Röntgenkoulutus

Tänään tuli aamulla katsottua pienellä haikeudella kun moni kavereista päivitti olevansa menossa Springshadow-frettinäyttelyyn, johon osallistumisen jouduin omalta osaltani perumaan. Mutta vain pienellä, sillä uni olisi maistunut hyvin vielä siinä kohtaa kun herätyskello soi, ja jos olisin valinnut koulutuksen sijaan näyttelyn, herätyskello olisi soittanut yli kaksi tuntia aiemmin. Ja nimenomaan valinnut, sillä vaikka röntgenkoulutus oli meillä työn puolesta, se oli sijaisille vapaaehtoinen. Tosin koulutus oli myös ilmainen, sisälsi ruokailut ja saan sen myötä työskennellä röntgenissä seuraavat viisi vuotta, joten valinta oli suhteellisen helppo. Olkootkin ettei säteilyturvallisuudesta saa kauhean inspiroivaa pakettia aikaiseksi, vaikka luennoitsija kertoi aiheesta elävästi ja havainnollisti asiaa monin esimerkein. Mutta sanotaanko että se on nyt lusittu varmasti niin inhimillisesti kuin mahdollista. Luennoitsija piti myös sen verran hyvää tahtia yllä, eikä porukka kaivannut erillisiä kahvi- ja vessataukoja, joten ehdimme suorittaa koulutukseen kuuluvan tentinkin luentoajan puitteissa. Tenttikin oli vielä siitä kiva, että sen tarkistus oli automatisoitu, eli tulokset sai välittömästi. Voin siis sanoa jo turvallisin mielin tentin olevan läpi, ja nyt voi sitten keskittyä odottamaan kurssitodistusta. 

Koulutustilasta löytyi onneksi kiva torkkupeitto luentokaveriksi, kun menin unohtamaan villasukat kotiin

Nyt on sitten vuorossa pieni välilasku kotona, ja muutaman tunnin jälkeen päivä jatkuu vielä työkavereiden kanssa ravintolassa. Ja koska meillä ei ole koiraa, joka tarvisi lenkittää tässä välissä, enkä osaa vieläkään meikata, tämä väli sopii hyvin bloggaamiseen. 

Kotona ei ole tapahtunut nyt viikon sisään juuri mitään, mistä ei olisi ollut jo blogissa. Olen ollut tällä viikolla joka päivä töissä, niin kun siihen lisää Mitellasta luopumisen, sitä on taas keskitytty selviytymään lauman perushoidosta ja isommat hankkeet saavat odottaa seuraavia arkivapaita, joita voi olla taas helmikuussa enemmän. Ainoa isompi, ei perushoitoon keskittyvä projekti mikä on aloitettu, on frettien laumauttaminen. Mitellan kuoltua Nutella kun jäi yksin jo toistamiseen reilun kuukauden sisään, joten päätimme aikaistaa pyrkimystä yhteen laumaan. Mutta koska kumpikin meistä on ollut nyt kaikkina päivinä useita tunteja päivästä poissa, hommassa edetään tällä kertaa pidemmän kaavan kautta. Eli porukkaa otetaan päivittäin valvottuna kylppäriin tutustumaan, jonka lisäksi vuorottelemme laumoja toistensa aitauksissa, jotta hajut sekoittuisivat. Vääntöä tahtoo syntyä sen verran herkästi jo puolueettomalla alueella, ettei jengin asuttamista yhdessä edes yritetä ennenkuin tulee sitten jokin sellainen pätkä, että touhua ehtii oikeasti kunnolla valvoa. 

Kantarelli on kaivautunut jo papereihin, Torvis kävi vielä boksin suulla huikkaamassa heipat

Reilu viikko sitten kävi myös jotain, joka on kokonaan unohtunut mainita täällä, eli Kantarellin ja Torviksen miehelään lähtö. Saija haki tytöt luokseen viime viikon keskiviikkona, ja sieltä ne jatkoivat sulhojensa luo viime viikon perjantaina. Eli oikein hyvällä tuurilla saatan päästä kertomaan vauvauutisia jo parin viikon päästä. Sovimme Saijan kanssa molempien tyttöjen synnyttävän täällä, joten ensikuulle on toivottavasti luvassa tuplasti vauvakuvaspämmäystä.