Hissuttelua

Tuntuu että tällä hetkellä häärää koko ajan jotain, mutta ei oikein saa silti mitään aikaiseksi. Kaikki jää jotenkin epämääräisesti kesken. Päivät loppuvat kesken ja viikot lentävät ohi huomaamatta. Kaikkialla lojuu keskeneräisiä projekteja. Silti ei osaa oikein keskittyä viemään niistä mitään loppuun. Tai edes siihen, että olisi tietoisesti tekemättä mitään niistä. 

"Saahan, saahan saahan?? Jooko jooko??"

Toissapäivänä maa sai kunnon lumipeitteen ja haluaisin antitalvi-ihmisenä vain vetäytyä talviunille ja palata asiaan huhtikuussa. Toissapäivänä onnistuin vielä pakenemaan muutosta, kun olin koko päivän sisällä. Puolet päivästä käytin terraarioissa, kun Pirilän kukkatalo myy taas kaikki huonekasvit puoleen hintaan joulukukkien tieltä. Puolet päivästä tein näyttösuunnitelmaa somekurssin näyttöä varten. Olin jo ajatellut lykätä näytön suorittamisen ensivuoteen, mutta töissä olisi joka tapauksessa tarve yhdelle somekampanjalle, joten sovimme että hyödynnän sen nyt samalla näyttööni. Ompahan sekin homma sitten paketissa, ja sen jälkeen voi sitten sammuttaa aivot loppuvuodeksi. 

Terraarioihin uutta elämää

Olo on muutenkin epämääräisen levoton. Inspiraatio iskee hetkittäin, ja olisin taas satalasissa aloittamassa milloin mitäkin eläinprojektia. Samaan aikaan ei jaksaisi mitään, mutta on liian levoton vain olemaan. Sitä on jo monta viikkoa halunnut kaivaa joulukoristeet esille, mutta sekin on jäänyt odottamaan sitä maagista hetkeä, että olisin saanut siivottua tämän kodin ensin. Täytynee ehkä luovuttaa viikonloppuna, ja antaa joulunajan tulla hämyisine valoineen. Etenkin kun se näyttösuunnitelmakin on jo sillä mallilla, että en joudu viimeistelemään sitä paniikissa viikonloppuna. Näyttö kun sovittiin tiistaina, ja kampanjan aikataulusta johtuen näyttösuunnitelman palautuksen deadline on heti maanantaina. 

Pepi (joka ei ole infotarrasta huolimatta parta-agama) sai saniaisen, pitsilehden ja köynnösparsan

Pitäisi ottaa enemmän mallia kissoista ja freteistä. Etenkin freteistä. Että nyt kun on talvi, heitetään vain kunnolla lämmintä päälle ja sitten voikin nukkua sinne kevääseen asti. Sunnuntaina lautapelailessakin koti tuntui harvinaisen hiljaiselta, sillä vaikka junnuaitaus oli koko pelien ajan auki, kaikki neljä eivät jaksaneet missään välissä lähteä yhtäaikaa hepuloimaan. 

Kissat eivät ymmärrä, mikä vain olemisessa on muka niin vaikeaa, että siihen on vaikea rauhoittua

 

Meillä osui myös arpaonni ja voitimme Zooplussan kalenterikisassa joulukalenterin kissoille. Se saapui aika monen namituubin saattelemana. Olin alkuun ajatellut ottavani tiukan linjan siinä, että namit ovat vain Löllölle, Ainolle, Rutulle ja freteille. Mutta Mauno oli niin onnessaan heti namituubit nähdessään, että enhän minä voinut. Mauno kun tuli heti innoissaan kehräten puskemaan tuubeja, ja häntä täristen piti nopeaa mi-mi-mi -ääntelyä, kun oli niin täpinöissään siitä, että namit eivät olekaan kadonneet maailmasta lopullisesti. Viimeiset puoli vuotta namipeleihin kun on tullut vain allergianappuloita. Joten mentiin sitten riskillä, ja korkattiin yksi täyslihanameista. Ainakaan vielä se ei kostautunut oksennusmayheminä.