Sivut

torstai 28. marraskuuta 2024

Pientä kipuilua

Eilen pankilta tuli hylkäävä luottopäätös hakemaani velkojen yhdistelylainaan. Tänään Mauno oksensi taas yhteen nojatuoliin, ja meinasin itsekin oksentaa hajusta siivotessani Maunon tuoretta oksennusta. Haluaisin postata etenkin instaan välillä jotain kevyempää itseä stressaavien asioiden keskelle, joten en ole postannut nyt viikkoon mitään. Olen taas liian jumissa pääni kanssa itseä stressaavissa asioissa. 

Olen saanut tällä viikolla siivottua kotia aika urakalla, ja isoimmat joulukoristeetkin ovat jo esillä. Koti näyttää itseasiassa aika kivalta, ja olen katsonut viikon sisään jo viisi jouluelokuvaa antaen itselleni luvan vain käpertyä vilttiin sohvan nurkkaan. Koittanut pysähtyä ja hengitellä. Muutamana hetkenä olen saattanut onnistuakin siinä. 

Huomenna pitäisi taas edistää näyttöä, jotta saan näyttökampanjan ajoissa maaliin ja siihen tulevat postaukset ajastettua. Ensiviikolla on itsenäisyyspäivää vajaa täysi työviikko. En oikein taas tiedä, missä olen pääni kanssa. Kaikki kun on toisaalta todella hyvin, mutta stressi ei ota silti laantuakseen.  

On ollut niitä hetkiä, kun mietin, ettei minulla ole sellaisia voimia, joita tämän koko sirkuksen pyörittäminen vaatii. Että olisiko kaikille parempi vain supistaa eläinmäärää oikein radikaalisti. Mutta en minä toisaalta tiedä sitäkään, mitä me ikinä tekisimme kaikella tällä tilalla ilman täällä olevaa eläintarhaa. Joten ehkä sitä vielä tässä kohtaa välttää kaikkia isoja isoja ratkaisuja, ja koittaa löytää niitä pieniä, joilla saisi aivot hölläämään edes välillä edes vähän. Onneksi pian on joulu, ja maailma hidastuu ainakin pieneksi hetkeksi.  

4 kommenttia:

  1. Voimia! Löysin sun blogin vasta hiljattain, kiitos hyvistä ja tosi elämännäköisistä kirjotuksista. Nyt on vissiin ilmassa ihan ihme stressipölyä. Ainahan sitä jotain on päällä mutta vaikka asiat oliskin suunnilleen ihan ok niin silti päässä pyörii noin 2,5 ihmisen verran ajatuksia. Kaikkea hyvää sulle ja ihanille eläinkamuille <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! Saisikohan stressipölynkin tapettua Sinin pölymiekalla? Sellainen kun pitäisi varmaan joka tapauksessa hankkia, että yltäisi paremmin siivoamaan nuo muutamat ongelmakohdat.

      Poista
  2. Tähän sopii se AA-liikkeenkin tunnuslause, Tyyneysrukous, joka kuuluu näin:

    Jumala suokoon minulle tyyneyttä
    hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
    rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin,
    ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

    Tämä on hyvä ohjenuora omasta maailmankatsomuksesta riippumatta. On asioita, joille emme voi mitään. Et sinä voi juurikaan vaikuttaa laumasi sairauksiin. Etenkin rescue-eläimillä niitä on, ja on hienoa, että sydämesi on niin suuri, että kaikenlaiset rescue-eläimet sinne mahtuu. Suuri lajikirjo tuo myös harrastukseen sellaista mielekkyyttä, mitä et pienellä lajimäärällä saisi ylläpidettyä. Etkä sinä kai ihan joka kerta tartu eteen tuleviin mahdollisuuksiin, vaan osan kohdalla ennemminkin otat eläimen/uuden lajin vasta sitten, kun sille ei löydy hyvää ja asiantuntevaa kotia. Se jos mikä on rescue-toiminnan ydintä. Jos kaupallisten eläinten kanssa joskus sortuu, ei sekään huono asia ole, kun teillä on tarjota vaikka minkälaisille lajeille sopivat tilat heti.

    Sinä riität, olet hyvä juuri noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon useammin sitä joutuu sanomaan tulokkaille ei, kuin pystyy sanomaan kyllä. Etenkin kaneja olisi kotia vailla todella usein, mutta niilläkin laumakemiat ovat usein niin haastavia, että en ole uskaltautunut yrittämään laumaan useampaa, vaikka tilat antaisivat myöten isommallekin yhtenäiselle laumalle. Samasta syystä en ole nyt uskaltanut ottaa porukkaan myöskään aikuisia frettejä. Siinä moni matelija on vähän helpompi, kun valtaosa asuu omissa terraarioissaan, niin ei tarvitse miettiä yhtä paljon laumakemioita.

      Tästä syystä en ole myöskään uskaltautunut mukaan sijaiskotitoimintaan kissojen osalta. Koska eksojenkin kanssa haluaisi sanoa kyllä useammin, niin en voi edes kuvitella, mitä se on kissojen kanssa, kun kodittomia on jatkuvasti tuhansittain, ja kenenkään resursseilla ei pysty auttamaan kuin murto-osaa. Mutta onneksi tuttavapiirissäni on useita, jotka hoitavat tuota kissapuolta täydellä sydämellä kaikilla resursseilla mitä heillä on <3

      Poista