Kuluseuranta 2024: tammikuu

Blogissa tuli pidettyä kuluseurantaa vuoden 2016 alusta vuoden 2019 kevääseen keskittyen pääosin frettien ja Mihailin kuluihin. Sitten minun ja Jussin eläintarhat yhdistyivät ja jengi lähti kasvamaan, ja kuluseuranta jäi. Tänä vuonna on taas tarkoitus koittaa ottaa taloutta paremmin haltuun, ja siihen on tullut otettua yhdeksi apuvälineeksi paperinen budjektikirja, joka myös tulee pysymään paperisena ja poissa netistä. Mutta sen lisäksi ajattelin avata meidän lukuja eläinkulujen osalta taas täällä bloginkin puolella.

Kuluseurannan katerogoriat hakevat vielä vähän muotoaan, sillä nyt kun seuraa kaikkien eläinten kaikkia kuluja, jokaisen yksittäisen ostoksen kirjaaminen kävisi turhan työlääksi viimeistään siinä kohtaa kun lähdetään tekemään seuraavia sokrumössöjä. Eläinlääkärikulujen osalta mietinnässä on jako terveydenhoito/sairaanhoito/eutanasia -kategorioihin, terveydenhoitoon olisi tarkoitus laskea kaikki säännölliset rutiinikäynnit, kuten rokotukset, hammaskivenpoistot, hormoni-implantit, senioriverikokeet ja Rutun sydämen kontrolliultra. Sairaanhoitoon taas sitten kaikki ei-suunnitellut akuutit käynnit, tai jo todettujen sairauksien hoitokäynnit sekä lääkitykset.

Tammikuusta tuli kallis kuukausi. Isoimpina syinä tähän oli, että olemme koko syksyn käyttäneet pois varastoja ja täydentäneet vain minimin, minkä takia tammikuulle tultaessa niin frettien raakaruuat, kissanruuat, rottien ja kanien vessakuivikkeet kuin kissanhiekat olivat ihan loppu. Samaan aikaan merivesiakvaarioprojekti otti ison harppauksen, kun kaveri myi koko altaansa kaikkine sisältöineen pelkän uuden valon hinnalla, että sai kalat ja korallit muuton alta pois. Tämän summan sijoitin nyt kokonaisuudessaan lemmikkien hankinta-otsakkeen alle, vaikka ison osan siitä olisi voinut allokoida myös akvaariotarvikkeisiin, sillä merivesiprojekti itsessään lasketaan olemassa olevaksi lemmikiksi, sillä projekti on ollut vireillä jo yli vuoden. Tammikuulle osui myös junnufrettien hormoni-implantit ja kanien rokotukset, jotka olisivat olleet huomattavasti merkittävämpi kuluerä, ellen olisi saanut hoidatettua niitä työpaikallani todella edullisesti. Nameihinkin meni suhteessa runsaanlaisesti, mutta namikuluista osan voisi melkein laskea lääkintä-kategoriaan, sillä yksi syy lohitahnan tämänhetkiseen suureen menekkiin oli se, että Mitella sai sen seassa aamu- ja iltalääkkeensä.

Monet varastojen täydennykset tuli jätettyä tammikuulle myös siksi, että tiesimme että Jussille on tulossa tammikuulle isompi tili. Jussin palkkamallissa tulot kun voivat vaihdella eri kuukausien välillä paljonkin. Kuluseurannassa valtaosa kuluista perustuu suoraan kuitteihin, mutta hedelmä- ja vihannesosaston osalta luku koostuu sokrumössöön hankituista aineksista ja karkeasta arviosta (2€/pv) kilpikonnien, kanien ja muiden tuoreruokien suhteen. Niitä kun on vaikeampi erotella kuiteista, sillä niitä harvemmin hankitaan yhtä puhtaasti vain eläinkäyttöön kuin vaikkapa kanankauloja. Samasta yrttipuntista osa kun voi mennä ruokaan mausteeksi ja osa kaneille, lohitahnasta ei niinkään. 

Raakaruuista valtaosa tuli Kennel-Rehulta, josta hankittiin noin 50 kilon täydennys kanankauloja, kalkkunan jauhelihaa, broilerin filepalaa, lohta, possun sydäntä ja broilerin sydäntä. Ennen Kennel-Rehu tilauksen saapumista haettiin muutamia 3 kilon Mush-pusseja Citymarketista. Kissojen märkäruuat (36prk Bozitaa ja 24prk 400g Carnyä) tulivat Zooplussalta, samoin kissanhiekat (20l Evercleania ja nyt kokeeksi 24kg aiempaa isorakeisempaa Tigerinoa) ja lohitahnat. Heinät ja rottien ja kanien käytössä olevat Toa-Lätt säkit hankittiin Turun Lemmikkiasemalta. Valtaosa hyönteisistä, polttimot ja pakastehiiret haettiin Tropicalsi.fistä.

Ruokinta:

raakaruoka: 232,32€

kissanmärkäruoka: 108,08€

kokonaiset ruokaeläimet (elävät hyönteiset ja pakastehiiret): 88,50€

hevi-osasto: 80,19€ (arvio + sokrumössö)

heinä: 59,35€

namit: 32,45€

 

Tarpeelliset tarvikkeet:

kissanhiekka: 85,48€

akvaariotarvikkeet: 18,00€

matelijoiden polttimot: 20,35€

rottien ja kanien kuivikkeet 120€

 

Eläinlääkäri ja eläinlääkintä:

terveydenhoito (junnujen hormoni-implantit, kanien rokotukset, ensiapukaapin päivitys): 359,45€

sairaanhoito (Rutun verenpainelääke + Löllön Solensia): 71€

eutanasiat + tuhkaus (Mitella <3): 78,21€

 

Lelut, pedit & muu ekstra: 

vinkuhiiret: 5,99€ 

kivikattoinen rottamökki Lemmikkiaseman poistonurkasta 10€

 

Näyttely ja yhdistyskulut:

näyttelyt: 51,00€

yhdistysten jäsenmaksut: 22€

 

Lemmikkien hankinta: 

merivesi 1000€

Tammikuun eläinkulut yhteensä: 2442,37€

Lemmikkiasemalta täydennyksiä tuli parin ostoskärryllisen verran. Kuvassa näkyvien lisäksi kaneille syötetään myös edullisempaa paaliheinää, jota meillä on vielä varastossa jonkin verran.

Nykyään sellaiset nollakuukaudet, mihin viime kuluseurannoissa pari kertaa päästiin, jäävät vain haaveeksi. Vaikka edelleenkin ostan monet asiat mieluiten isoissa vähintään muutaman kuukauden erissä, kulutuskin on kasvanut ja sen lisäksi meillä on nykyään parilla eläimelle jatkuvat lääkitykset, joista esimerkiksi Löllön pistoksena saatava Solensia haetaan kuukausittain.

Nyt helmikuulle lähdettäessä ainakin frettien raakaruokia, kissanhiekkaa, rottien ja kanien vessakuivikkeita ja rottien jyväsekoitusta pitäisi olla niin, että niitä ei jouduta hankkimaan ensikuussa. 

Röntgenkoulutus

Tänään tuli aamulla katsottua pienellä haikeudella kun moni kavereista päivitti olevansa menossa Springshadow-frettinäyttelyyn, johon osallistumisen jouduin omalta osaltani perumaan. Mutta vain pienellä, sillä uni olisi maistunut hyvin vielä siinä kohtaa kun herätyskello soi, ja jos olisin valinnut koulutuksen sijaan näyttelyn, herätyskello olisi soittanut yli kaksi tuntia aiemmin. Ja nimenomaan valinnut, sillä vaikka röntgenkoulutus oli meillä työn puolesta, se oli sijaisille vapaaehtoinen. Tosin koulutus oli myös ilmainen, sisälsi ruokailut ja saan sen myötä työskennellä röntgenissä seuraavat viisi vuotta, joten valinta oli suhteellisen helppo. Olkootkin ettei säteilyturvallisuudesta saa kauhean inspiroivaa pakettia aikaiseksi, vaikka luennoitsija kertoi aiheesta elävästi ja havainnollisti asiaa monin esimerkein. Mutta sanotaanko että se on nyt lusittu varmasti niin inhimillisesti kuin mahdollista. Luennoitsija piti myös sen verran hyvää tahtia yllä, eikä porukka kaivannut erillisiä kahvi- ja vessataukoja, joten ehdimme suorittaa koulutukseen kuuluvan tentinkin luentoajan puitteissa. Tenttikin oli vielä siitä kiva, että sen tarkistus oli automatisoitu, eli tulokset sai välittömästi. Voin siis sanoa jo turvallisin mielin tentin olevan läpi, ja nyt voi sitten keskittyä odottamaan kurssitodistusta. 

Koulutustilasta löytyi onneksi kiva torkkupeitto luentokaveriksi, kun menin unohtamaan villasukat kotiin

Nyt on sitten vuorossa pieni välilasku kotona, ja muutaman tunnin jälkeen päivä jatkuu vielä työkavereiden kanssa ravintolassa. Ja koska meillä ei ole koiraa, joka tarvisi lenkittää tässä välissä, enkä osaa vieläkään meikata, tämä väli sopii hyvin bloggaamiseen. 

Kotona ei ole tapahtunut nyt viikon sisään juuri mitään, mistä ei olisi ollut jo blogissa. Olen ollut tällä viikolla joka päivä töissä, niin kun siihen lisää Mitellasta luopumisen, sitä on taas keskitytty selviytymään lauman perushoidosta ja isommat hankkeet saavat odottaa seuraavia arkivapaita, joita voi olla taas helmikuussa enemmän. Ainoa isompi, ei perushoitoon keskittyvä projekti mikä on aloitettu, on frettien laumauttaminen. Mitellan kuoltua Nutella kun jäi yksin jo toistamiseen reilun kuukauden sisään, joten päätimme aikaistaa pyrkimystä yhteen laumaan. Mutta koska kumpikin meistä on ollut nyt kaikkina päivinä useita tunteja päivästä poissa, hommassa edetään tällä kertaa pidemmän kaavan kautta. Eli porukkaa otetaan päivittäin valvottuna kylppäriin tutustumaan, jonka lisäksi vuorottelemme laumoja toistensa aitauksissa, jotta hajut sekoittuisivat. Vääntöä tahtoo syntyä sen verran herkästi jo puolueettomalla alueella, ettei jengin asuttamista yhdessä edes yritetä ennenkuin tulee sitten jokin sellainen pätkä, että touhua ehtii oikeasti kunnolla valvoa. 

Kantarelli on kaivautunut jo papereihin, Torvis kävi vielä boksin suulla huikkaamassa heipat

Reilu viikko sitten kävi myös jotain, joka on kokonaan unohtunut mainita täällä, eli Kantarellin ja Torviksen miehelään lähtö. Saija haki tytöt luokseen viime viikon keskiviikkona, ja sieltä ne jatkoivat sulhojensa luo viime viikon perjantaina. Eli oikein hyvällä tuurilla saatan päästä kertomaan vauvauutisia jo parin viikon päästä. Sovimme Saijan kanssa molempien tyttöjen synnyttävän täällä, joten ensikuulle on toivottavasti luvassa tuplasti vauvakuvaspämmäystä.   

Lepää rauhassa Mitella

Tämän päiväisiin hyvästeihin saimme enemmän aikaa varautua. Sillä jo silloin, kun Mitellalla diagnosoitiin sydänvika viime syksynä, päätimme nauttia kaikista lisäviikoista- tai kuukausista joita saisimme. Mutta päätimme samalla, että hoitoa jatkettaisiin vain niin kauan, kun se tuo selvästi lisää hyviä päiviä mummuskan elämään, eikä vaivan hoitaminen heikennä mummuskan elämänlaatua. Vuoden vaihteen jälkeen Mitellan ruokahalu lähti heikkenemään ja paino alkoi laskea. Alkuun lääkkeet menivät kuitenkin yhä hyvin alas herkkutahnan joukossa. Sitten herkkutahnakin alkoi tökkiä, jos siinä oli seassa lääkkeitä. Samaan aikaan Mitella alkoi nukkua koko ajan enemmän, ja hänen uloste muuttui entistä tiputtelevammaksi, ja ulostaminen näytti jotenkin työläämmältä. Mitellan kontrolliröntgenkuvissa joulukuussa oli näkynyt muutamia mahdollisia varjoja, joita ei sitten kuitenkaan lähdetty silloin tarkemmin tutkimaan, koska siinä kohtaa meillä oli hoitolinjauksena, että mihinkään isompiin operaatioihin ei enää lähdetä, vaan mennään elämänlaatu edellä. Niinpä nytkään ei lähdetty enää sen tarkemmin ultrailemaan ja hakemaan tarkempaa diagnoosia voinnin heikkenemiselle, vaan päätimme että on aika auttaa mummuska sateenkaarisillalle.    

 

Mitellan kanssa ehdimme kulkea näiden vuosien aikana aika uskomattoman matkan. En jaksanut ihan joka hetki itsekään uskoa, että siitä jatkuvasti lukkopurennalla ihmisistä roikkuvasta yliaktiivisesta turbodieselistä voisi ikinä tulla edes peruskiva lemmikkinäätä. Pahimpina hetkinä en ollut varma, tulisiko hänestä edes sellaista, jonka kanssa voisi elää suht mutkatonta arkea. Mutta Mitellasta tuli niin paljon enemmän: äärettömän näätäsosiaalinen pusutyttö, edustuskaveri ja näyttelynäätä. Sellainen tyyppi jonka kanssa saattoi mennä minne vain, ja jonka saattoi antaa kenen tahansa syliin, ja joka tuli heti toimeen kaikkien uusien frettien kanssa. Muutamien vuosien jälkeen Mitella oppi rentoutumaan myös meidän pienten reissujen osalta, ja luopui pyhästä vihastaan lomahoitajia kohtaan. Mitella oli järjestyksessään meidän kolmas fretti ja viimeinen alkuperäisestä seitsikosta. 

Meri on nyt alkuvuoden aikana hoitanut useampiakin meidän tyyppejä, joten kysyin haluaisiko hän ottaa kopin myös Mitellan viimeisestä matkasta. Olin alunperin toivonut, että en pääsisi kysymään tätä Meriltä, koska kohta Meri palaa vielä hetkeksi opintojensa pariin. Mutta tämä nyt tuli tähän, ja Meri suostui. Olin etukäteen varoittanut häntä, että kun kyseessä on pieni ja vanha fretti, ei ole mitenkään tavatonta, ettei fretin kanyloiminen onnistu eutanasiaa varten. Ja että vaikka niin kävisi, haluan olla mukana loppuun asti, ja olen nähnyt sen useamman kerran. Meri sai kuitenkin Mitellan kanyyliin, ja mummo lähti niin rauhassa, kuin fretti voi lähteä. Mitella meni niin raukeaksi jo heti esirauhoitteen jälkeen, että tiesin päätöksen olleen oikea. Mummon kroppa oli valmis antamaan periksi ja vapauttamaan Mitellan viimeiselle matkalleen. Oli vain viimeiset namit ja lähtö. 

Hyvää matkaa Mitella.

2.4.2016 - 24.1.2024

Lepää rauhassa.

Merivesiallasprojekti goes to fishes

Lauantaina startattiin aamulla auto ja lähdettiin hakemaan merivesialtaaseen elämää. Ihmisten aikatauluista johtuen päädyttiin jakamaan reissu kahteen osaan: lauantaina haettiin elävät kivet, korallit, kalat ja valtaosa tekniikasta, ja napattiin merivesialtaiden sielunelämään peremmin perehtynyt ystävä meille yökylään auttamaan homman käynnistämisessä. Sunnuntaille jätettiin sitten altaan, kaapiston ja loppujen tekniikoiden haku, sillä meiltä löytyi jo kotoa isompi allas ja osa tekniikoista, ja sunnuntaille saatiin enemmän kantovoimaa. Tässä mallissa ajokilometrit toki tuplaantuivat, mutta koko setin siirtoa ei arvattu jättää sunnuntaille, että altaan laittamiseen jää varmasti tarpeeksi aikaa. 

Valmiina lähtöön

Koska allas haettiin lähestyvän muuton tieltä, ja altaasta luopuneen kaverin merivesiharrastus menee tämän myötä toistaiseksi kokonaan katkolle, altaan mukana tuli ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa. Kyseessä oli monta vuotta hartaudella rakennettu kokoonpano, joten meillä tulee varmasti menemään vielä hyvä tovi ennenkuin saadaan täysin edes sisäistettyä mitä kaikkea meille muutti. Altaan starttaaminen näin aiheuttaa väkisin myös ristiriitaisia tunteita. Kun yhtäaikaa harmittaa ystävän puolesta, että hän joutuu luopumaan jostain, johon on panostanut näin paljon. Samaan aikaan kiitollisuutta ja innostusta, sillä meillä ei olisi ollut ikinä varaa panostaa tämän tason tekniikkaan tässä vaiheessa eikä vielä pitkään aikaan. Altaan mukana tuli myös monia juttuja, kuten valtavan isoja koralleja, joita olisi ollut erittäin haastavaa ellei jopa mahdotonta hankkia suoraan tällaisina, vaikka meillä olisi ollut latoa useita satasia tiskiin per koralli.  

Ensimmäinen lasti saapunut Turkuun

Lauantain siirtourakka lähti liikkeelle hyvin, ja pysyimme aika hyvin suunnitellussa aikatauluissa siirtymisen suhteen. Hommaan oli varattu jo lähtöpäässä paljon tynnyreitä ja ämpäreitä, niin että saimme korallien ja kalojen mukana kulkemaan myös hyvän määrän vanhaa vettä. Toisinkuin makeavesiakvaarioissa, merivesiakvaariossa vanhan vedes roudaamisesta on usein oikeasti hyötyä siinä, että koralleille ja kaloille saadaan taattua mahdollisimman vakaat olosuhteet uudessa määränpäässä. Kaikki saatiin myös mahdutettua auton sisälle. Lauantain rundille oli lähdetty tarkoituksella ilman peräkärryä, sillä korallit ja kalat piti saada kuljetettua lämpimässä. Lauantain syömisetkin hoidettiin autopiknikkinä, sillä autoa ei arvannut kokonaan sammuttaa edes syömisen ajaksi, ettei lämpötila sen sisällä laske.

Opin että suolapitoisuus katsotaan samalla laitteella kuin töissä pissanäytteiden ominaispaino

Määränpäähän päästyä kaikki näytti menneen hyvin. Korallien saaveissa vesi oli pysynyt lämpimänä ja kalaämpäristäkin kuului, kuinka kalat liikkuivat ämpärissä. Kalaämpäri nostettiin altaaseen kellumaan ja tasaamaan lämpöjä kivien asettelun ajaksi. Kalaämpärin avaamista seurasi kuitenkin pieni shokki: jokin oli saanut kaikki kalat elottoman näköisiksi, ja altaaseen laskettaessa ne vain vajosivat kaikki pohjalle. Olin hetken jo ihan varma, että olemme onnistuneet mokaamaan homman jotenkin ja tappamaan kaikki kalat, vaikka meriveden kanssa pidempään pelannut ystävämme lohdutteli, että kaikki kalat yhtä lukuunottamatta näyttivät kuitenkin hengittävän vielä, eli ne voivat olla vain shokissa, ja virota vielä. Hänkin oli kyllä huolestunut reaktion voimakkuudesta, mutta ottaen huomioon että kaloilla oli ollut riittävästi vettä, ilmaa, ja että ne oli kannettu sisältä suoraan valmiiksi lämmitettyyn autoon, ja autosta suoraan sisälle, ei hän keksinyt, mikä olisi voinut aiheuttaa äkillisen joukkokuoleman. Onneksi ystävä oli oikeassa siinä, että lähes kaikki kalat lähtivät hetken makoilun jälkeen liikkeelle ja niiden värit alkoivat normalisoitua. Valitettavasti yksi Jussin ennakkosuosikeista, eli vuokkokala, oli yksi niistä joka ei noussut. Mutta sen kohdalla kalojen edellinen omistaja ei ollut niin yllättynyt, sillä kyseessä oli hyvin vanha rescue.

Mauno auttoi asennuspuuhissa

Lauantaina altaaseen viritettiin myös osa elävien mukana saaduista tekniikoista. Näistä hienoimpana tietokone, joka ohjaa altaan muita tekniikoita, kuten annostelupumppuja, jotka takaavat koralleille sopivat kasvuolosuhteet. Tietokone mahdollistaa myös sen, että esimerkiksi altaan lämpötila on mahdollista tarkistaa tabletin kautta, ja tekniikoita voi sammutella tabletilta esimerkiksi huoltoa varten. Se myös seuraa automaattisesti altaan veden pintaa ja täydentää tarvittaessa allasta erillisestä korvausvesisäiliöstä, kun altaasta haihtuu vettä. Saatiin paketin mukana myös altaan vanha tietokone, jota Jussi jo kovasti kaavailee meidän makeavesialaaseen valvomaan veden lämpötilaa ja säätelemään hiilidioksilevittimen toimintaa. 

Pyjamakala, kettukala, keltavälskäri & palettivälskäri. Näiden lisäksi altaassa asuu pieni keijukala.

Sunnuntain rundi meni sen sen sijaan vähän vähemmän nappiin. Sunnuntain keikan piti olla yksinkertaisempi, kun elävät oli jo saatu siirrettyä. Siinä jännitti eniten peräkärryn ajaminen luvatusta lumipyryssä, ja ison lasisen altaan siirtäminen. Sillä vaikka paketin mukana tullut allas oli meidän allasta pienempi, se ei todellakaan ollut pieni, ja merivesialtaat tehdään hyvin paksusta lasista. Allasta siirrettäessä kävikin sitten se, mitä noiden lasisten siirroissa pelkää aina eniten: Jussin ote lipsahti rappusissa, ja allas pääsi tippumaan vajaan parikymmentä senttimetriä kiviportaaseen. Se riitti halkaisemaan altaan pohjan ja etuseinän. Kyllähän se sattui sieluun, vaikka kuinka tiesi, että menetys oli vain materialistinen, sillä kaikki elävät oli saatu siirrettya jo edellisenä päivänä toiseen altaaseen. Mikäli kyseessä olisi ollut ainoa käytössä oleva allas, kyseessä olisi ollut huomattavasti isompi paniikki. Nyt joutui vain hautaamaan altaalle mietityn jatkokäytön, koska vauriot ovat niin isot, että allas on korjauskelvoton. 

Jussi tutustuu akvaarion hallintapaneeliin

Olimme myös olleet ylioptimistisia sen suhteen, mihin aikaan olisimme sunnuntaina kotona. Loppujen tekniikoiden siirrossa menikin enemmän aikaa, ja kun homma sitten levisi lopulta kirjaimellisesti käsiin, olimme lopulta kotona vasta yhdentoista aikaan illalla, kun peräkärrykin piti käydä vielä palauttamassa. Sunnuntaina illalla olikin sitten viikonlopun projektin jäljiltä äärimmäisen väsynyt. Silti kaiken sen väsymyksen keskellä sitä jo tiedostaa, että tästä tulee jotain valtavan upeaa. Minulla tulee menemään varmasti aikaa, ennenkuin pystyn omaksumaan merivesialtaan teknisen puolen edes jollain tasolla. Silti tiedän että alkuperäinen ajatus aloittaa kevyesti vähemmällä tekniikalla olisi ollut monella tapaa paljon raskaampi ja vaatinut paljon enemmän manuaalista työtä.

Rutun verenpaine, osa 2

Rutun verenpaineita tuli mittailtua taas neljänä päivänä, ja lopputulos oli että paineet ovat yhä koholla. Paras mittaustulos saatiin sinä päivänä, kun verenpaine oli mitattu vasta lääkkeen antamisen jälkeen. Niinpä Rutun verenpainelääkitys päädyttiin nyt tuplaamaan. Mimma kyseli onko meille väliä sillä, annetaanko lääke kerran vai kahdesti päivässä, ja koska Ruttu ei stressaa lääkitsemistä yhtään, päädyttiin siihen että Amodip annetaan jatkossa aamuin illoin. Ruttu sai siis päiväänsä ylimääräisen namihetken, ja jossain välissä sitten taas kontrolloidaan, mihin paineet asettuvat nyt uuden annostelun myötä.

Jussi ihastui siihen, kuinka tämä mittari laskee myös päivän keskiarvot

Rutun mittaustulokset neljältä päivältä:

166/69 101

147/85 101

189/69 109

169/77 102

185/68 100

181/80 113

196/91 126

143/90 104

165/85 112

177/89 118

200/86 124

184/82 116

156/97 116

197/93 127

133/93 103

146/70 95

115/95 101

126/79 94

151/119 128

148/77 98

156/74 96

145/93 112

168/96 131

176/94 121

167/102 123

Petterin ja Pampulan rokotukset

Eilen oli kanien vuoro lähteä mukaan töihin, kun Petteri ja Pampula saivat vuosittaiset RHD-myxo -yhdistelmärokotteensa. Kanien rokottaminen on Suomessa vielä kohtalaisen uusi juttu, sillä olimme pitkään tilanteessa, jossa Suomessa ei tavattu sellaisia kanitauteja, joita olisi tarvinnut torjua rokotuksilla. Citykanikantojen kasvu loi kuitenkin edellytykset kanitautien leviämiselle myös Suomeen, ja ensimmäinen RHD eli Rabbit hemorrhagic disease epidemia levisi Suomessa 2016. Sen seurauksena markkinoille tuli ensin kanien RHD-rokote. Muutamaa vuotta myöhemmin, 2020, Suomessa tavattiin ensimmäiset myksomatoosi tapaukset, jonka jälkeen kaneja on alettu rokottaa RHD-myxo -yhdistelmärokotteella. 

Petteri

Alkuun riskiryhmänä pidettiin etenkin citykanivaltaisilla alueilla asuvia ja ulkoilevia kaneja. Kummassakin taudissa on kuitenkin korkea kuolleisuus, ja ne voivat tarttua myös ulkoa tuotavien kasvien sekä hyönteisten välityksellä, minkä takia nykyään suositellaan kaikkien, myös kokonaan sisällä asuvien, kanien rokottamista. Ihan alkuun rokotukset herättivät monissa vastustusta, ja moni jaksoi vedota siihen, kuinka on omistanut kaneja jo vuosia/vuosikymmeniä, eikä ole ikinä rokottanut, eikä kaneille ole silti ikinä tullut mitään. Nyt pikkuhiljaa rokotukset ovat alkaneet enemmän normalisoitua samantyyppiseksi rutiinijutuksi kuin koirien ja kissojenkin rokotukset. Valitettavasti kanien rokotteet ovat kuitenkin edelleen sen verran pienempi ja spesiaaliampi tuote kuin koirien ja kissojen rokotteet, että rokoteampullien hinta on huomattavasti korkeampi, mikä tekee kanien rokotuskäynneistä kalliimpia kuin koirien ja kissojen rokotuskäynnit ovat.

Pampula

Meidän kanit rokotti sama Meri joka hoisi myös junnujen hormoni-implantit viime viikolla. Tämä oli sekä Petterille että Pampulalle kolmas kerta kun tyypit saivat rokotteen. Petteri ei isommin arvostanut käsiteltäväksi joutumista ja kiinnipitämistä, ja ilmoittikin mielipiteensä kunnon takajalkojen paukutukselle heti päästyään takaisin boksiinsa. Onneksi olimme aloittaneet Pampulasta, niin Petterin varoituksille ei ollut enää otollista kuulijakuntaa. 

Meri ja Petteri

Nappasin eilen myös verenpainemittarin taas töistä lainaan, ja aloitimme Rutun verenpaineiden kontrolloinnin. Ruttu ottaa edelleen verenpainelääkkeensä joka ilta ahneesti ja mieluusti namina vastaan, joten uskon Rutun toivovan, että paineet olisivat edelleen niin koholla, että illan namiannos olisi vähintään tuplattava. 

Kevättä kohti

Kilpikonnat vetäytyivät talvehtimaan jo syyskuun puolivälissä, joten ne tuli nostettua sisälle heräilemään jo tammikuun ensimmäisen päivän punnituksen yhteydessä. Samalla minun olisi tehnyt vähän jo mieli herätellä myös pikkusiilitanrekki Simo, jolla paino oli laskenut tammikuun punnitukseen mennessä talviunen aikana 38 grammaa, eli 17 prosenttia herran lähtöpainosta. Simo meni kuitenkin nukkumaan vasta marraskuussa, joten pojan kasvattaja oli sitä mieltä, että Simon oli parempi antaa jatkaa uniaan vielä. Pikkusiilitanrekit kun vaistoavat kuulemma hyvin herkästi myös ilmanpaineen, joten vaikka sisätiloissa elämme pitkälti keinovalon- ja lämmön piirissä, ei tanrekkeja saa välttämättä kovimmilla pakkasilla heräteltyä edes juomaan. Joten pahimmassa tapauksessa liian aikainen herättely voisi johtaa vielä nopeampaan painonlaskuun, kun elimistön energiankulutus kasvaisi lämpimässä todennäköisesti huomattavasti nopeammin mitä herralle alkaisi maistua taas ruoka.  

Kilpikonnat sen sijaan alkoivat aktivoitua lämpimään siirtymisen jälkeen nopeasti. Ihan ensin ne saivat tasata lämpöjään muutaman tunnin sisällä talvehtimisbokseissaan, ja kun niissä alkoi tapahtua liikettä, nostin tyypit sisäaitaukseensa, jossa oli vielä lämmöt ja valot pois, ja tarjolla vain raikasta vettä. Tekniikoita alettiin viritellä toimintakuntoon seuraavana päivänä, ja päivä sen jälkeen tyypeille tarjottiin ensimmäiset salaatit, jotka katosivatkin heti parempiin suihin. Siinä vaiheessa Rypsi sitten päätti että ne ovat seksihelteet nyt, kun lämpöä, ruokaa ja naisia taas piisaa, ja herra aloitti kosiopuuhansa. Samaa menoa Rypsi piti myös viime kesänä vähän meille muuttonsa jälkeen, kun oli parin päivän puhinoiden jälkeen päätynyt siihen lopputulokseen, että nuo sen kanssa asuvat pelottavat liikkuvat möykyt ovatkin lajitovereita, eikä mitä tahansa lajitovereita vaan naisia. Nytkin Rypsi kuulosti pari päivää rikkinäiseltä koirien vintulelulta ja koitti kiivetä daamien selkään (suurimman osan ajasta ihan väärästä päästä konnaa). Herra oli touhussa niin suurella tarmolla ja tosissaan, että en raaskinut puuttua, etenkin kun Rafaellan ja Donatellan hermot tuntuivat kestävän herran keväthurmaa. Pahin into loppui onneksi nytkin lyhyeen. 

Rypsi vauhdissa

Ja ennenkuin kukaan alkaa kysellä pikkukonnien varauslomakkeiden perään, niin voin heti kättelyssä todeta, että ottaen huomioon kaikkien meidän konnien epämuodostumat ja että herra ei todellakaan osaa tähdätä edes oikeaan päähän morsianta, pidän hyvin epätodennäköisenä, että tyypit saisivat aikaiseksi hedelmöittyneitä munia. Olemme myös tehneet sen päätöksen, että jos munia ikinä tulisi, niitä ei lähdettäisi hautomaan. Meidän kaikki kolme konnaa ovat tulleet kodinvaihtajina, eikä niiden alkuperästä ole tietoa. Minulla myös alkaa olla sen verran ikää, että syntyvät poikaset eläisivät jo hyvällä todennäköisyydellä minua kauemmin, eli en pystyisi kantamaan niistä kasvattajana vastuuta sillä tavalla kuin haluaisin. Ainoa syy sille, miksi meillä on ylipäätään useampia konnia ja molempia sukupuolia, on että nelivarpaita on kodinvaihtajina melko paljon, ja useampaa urosta ei yleensä pysty yhdistämään samaan porukkaan. Sen takia kun Rypsiä tarjottiin HeKo-ringille Joonas kysyi voisimmeko kokeilla sitä meidän porukkaan, kun hänen jengissä oli jo entuudestaan toinen koiras. 

Huomenna jatketaan kevääseen varautumista hakemalla kaneille RHD-myksomatoosi -yhdistelmärokotteet. Alunperin olin ajatellut lykätä kanien rokottamisen enemmän loppukuuhun, mutta kun yhdellä meidän eläinlääkäreistä oli huomenna listalla sen verran hyvin vapaata, ajattelin että sama se on hoitaa nyt sitten alta pois. 

Ensiviikon viikonloppuna keskitäänkin sitten välillä muihin puuhiin, kun merivesiprojekti on ottamassa suunniteltua isomman hyppäyksen. Jussin kun piti kypsytellä allasta pikkuhiljaa rauhassa ja täydentää teknologiaa ajan saatossa välttämättömistä erilaisiin kivoihin ja elämää helpottaviin. Sitten tuli kuitenkin tieto, että yhdelle kaverille on tulossa muutto, eikä hänen merivesiallas voi oikein muuttaa mukana, joten muutetaan sieltä kaikki korallit, kalat, puuttuvat tekniikat ja muut meidän altaaseen.

Surutyö

Päällisin puolin meidän arki on pyörähtänyt käyntiin erittäin sujuvasti aaton tragediasta huolimatta. Nutellalle saatiin heti uusi kaveri Mitellasta. Olen pystynyt käymään töissä. Suurimman osan aikaa en edes ajattele Mallun kuolemaa. Isompi itkukin on tullut vain kerran, toisen päivän aamuna, kun olin ensimmäistä kertaa yksin kotona Mallun kuoleman jälkeen, ennenkuin minut soitettiin töihin iltavuoroon. Sitä on alkanut suunnitella laumojen yhdistämistä, sillä Mallu oli isoin syy sille, miksi päädyimme viimeisimpään laumojen jakoon. 

Silti samaan aikaan tiedän, että suruprosessi on vasta ihan alussa. Kaikki viime vuoden menetykset ja Mallun lähdön äkillisyyden aiheuttama shokki on vain työntänyt sitä kauemmaksi. Vaikka ison osan ajasta asiaa ei edes ajattele, sitä tuntee itsensä sen verran hyvin, että siihen havahtuu aina hetkittäin. Merkkeihin siitä, että ne isoimmat itkut ovat vasta tulossa. Mallu on edelleen meidän autotallin pakastimessa. En ole vieläkään pystynyt ottamaan seuraavaa askelta Mallun toimittamiseksi avattavaksi. Aion edelleen tehdä sen, mutta en ole vielä pystynyt ryhtymään käytännön järjestelyihin ja saattamaan Mallua matkaan. Osittain ehkä siksi, että samaan aikaan kun toivon vastauksia, myös pelkään niitä. Pelkään kuulla, mitä minulta on tällä kertaa jäänyt huomaamatta. Mitä minun olisi pitänyt nähdä. Mitä olisin ehkä voinut tehdä toisin. Vaikka samaan aikaan järki koittaakin muistuttaa, että Mallun romahdus tuli niin äkkiä, ettei sitä olisi ollut aikaa kauhean monille erilaisille valinnoille.

Parhaiten sen kuinka vaiheessa oma suruprosessi on huomasi kuitenkin yhtenä päivänä töissä. Minun ei ole sen vaikeampaa kuin yleensä olla tekemisissä kuolleiden eläinten kanssa. Silloin kun kyseessä on itselleni vieraat eläimet, minulla tekee useammin enemmän tiukkaa se, kuinka eutanasiapäätöstä lykätään osien eläinten kohdalla, kuin se, että eutanasia tehdään. Mutta sen minkä olen huomannut suruprosessin tässä vaiheessa erittäin vaikeaksi on se omistajien surun kohtaaminen päätöksen hetkellä. Eläimen lopetukseen on yleensä hyvät ja järkevät syyt, ja se on palvelus eläimelle. Mutta surua ei pysty rationalisoimaan etenkään silloin kun se kuplii itselläkin liian tuoreena pinnan alla. Onneksi siinä kohtaa pystyi hetkeksi vaihtamaan työtehtäviä kollegan kanssa. Sillä vaikka töissä on toki erittäin ok olla empaattinen asiakkaiden menetysten edessä, harvan surussa kuitenkaan auttaisi jos vieras ihminen jonka pitäisi olla ammattilainen alkaa itkeä siinä kanssa. Onneksi monella työkaverillakin on ollut niitä hetkiä, kun jokin eutanasia vain tulee liikaa ihon alle. 

Samaten jotkin oikeasti iloiset ja onnelliset uutiset voivat kirvoittaa myös negatiivisia tuntemuksia. Kuten kun yksi hamsteri-ihminen kiitti vuolaasti vuotta 2023 ja oli onnellinen siitä, kuinka ei joutunut viime vuonna hautaamaan hamstereistaan yhtäkään. Niin vaikka asia on vain ja ainoastaan positiivinen, niin sen sijaan että olisi ollut vain vilpittömän iloinen kyseisen ihmisen puolesta siitä, että hän sai kokonaisen menetyksistä vapaan vuoden, jokin ratas aivoissa raksutti kuinka epäreilua se on, sillä hamsterit ovat keskimäärin paljon lyhytikäisempiä eläimiä kuin ne, joita me viime menetimme, ja me menetimme niin monta. Ikäänkuin kuolemat olisivat jotain nollasummapeliä, joita tapahtuisi vuodessa tietty määrä. Vaikka tosiasiassa jokainen joka elää, kuolee. Emmekä voi läheskään aina vaikuttaa siihen että milloin. Toki siihen, miksi asia kirpaisi varmasti vaikutti myös se, että en jaksa uskoa, että selviäisimme tästäkään vuodesta täysin ilman menetyksiä. Se ei ole teoriassa ihan mahdotonta, mutta oikeasti en olisi syksyllä uskonut että Mitella elää edes joulun yli. 

Nyt olen taas yksin kotona ja itken tätä kirjoittaessa. Itku on tervetullut. Jos jotain tältä vuodelta toivon, niin sitä, että jos emme voi välttyä ihan kaikilta menetyksiltä, niitä tulisi edes sen verran harvakseltaan, että sitä ehtisi itkeä ja surra edes edellisen menetyksen rauhassa alta pois ennen seuraavia. Ja että emme tänä vuonna joutuisi kertaakaan laskemaan kaksia tuhkia samaan aikaan.

Junnujen lantit

Frettilauman kaikki kolme nuorinta olivat jo aloittelemassa kiimojaan ja kotona haisi (ja haisee yhä) varsin näätämäiseltä. Niinpä tammikuun suunnitelmaan kuului Suprelorin-implantti kaikille kolmelle, nyt kun olin luopunut jalostuslaina-ajatuksesta Seran ja Noten kanssa. Tarkempi päivä lukittui alkuviikosta, kun töissä kyseltiin kuka haluaisi ottaa omia eläimiään torstaina töihin. Paikallislehdestä kun oli tulossa toimittaja tekemään juttua klinikasta, ja paikalla haluttiin olevan varmuudella eläimiä, joita saa kuvata juttua varten. Juttua varten olisi muutenkin kiva, että toimittaja pääsisi kuvaamaan jotain oikeaa toimenpidettä. Niinpä kysyin sitten heti, että kelpaavatko eksot, niin saisi sitten lantitushommat samalla alta pois. Vaikka meidän klinikan potilaista valtaosa on koiria ja kissoja, niin fretit saivat vihreää valoa. Nyt tammikuussa työskentelen paljon klinikalla sijaisena työskentelevän eläinlääkäriopiskelija Merin kanssa, ja kysyin häntä heti ensimmäisenä lantittajaksi. Onhan se hyvä altistaa hänet mahdollisimman monelle eksolle jo ennen valmistumista. 

Frettien tämänpäiväinen reissulukaali

Toimenpide sujui hyvin kaikkien kolmen osalta. Frettimäiseen tapaan neidit eivät juurikaan edes harmistuneet isosta neulasta niskassaan, kun lohitahnatarjoilu pelasi samaan aikaan. Freteillä sitä neulaa kun joutuu vielä painamaan aika kovaa, että sen saa läpi frettien hyvin sitkeästä nahasta. Se onkin se isoin ero esimerkiksi frettiä ja koiraa implantoidessa. Itse implantikin kun on ihan sama, sillä erotuksella että siinä missä 4,7mg implantti kestää koirilla yleensä puolivuotta, freteillä sen kesto on useimmiten 2-4 vuotta. Freteillä käytetään myös vahvempaa 9,4mg implanttia, joka kestää koirilla yleensä vuoden. Freteillä en ole kuitenkaan huomannut suhteessa yhtä isoa eroa lanttien kestoissa, kun yhdessä vaiheessa pyysin kaikille kokeeksi isommat hormoni-implantit. Sen takia menemme omien kanssa nykyään yleensä pienemmällä. 

Nyt sitten odotetaan että tytöillä ensin kiimat vahvistuvat ja sitten väistyvät. Ja ellei kukaan kehitä itselleen valeraskautta, voi olla, että pääsemme jo ensikuussa yrittämään laumojen yhdistämistä. Sen onnistumiselle kun on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet, kun odotetaan ensin hormonihommat alta pois. Sitä odotellessa voikin koittaa bongailla Kaarina-lehdestä mahdollisia tuttuja karvakäärmeitä.

  

Herppien iät

Valtaosalle herppityypeistä meillä ei ole tiedossa kuin syntymävuosi, eikä kaikille sitäkään. Mutta tässä listattuna bunkkerin väen ikiä tai tarkimpia meillä olevia arvioita tyyppien ikäasioista.

 Käärmeet

0.2 kuningaspyton "Pamela" & "Selena" 2013? 11v

0.1 kuningasboa "Alma" 2003 21v

1.0 amazonin puuboa "Thanos" 2018 5v

1.0 thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari" 2016 8v

1.0 tiikeripyton "Luigi" 2017 7v

1.1 viljakäärme "Mini" & "Hani" 2014 10v

0.1 sarvirottakäärme "Sauron" 2014 10v

1.0 sri lankan kuoppakyy "Trigo" 2016 8v

1.1. sukkanauhakäärme "Mata" 2021 3v

1.0 sukkanauhakäärme "Tetris" 2022 2v

0.1 ripsipalmukyy "Doritos" 2022 2v

1.0 tricolor siankärsäkäärme "Pulsu-Petteri" 2022 2v

1.0 squamigera "Speedy" 2022 2v

Alma

Liskot

0.1 madagaskarin päivägekko "Ötökkä" 2014 10v

0.X Lepidodactylus lugubris ...näistä on mahdoton edes erottaa yksilöitä

0.2.1 muurigekko "Hupsis", "Hevisaurus" & "Olvi" Hupsis ehkä 11+v, Hevisaurus 2022? 2v, Olvi??

1.0 williamsingekko "Wili" 2018 6v

0.1 leopardigekko "Zola" 2014 10v

0.0.1 tuliskinkki "Pyro" 2022 2v

1.0 argentiinan mustavalkoinen tegu "Musti" 2022 2v

1.0 Podacris sicula "Hiisi" 2022 2v

0.0.1 tokeegekko "Mondo" 2023 1v

Kuoriutumassa oleva lugubris

 

Sammakkoeläimet

0.0.1 afrikkalainen härkäsammakko edulis "Hypno" 2017 7v

6.0 kiinankellosammakko 2022 2v

0.0.3 Ceratophrys cranwelli 2023 1v

2.0 lehmälehtisammakko 2022 2v

Lehmälehtisammakko

Hämähäkkieläimet

0.0.1 Brachypelma hamorii "Lotta-Päivi" 2013 11v

0.1 Brachypelma emilia "Emilia" 2010? 14v

0.1 vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley" 6+v

0.0.1 Aphonopelma seemanni "Houdini" 3+v

0.1 Pterinochilus murinus "Mörrimöykky" 2022 2v

0.1 Psalmopoeus irminia "Tikru" 4/2022 2v

0.1 Lasiodora parahybana "Kolossi" 2018? 6v

0.1 Brachypelma boehmei "Jalapeno" 4/2019 5v

0.0.1 Tliltocatl albopilosum 'Nigaragua' "BonusBonus" 2022 2v

Ripley

 

Kilpikonnat

0.2 nelivarvaskilpikonna "Rafaella" & Donatella" n. 1990 (voi heittää useammalla vuodella) 34v

1.0 nelivarvaskilpikonna "Rypsi" n. 1998 26v

Rafaella, Donatella & Rypsi

Synttärikalenteri

Karvakavereiden synttäriluntti, eli milloin, kuka ja mitä. KOska ainakin itselle nämä on usein helpoin luntatata blogista.

Tammikuu

11.1. Dumble (sokeriorava) 2v

Helmikuu

17.2. Aino (kissa) v

Maaliskuu

17.3. Pihlaja (kääpiörotta) 1v

Huhtikuu

2.4. Mitella (fretti) 8v

10.4. Notte & Sera (fretti) 1v

12.4. Petteri (kani) 3v

12.4. Sonic (siili) 1v

Toukokuu

8.5. Löllö (kissa) 13v

11.5. Nutella (fretti) 6v

Kesäkuu

3.6. Hattara (fretti) 2v

5.6. Mymski (fretti) 1v

15.6. Simo (pikkusiilitanrekki) 3v

15.6. Mauno (kissa) 5v

25.6. Evangeline & Esmeralda (sokeriorava) 2v

28.6. Torvis (kääpiörotta) 1v

 

Heinäkuu

7.7. Kantarelli (kääpiörotta) 1v

12.7. Bianca (sokeriorava) 3v

 

Elokuu

4.8. Ruttu (kissa) 12v

 

Syyskuu

3.9. Opuntia & Lupiini (kääpiörotat) 2v

Lokakuu

13.10. Kielo 2v

15.10. Pampula (kani) 3v

15.10. Suppis (kääpiörotta) 1v

Marraskuu

-

Joulukuu

-

Lauma tänään

Viime vuodesta selvittiin, vaikka etenkin frettien ja kissojen osalta vuosi oli raskas. Vaikka meillä on yhä jengiä keskivertoa enemmän, on moni nimi listalla eri kuin vuosi sitten. Viime tammikuun jälkeen olemme joutuneet jättämään hyvästit viidelle fretille, yhdelle kissalle, yhdelle sokerioravalle ja useammalla matelijabunkkerin tyypille, joista raskaiten itselle kolahti Jesterin eutanasia. Jester kun oli ehdottomasti yksi bunkkerin osallistuvimpia tyyppejä, joka aina seuraili myös ihmisten touhuja. Vaikka toivon koko sydämestäni, ettei tästä vuodesta tule menetysten osalta samanlaista, esimerkiksi Mitellan kanssa on eletty jo syksystä asti aika päivä kerrallaan, kun mummolla on sekä ikää että sydänvaivaa. Mutta onneksi jälkimmäiseen lääkkeet ovat auttaneet hyvin. 

Tänään pidettiin myös perinteisesti samalla neuvolapäivää ja punnittiin kaikki nisäkkäät sokerioravia lukuunottamatta. Lisäksi punnitsimme myös kilpikonnat, jotka siirrettiin samalla sisälle heräilemään, kun ne aloittivat talvinunensa jo syyskuun puolivälissä. Niiltä tyypeiltä, jotka ovat olleet punnituksessa mukana jo aiemmalla kerralla löytyy suluista heinäkuun 2023 paino, ja niiltä freteiltä jotka ovat olleet mukana tammikuun 2023 punnituksessa löytyy myös edellinen talvipaino. Meillä on otettu nyt tavaksi punnita koko jengi kahdesti vuodessa, ja siinä välillä punnitaan sitten yksittäisiä tyyppejä tarpeen mukaan, kun seuraillaan esimerkiksi talvehtimispainoja, tiineyttä tai epäillään jonkun laihtuneen/lihoneen.

 

Mitella ja Nutella löysivät nopeasti yhteisen sävelen

Karvakaverit

Fretit

Mitella, 7v8kk30pv, 860g (770g, tammikuu 2022 1240g)

Nutella, 5v7kk21pv, 1090g (920g, tammikuu 2022 1110g)

Hattara, 1v6kk19pv, 1155g (985g, tammikuu 2022 1210g)

Notte 8kk22p, 1725g (1105g)

Sera 8kk22pv, 1210g (930g)

Mymski 6kk26pv, 950g

Kissat

Mauno, 4v6kk17pv, 5,19kg (4,98kg)

Aino, 4v10kk15pv, 3,42kg (3,40kg)

Ruttu, 11v4kk28pv, 5,08kg (5,17kg)

Löllö, 12v7kk24pv, 4,24kg (4,15kg) 

Aino paheksuu

Kanit

Petteri Kaniini 2v8kk20pv, 3,48kg (3,50kg)

Pampula 2v2kk17pv, 1,42kg (1,27kg)

Kääpiörotat

Opuntia, 1v3kk29pv, 144g (123g)

Lupiini, 1v3kk29pv, 148g (161g, oli heinäkuun punnituksessa tiine <3)

Kielo 1v2kk19pv, 146g (129g)

Pihlaja 9kk15pv, 117g (95g)

Torvis 6kk4pv, 88g

Kantarelli 5kk25pv, 97g

Suppis 2kk17pv, 77g

Sokerioravat

Bianca 2v5kk20pv

Dumble 1v11kk21pv

Esmeralda 1v6kk7pv

Evangeline 1v6kk7pv

Pikkusiilitanrekki

Simo 2v6kk17pv, 186g (206g)

 

Afrikkalainen kääpiösiili

Sonic 8kk20pv, 377g

Herppiosasto:

Matelijahuone kuvattuna juuri tänään juuri nyt. Tasoilla taas pientä kaaosta projektien jäljiltä.

Käärmeet

0.2 Python regius kuningaspyton "Pamela" & "Selena"

0.1 Boa constrictor kuningasboa "Alma"

1.0 Corallus hortulanus amazonin puuboa "Thanos"

1.0 Oreocryptophis porphyraceus coxi thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari"

1.0 Python bevittatus tiikeripyton "Luigi"

1.1 Pantherophis guttatus viljakäärme "Mini" & "Hani"

0.1 Gonyosoma boulengeri sarvirottakäärme "Sauron"

1.0 Trimeresurus trigonocephalus sri lankan kuoppakyy "Trigo"

1.0 Thamnophis sirtalis sirtalis flame sukkanauhakäärme "Mata"

1.0 Thamnopsis sirtalis tetrataenia sukkanauhakäärme "Tetris"

0.1 Bothriechis schlegelii ripsipalmukyy "Doritos"

1.0 Xenodon pulcher "Pulsu-Petteri"

1.0 Atheris squamigera "Speedy"

Liskot

0.1 Phelsuma madagascariensis madagaskarin päivägekko "Ötökkä"

0.X Lepidodactylus lugubris

0.2.1 Tarentola mauritanica muurigekko "Hupsis", "Olvi" & "Hevisaurus"

1.0 Lygodactylus williamsi williamsingekko "Wili"

0.1 Eublepharis macularius leopardigekko "Zola"

0.0.1 Lepidothyris fernandi tuliskinkki "Pyro"

1.0 Salvator merianae argentiinan mustavalkoinen tegu "Musti"

1.0 Podacris sicula "Hiisi"

0.0.1 Gekko gecko tokeegekko "Mondo"

Sammakkoeläimet

0.0.1 Pyxicephalus edulis afrikkalainen härkäsammakko "Hypno"

6.0 Bombina orientalis kiinankellosammakko

0.0.3 Ceratophrys cranwelli

2.0 Trachycephalus resinifictrix lehmälehtisammakko

 

Hämähäkkieläimet

0.0.1 Brachypelma hamorii "Lotta-Päivi"

0.1 Brachypelma emilia "Emilia"

0.1 Heterometrus laoticus vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley" 

0.0.1 Aphonopelma seemanni "Houdini"

0.1 Pterinochilus murinus

0.1 Psalmopoeus irminia

0.1 Lasiodora parahybana

0.1 Brachypelma boehmei

0.0.1 Tliltocatl albopilosum 'Nigaragua' "BonusBonus"

 

Kalat

0.1 Pterophyllum scalare lehtikala "Mary-Ann"

0.0.14 Puntius tetrazona tiikeribarbi

0.0.8 Crossocheilus oblongus leväbarbi

0.0.3 Megalechis thoracata haarniskamonni

0.0.3 Rasbora sp.

1.0 Ancistrus sp. partamonni "Väinämöinen"

0.0.1 Hypostomus plecostomus "Behemoth"

 

Merivesialtaan kypsytyksessä on käynnissä leväntäyteinen "ugly phase" eli ruma vaihe.

Selkärangattomat ei-hämähäkit

1.0 Archispirostreptus gigas "Shongo"

0.0.4 Adenobolus monilicornis kimalaistuhatjalkainen

Cubaris sp. "rubber ducky"

Porcellio hoffmannseggi

Porcellionides pruinosus "orange"

Armadillidium vulgare "magic potion"

Drosophila hydei

Tenebrio molitor jauhomato

Blaptica dubia argentiinantorakka

Blaberus craniifer pääkallotorakka

 

Kilpikonnat

1.2 Testudo horsfieldii nelivarvaskilpikonna "Rafaella" 1030g, "Donatella" 915g & "Rypsi" 590g