Merivesiallasprojekti goes to fishes

Lauantaina startattiin aamulla auto ja lähdettiin hakemaan merivesialtaaseen elämää. Ihmisten aikatauluista johtuen päädyttiin jakamaan reissu kahteen osaan: lauantaina haettiin elävät kivet, korallit, kalat ja valtaosa tekniikasta, ja napattiin merivesialtaiden sielunelämään peremmin perehtynyt ystävä meille yökylään auttamaan homman käynnistämisessä. Sunnuntaille jätettiin sitten altaan, kaapiston ja loppujen tekniikoiden haku, sillä meiltä löytyi jo kotoa isompi allas ja osa tekniikoista, ja sunnuntaille saatiin enemmän kantovoimaa. Tässä mallissa ajokilometrit toki tuplaantuivat, mutta koko setin siirtoa ei arvattu jättää sunnuntaille, että altaan laittamiseen jää varmasti tarpeeksi aikaa. 

Valmiina lähtöön

Koska allas haettiin lähestyvän muuton tieltä, ja altaasta luopuneen kaverin merivesiharrastus menee tämän myötä toistaiseksi kokonaan katkolle, altaan mukana tuli ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa. Kyseessä oli monta vuotta hartaudella rakennettu kokoonpano, joten meillä tulee varmasti menemään vielä hyvä tovi ennenkuin saadaan täysin edes sisäistettyä mitä kaikkea meille muutti. Altaan starttaaminen näin aiheuttaa väkisin myös ristiriitaisia tunteita. Kun yhtäaikaa harmittaa ystävän puolesta, että hän joutuu luopumaan jostain, johon on panostanut näin paljon. Samaan aikaan kiitollisuutta ja innostusta, sillä meillä ei olisi ollut ikinä varaa panostaa tämän tason tekniikkaan tässä vaiheessa eikä vielä pitkään aikaan. Altaan mukana tuli myös monia juttuja, kuten valtavan isoja koralleja, joita olisi ollut erittäin haastavaa ellei jopa mahdotonta hankkia suoraan tällaisina, vaikka meillä olisi ollut latoa useita satasia tiskiin per koralli.  

Ensimmäinen lasti saapunut Turkuun

Lauantain siirtourakka lähti liikkeelle hyvin, ja pysyimme aika hyvin suunnitellussa aikatauluissa siirtymisen suhteen. Hommaan oli varattu jo lähtöpäässä paljon tynnyreitä ja ämpäreitä, niin että saimme korallien ja kalojen mukana kulkemaan myös hyvän määrän vanhaa vettä. Toisinkuin makeavesiakvaarioissa, merivesiakvaariossa vanhan vedes roudaamisesta on usein oikeasti hyötyä siinä, että koralleille ja kaloille saadaan taattua mahdollisimman vakaat olosuhteet uudessa määränpäässä. Kaikki saatiin myös mahdutettua auton sisälle. Lauantain rundille oli lähdetty tarkoituksella ilman peräkärryä, sillä korallit ja kalat piti saada kuljetettua lämpimässä. Lauantain syömisetkin hoidettiin autopiknikkinä, sillä autoa ei arvannut kokonaan sammuttaa edes syömisen ajaksi, ettei lämpötila sen sisällä laske.

Opin että suolapitoisuus katsotaan samalla laitteella kuin töissä pissanäytteiden ominaispaino

Määränpäähän päästyä kaikki näytti menneen hyvin. Korallien saaveissa vesi oli pysynyt lämpimänä ja kalaämpäristäkin kuului, kuinka kalat liikkuivat ämpärissä. Kalaämpäri nostettiin altaaseen kellumaan ja tasaamaan lämpöjä kivien asettelun ajaksi. Kalaämpärin avaamista seurasi kuitenkin pieni shokki: jokin oli saanut kaikki kalat elottoman näköisiksi, ja altaaseen laskettaessa ne vain vajosivat kaikki pohjalle. Olin hetken jo ihan varma, että olemme onnistuneet mokaamaan homman jotenkin ja tappamaan kaikki kalat, vaikka meriveden kanssa pidempään pelannut ystävämme lohdutteli, että kaikki kalat yhtä lukuunottamatta näyttivät kuitenkin hengittävän vielä, eli ne voivat olla vain shokissa, ja virota vielä. Hänkin oli kyllä huolestunut reaktion voimakkuudesta, mutta ottaen huomioon että kaloilla oli ollut riittävästi vettä, ilmaa, ja että ne oli kannettu sisältä suoraan valmiiksi lämmitettyyn autoon, ja autosta suoraan sisälle, ei hän keksinyt, mikä olisi voinut aiheuttaa äkillisen joukkokuoleman. Onneksi ystävä oli oikeassa siinä, että lähes kaikki kalat lähtivät hetken makoilun jälkeen liikkeelle ja niiden värit alkoivat normalisoitua. Valitettavasti yksi Jussin ennakkosuosikeista, eli vuokkokala, oli yksi niistä joka ei noussut. Mutta sen kohdalla kalojen edellinen omistaja ei ollut niin yllättynyt, sillä kyseessä oli hyvin vanha rescue.

Mauno auttoi asennuspuuhissa

Lauantaina altaaseen viritettiin myös osa elävien mukana saaduista tekniikoista. Näistä hienoimpana tietokone, joka ohjaa altaan muita tekniikoita, kuten annostelupumppuja, jotka takaavat koralleille sopivat kasvuolosuhteet. Tietokone mahdollistaa myös sen, että esimerkiksi altaan lämpötila on mahdollista tarkistaa tabletin kautta, ja tekniikoita voi sammutella tabletilta esimerkiksi huoltoa varten. Se myös seuraa automaattisesti altaan veden pintaa ja täydentää tarvittaessa allasta erillisestä korvausvesisäiliöstä, kun altaasta haihtuu vettä. Saatiin paketin mukana myös altaan vanha tietokone, jota Jussi jo kovasti kaavailee meidän makeavesialaaseen valvomaan veden lämpötilaa ja säätelemään hiilidioksilevittimen toimintaa. 

Pyjamakala, kettukala, keltavälskäri & palettivälskäri. Näiden lisäksi altaassa asuu pieni keijukala.

Sunnuntain rundi meni sen sen sijaan vähän vähemmän nappiin. Sunnuntain keikan piti olla yksinkertaisempi, kun elävät oli jo saatu siirrettyä. Siinä jännitti eniten peräkärryn ajaminen luvatusta lumipyryssä, ja ison lasisen altaan siirtäminen. Sillä vaikka paketin mukana tullut allas oli meidän allasta pienempi, se ei todellakaan ollut pieni, ja merivesialtaat tehdään hyvin paksusta lasista. Allasta siirrettäessä kävikin sitten se, mitä noiden lasisten siirroissa pelkää aina eniten: Jussin ote lipsahti rappusissa, ja allas pääsi tippumaan vajaan parikymmentä senttimetriä kiviportaaseen. Se riitti halkaisemaan altaan pohjan ja etuseinän. Kyllähän se sattui sieluun, vaikka kuinka tiesi, että menetys oli vain materialistinen, sillä kaikki elävät oli saatu siirrettya jo edellisenä päivänä toiseen altaaseen. Mikäli kyseessä olisi ollut ainoa käytössä oleva allas, kyseessä olisi ollut huomattavasti isompi paniikki. Nyt joutui vain hautaamaan altaalle mietityn jatkokäytön, koska vauriot ovat niin isot, että allas on korjauskelvoton. 

Jussi tutustuu akvaarion hallintapaneeliin

Olimme myös olleet ylioptimistisia sen suhteen, mihin aikaan olisimme sunnuntaina kotona. Loppujen tekniikoiden siirrossa menikin enemmän aikaa, ja kun homma sitten levisi lopulta kirjaimellisesti käsiin, olimme lopulta kotona vasta yhdentoista aikaan illalla, kun peräkärrykin piti käydä vielä palauttamassa. Sunnuntaina illalla olikin sitten viikonlopun projektin jäljiltä äärimmäisen väsynyt. Silti kaiken sen väsymyksen keskellä sitä jo tiedostaa, että tästä tulee jotain valtavan upeaa. Minulla tulee menemään varmasti aikaa, ennenkuin pystyn omaksumaan merivesialtaan teknisen puolen edes jollain tasolla. Silti tiedän että alkuperäinen ajatus aloittaa kevyesti vähemmällä tekniikalla olisi ollut monella tapaa paljon raskaampi ja vaatinut paljon enemmän manuaalista työtä.