtikin sitten lopulta hyvin väsyneen näköinen pentu.
Tänäviikonloppuna olisi ollut myös haisunäätänäyttely ja eksoottisiin eläimiin keskittyvä tapahtuma Englannissa ja hetken oikeasti leikin ajatuksella että ottaisin äkkilähdön Birghimhamiin. Se jäi kuitenkin tekemättä, mutta jäin vakavissani miettimään, jos matkustaisin ensivuonna Englantiin tapahtuman aikaan. Tämä kun on järjestetty nyt jo useampana vuonna ja eivät lennot Englantiin nyt niiin kalliit ole. Miikkikistä en kylläkään saisi näyttelyyn mukaan, mutta olisihan tuolla mukava pyöriä ihan turistinakin.
Ite tykkään lukea blogeja ja kirjottaa niin, että aina kappaleen jälkeen ois joku kuva, eikä kaikki ois lopussa yhtenä pötkönä :) Tietysti jos kuvia on paljon niin sit laittaa loppuun paljon, mutta musta on kivempi lukea tekstiä missä kuvat siellä välissä.
VastaaPoistamyy94: Tuosta olen ehdottomasti samaa mieltä :) En ole vain oppinut miten tuon saisi bloggerin mobiilisovelluksella järkevästi toteutettua, kun nykyään päivitän blogin useimmiten kännykällä, eikä kotona ole tällähetkellä tietokonetta, jolla tuota myöhemminkään helposti muokkaisi. Kännykällä tuo kun lisää kuvat automaattisesti tuonne loppuun. Nyt olen tosin alkanut taipua taas siihen, että kotiin voisi kannettavakin taas tulla. Saa sitten paremmat tekstinkäsittelyohjelmat käyttöönsä, ja bloginkin päivittäminen ehkä joiltain osin helpottuu.
PoistaNo nyt ymmärrän, mutta on toikin edistystä siihen kun ite saan yhden kuvan kännykällä lisättyä postaukseen :D
PoistaJaa-a onkohan tässä lakia rikottu? Meinaan onkos Miikkisellä ajokorttia? :)
VastaaPoistaToi pakastin on yhä vaan tosi kivan näköinen!
t. Minna
Jos ihan rehellisiä ollaan, pojalla ei ole ajokorttia. Niinpä nappasin pojan itselleni ennenkuin auto käynnistettiin, ja kehotin Jussia hankkimaan virallisen opetusluvan ennen ajotreenien kunnollista aloittamista. Varoitin Jussia kyllä jo ennalta, että kyseisen luvan saaminen haisunäädälle voisi olla vaikeaa, kun niiden lupa-asiat tuntuvat muutenkin olevan aika monimutkaisia. Toistaiseksi Jussi siis jatkaa meillä ainoana kuskina.
Poista