Juhannuskuulumisia

Juhannus oli ja meni. Tavoite oli rentoutua kotona lemmikkien kanssa, mutta vaikka olimmekin kotona ja lemmikkien kanssa, tälläkertaa se rentoutumispuoli jäi vähän vähiin. Tälläkertaa asiasta huolehtivat Esteri ja Miikkis.

Ensimmäiset merkit rauhallista juhannusta vastaan ilmenivät torstaina aamulla. Olin menossa kylppäriin, kun Esteri kiilasi ohi ja alkoi kakoa kylppärin lattialle. Tyttö oksensi lattialle lammikon ja lammikosta pisti heti silmään useampia sienimäisiä vaaleita kappaleita. Tiesin etten ollut syöttänyt tytöille mitään sen näköistä, joten oksennus tuli heti tarkempaan syyniin. Valitettavasti palojen tunnistus kävi nopeasti: ne olivat peräisin tyttöjen mukana tulleesta muovisesta dinosauruksesta. Esteri oli siis syönyt muovia, ja sen elimistöön oli päätynyt useampia muovinkappaleita.

Kyseinen muovilaatu oli samantyyppistä kuin korvatulpissa, eli pehmeää ja joustavaa. Niinpä tiesin ettei ollut pelkoa siitä, että kappaleet onnistuisivat repimään suolistoa. Valitettavasti suolitukokset ovat freteillä kuitenkin hyvin yleisiä ja pahimmillaan kohtaloksi. Niinpä tytölle oli saatava ensiavuksi parafiiniöljyä, josko se riittäisi ehkäisemään tukoksen muodostumista. Minun oli pitänyt hakea sitä jo valmiiksi tyttöjen ensiapukaappiin, mutta olin unohtanut, ja niinpä poljin nopeasti lähimpään apteekkiin paikkaamaan puutteen (kaupunkijuhannuksen hyvä puoli numero yksi: lähimpään apteekkiin on alle kilometri). Samalla sain napattua sopivan kokoisen ruiskun, jolla öljy saatiin hyvin tytölle annettua. Esteri oli oikein reipas pikku potilas, ja öljy meni alas mukisematta.

Sitten sitä vain tarkkailtiin. Tyttö kävi päivän aikana useamman kerran kakomassa ja oksentamassa, mutta uusia kappaleita ei enää tullut ulos. Niinpä sitä toivottiin, että kaikki olisivat jo pihalla ja pelättiin, että osa olisi ehtinyt edetä suolistoon. Pikkuhiljaa päivän mittaan kakominen kuitenkin jäi ja tyttö alkoi touhuta omia touhujaan, vaikka olikin oksentelun ja herättelyn jäljiltä vähän väsyneen oloinen. Lopullisesti sitä uskalsi huokaista kuitenkin vasta, kun näki tytön käyvän kakalla ja ulosteen mukana näytti tulleen viimeiset kappaleet dinosauruksesta. Suoli toimi ja elimistö oli nyt mitä todennäköisimmin tyhjentynyt vierasesineistä.

Vaikka episodista selvittiin säikähdyksellä ja yhden lelun hävittämisellä, ei uni kuitenkaan tahtonut illalla tulla. Stressi purkautui itsellä huonovointisuutena ja unettomuutena ja perjantai menikin vähän koomaillessa. Mutta mitäpä sitä sadepäivänä tarvitsisi ihmeempiä jaksaakaan. Suunnitelmissa kun ei ollut muutenkaan syömistä ja saunomista ihmeempää, edes kokkoa kun ei ollut tarkoituksena mistään metsästää. Metsälenkille kuitenkin yöksi selvittiin tekemään vähän erilaisia juhannustaikoja: ulkoiluttamaan poikaa ja keräämään Jussille pieniä paloja erilaisia sammalia.

Kaikki menikin varsin leppoisasti kunnes alettiin ihmetellä mitä Miikkis syö. Tähän aikaan vuodesta poika kun bongailee ulkoa usein erilaisia ötököitä, mutta nyt syöminen oli jatkunut jo vähän aikaa. Eli eikun fleksi lyhyeksi ja pojan eväät syyniin. Sydän meinasi jättää lyönnin välistä siinä kohtaa kun pojan käpälistä tipahti nakki, jonka pinnassa oli jotain sinistä. Olimme suositulla koirien ulkoilutusalueella lähellä asutusta, joten pöpeliköstä löytynyt sinertävä nakki laittoi heti hälytyskellot soimaan. Ei muuta kuin poika kainaloon ja lyhintä reittiä kotiin. Kotona annoin pojalle heti annoksen parafiiniöljyä nopeuttamaan suolen tyhjenemistä ja hidastamaan imeytymistä samalla kun aloin Jussin kanssa googlettaa lähintä päivystyvää apteekkia. Siinä googletellessa sitten selvisi, ettei Turussa ole päivystävää apteekkia. Onneksi eläinlääkäripäivystys kuitenkin löytyy, ja Tuhatjalasta saatiin sitten haettua pakkauksellinen lääkehiiltä kahdelta juhannusyönä. Onneksi lääkeaineeseen ei sentään tullut poliklinikkamaksuja tai päivystyslisiä, vaikka siinä kohtaa nekin olisi kyllä varmasti maksanut.

Jussin työpaikka sijaitsee sopivasti Tuhatjalan ja asuntoni välillä, joten poikettiin sen kautta tekemässä hiilestä sopiva liuos. Itsellänikin kun on kotona kyllä vaaka, mutta Jussin työpaikan vaaka on huomattavasti tarkempi. Valmiin liuoksen kanssa jatkettiin kotiin juottamaan sitä Miikkikselle. Tottuneesti aloin koittaa liuosta ruiskulla suoraan suuhun todettuani sen useimpien lemmikkien kanssa helpommaksi kuin ruokakikkailut. Miikkis taas teki parhaansa purskuttaakseen liuoksen ulos suustaan niin että olimme lopulta kaikki mustan hiililiuoksen peitossa hiilen levittäytyessä hyvin helposti. Vasta siinä kohtaa tuli mieleen sotkea hiiltä jääkaapissa olleen kalkkunajauhelihan sekaan, ja sen seassa poika ottikin hiililitkun mukisematta, vaikka jauheliha näyttikin hyvin omituiselta yltympäriinsä hiilessä.

Saatuamme koko hiiliannoksen syötettyä pojalle minä jäin tarkkailemaan poikaa ja Jussi lähti etsimään nakkia metsästä. Siinä rytäkässä se kun oli jäänyt sinne, mikä ei kummastakaan ollut hyvä vaihtoehto. Mikäli kyseessä olisi todella myrkky, olisi syötti syytä saada nopeasti metsästä pois. Mikäli taas nakki olisi tippunut maastoon muusta syystä, toisi sen tutkiminen lisää mielenrauhaa kun tietäisi kyseessä olleen väärän hälytyksen. Jussi ei kuitenkaan meinannut löytää nakkia, joten lähdin itsekin metsään toiseksi silmäpariksi. Lopulta yli tunnin etsinnän jälkeen nakki löytyi ja otettiin sisälle tutkittavaksi. Sininen jauhemainen nakin pinnalla oli onneksi vain hometta. Siitä ja nakin lähes nestemäisestä sisällöstä päätellen nakki on lojunut metsässä todennäköisesti yhtä kauan mitä löytöpaikan vieressä olleet raketin rämmäleet. Nakkilöydölle siis löytyi onneksi ihan vaton selitys. Ja lääkehiili auttaa onneksi myös ripuliin, joka moisesta nakista olisi hyvinkin voinut seurata.

Nakkiepisodin jälkeen kello oli kuitenkin taas seitsemän aamulla, joten lauantaikin meni aavistuksen tokkurassa. Mihin sitä edes tarvitsee alkoholia ja krapulaa, kun lemmikit ajavat saman asian ;-)

Olen kuitenkin kiitollinen että kummassakin tapauksessa selvittiin säikähdyksellä. Netin kautta kun tietää liian monia tapauksia, joissa tämäntyyppiset tarinat ovat saaneet toisenlaisen lopun. Ja nyt lääkekaappikin on taas paremmin varusteltu vastaisen varalta, vaikka todellakin toivon, että parafiiniöljy ja lääkehiili saisivat jatkossa seisoa kaapissa käyttämättöminä.

Huonosti nukutuista öistä ja tokkurasta huolimatta (tai siitä johtuen), olen myös sortunut tilailemaan hieman uusia leluja lemmikeille. Vastaavasti sitä on kyllä myös täyttänyt kirppiskassia aiempaa ahkerammin, sillä jostainhan se tilakin on uusille hankinnoille saatava. Ja kummasti se on taas niin, että omista tavaroista on helpompi karsia että lemmikit saa jotain uutta kivaa. Miksei lemmikeillekin voisi olla lelukirjastoja, joista voisi lainailla erilaisia aktiviteetteja ja vaihtaa sitten uusiin, kun näyttää siltä että jokin lelu ei enää kiinnosta ;-) Mutta saipahan ainakin aikaiseksi samalla irroittaa kylppäristä asunnon mukana tulleet sähkökäyttöisen pyyhekuivaimen ja parranajopeilin, joille itsellä ei ole kummasti ollut käyttöä. Ja on sieltä tulossa kyllä lelujen lisäksi myös lohitahnaa Snurrelle. Se kun oli se mitä zooplussastakin oikeastaan lähdettiin tilaamaan ;-) Pakko kyllä sanoa, että kirppiskassin täyttämisessä auttaa aina paljon kun löytää uuden tavaranvähennysaikaisen kirjan tai ryhmän. Nytkin Paikka Kaikelle -facebookryhmä on taas auttanut bongaamaan useampia vähelle käytölle jääneitä tavaroita, joiden olemassa oloa ei ole asunnossa pitkiin aikoihin juuri huomannut.