Junnujen lantit

Frettilauman kaikki kolme nuorinta olivat jo aloittelemassa kiimojaan ja kotona haisi (ja haisee yhä) varsin näätämäiseltä. Niinpä tammikuun suunnitelmaan kuului Suprelorin-implantti kaikille kolmelle, nyt kun olin luopunut jalostuslaina-ajatuksesta Seran ja Noten kanssa. Tarkempi päivä lukittui alkuviikosta, kun töissä kyseltiin kuka haluaisi ottaa omia eläimiään torstaina töihin. Paikallislehdestä kun oli tulossa toimittaja tekemään juttua klinikasta, ja paikalla haluttiin olevan varmuudella eläimiä, joita saa kuvata juttua varten. Juttua varten olisi muutenkin kiva, että toimittaja pääsisi kuvaamaan jotain oikeaa toimenpidettä. Niinpä kysyin sitten heti, että kelpaavatko eksot, niin saisi sitten lantitushommat samalla alta pois. Vaikka meidän klinikan potilaista valtaosa on koiria ja kissoja, niin fretit saivat vihreää valoa. Nyt tammikuussa työskentelen paljon klinikalla sijaisena työskentelevän eläinlääkäriopiskelija Merin kanssa, ja kysyin häntä heti ensimmäisenä lantittajaksi. Onhan se hyvä altistaa hänet mahdollisimman monelle eksolle jo ennen valmistumista. 

Frettien tämänpäiväinen reissulukaali

Toimenpide sujui hyvin kaikkien kolmen osalta. Frettimäiseen tapaan neidit eivät juurikaan edes harmistuneet isosta neulasta niskassaan, kun lohitahnatarjoilu pelasi samaan aikaan. Freteillä sitä neulaa kun joutuu vielä painamaan aika kovaa, että sen saa läpi frettien hyvin sitkeästä nahasta. Se onkin se isoin ero esimerkiksi frettiä ja koiraa implantoidessa. Itse implantikin kun on ihan sama, sillä erotuksella että siinä missä 4,7mg implantti kestää koirilla yleensä puolivuotta, freteillä sen kesto on useimmiten 2-4 vuotta. Freteillä käytetään myös vahvempaa 9,4mg implanttia, joka kestää koirilla yleensä vuoden. Freteillä en ole kuitenkaan huomannut suhteessa yhtä isoa eroa lanttien kestoissa, kun yhdessä vaiheessa pyysin kaikille kokeeksi isommat hormoni-implantit. Sen takia menemme omien kanssa nykyään yleensä pienemmällä. 

Nyt sitten odotetaan että tytöillä ensin kiimat vahvistuvat ja sitten väistyvät. Ja ellei kukaan kehitä itselleen valeraskautta, voi olla, että pääsemme jo ensikuussa yrittämään laumojen yhdistämistä. Sen onnistumiselle kun on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet, kun odotetaan ensin hormonihommat alta pois. Sitä odotellessa voikin koittaa bongailla Kaarina-lehdestä mahdollisia tuttuja karvakäärmeitä.