Vuoden vikoja

Nyt vuoden vaihtumiseen on enää reilu vuorokausi. Eläinpaperikansiosta on siirretty kaikki tätä vuotta vanhemmat eläinlääkäripaperit arkistoon. Ensivuodelle on tilattu budjektikirja talouden kokonaisbudjetin haltuunottamiseksi, jonka lisäksi blogissa on tarkoitus pitää kuluseurantaa eläinkulujen osalta. Ensivuoden kalenteri on korkattu kirjaamalla siihen tammikuun tiedossa olevat työvuorot. Vuoden vaihteessa voimaanastuvaa uutta eläinten hyvinvointilakia on tullut taas vähän selattua, ja huomasin että sielä tulee meillekin nyt uusi velvoite. Ammattimaisen tai muuten laajamittaisen eläintenpidon määritelmää on nyt tarkennettu myös täysin lemmikkinä pidettävien eläinten osalta, ja meillä määrä ylittyy terraariossa/häkissä/akvaariossa pidettävien eläinten osalta. Eli meidänkin on maaliskuun alkuun mennessä tehtävä ilmoitus aluehallintavirastoon. Sikäli kyseessä ei ole kyllä iso vaiva, sillä blogistakin löytyvästä eläinlistauksesta saa helposti muokattua liitteeksi tarvittavan eläinlistan. Frettienkin osalta määrä olisi ylittynyt vielä ennen Mallun kuolemaa. Koirien, kissojen ja frettien osalta ilmoitettava määrä kun menee vähintään seitsemässä aikuisessa yksilössä kunkin lajin kohdalla erikseen laskettaessa. Tai yhteensä viidessätoissa, jos lasketaan kissat, koirat, fretit ja kanit. Pienikokoisissa seura- ja harrastuseläinlajeissa ilmoitusraja ylittyy, jos asumuksia on säännöllisessä käytössä vähintään 20.  

Nutella <3

Mitella tuli siirrettyä asumaan Nutellan kanssa. Mummot muistivat toisensa onneksi heti, ja he menivät yhteen ilman sen suurempia kiemuroita, eli nyt Nutellallakin on onneksi seuraa. Mallun avattavaksi lähettäminen ei ole vielä edennyt. 

Ensiviikolle on luvattu kovia pakkasia, joten sisälle tuli kannettua normaalia enemmän puita, että saa laskettua sähkölaskua lämmittämällä asuntoa osin puilla. Siskonperhe on meillä vielä kylässä, niin vuosi vaihtuu heidän seurassaan. Vuoteen 2023 on mahtunut paljon hyvääkin, mutta myös niin paljon menetyksiä ja takaiskuja, että alan olla täysin valmis vuoteen 2024. En ajatellut tehdä uudenvuodenlupauksia, sillä niillä on tapana kariutua heti kättelyssä. Mutta toivon koko sydämestäni henkisesti helpompaa uutta vuotta 2024 sekä itselleni, läheisilleni että kaikille blogin lukijoille!

Miten tästä eteenpäin

Viime päivät on tullut mietittyä otsikon kysymystä frettijengin osalta sen mitä on muilta pyhätouhuilta (sairastelu, pelailu, karanneen liskon metsästys..) ehtinyt. Meillä kun on ollut nyt jonkin aikaa vallitseva tilanteena, että Mallu ja Nutella ovat eläneet kahdestaan, ja muut viisi yhtenä laumana. Mallu ja Nutsku kun olivat niin vahvasti yhteenhitsautunut dynaaminen duo, että siihen klikkiin oli hyvin vaikeaa yhdistää ketään. Niin lopulta totesimme helpoimmaksi pitää likat kahdestaan, koska niiden leikit ja aktiivisuustasot kohtasivat keskenään parhaiten. Nyt Nutsku jäi ensimmäistä kertaa elämässään yksin, joten laumakuvioita on taas tarpeen lähteä säätämään johonkin suuntaan.

Nutsku nuorena

 

Jossain kohtaa haluaisin kokeilla, olisiko aika nyt kypsä yhteen laumaan palaamiselle, ja saisinko Nutellan osaksi isoa laumaa. Tämän kokeilun osalta mietityttää kuitenkin ajankohta. Junnulauman kolme nuorinta kun selvästi aloittelee jo jollain tasolla kiimojaan, joten vaikka neidit lantittaisi heti ensikuussa, alkuvuoteen voi olla tiedossa pientä hormonimyrskyä, ja Nutsku on kuitenkin jo reilusti keski-ikäinen rouva, jolla ei yleensä ole ollut kauheasti huumorintajua nenilleen nokitteleville nuorille.

Kevyempi lasku voisi olla katsoa kuinka hyvin Nutella ja Mitella muistavat toisensa, jos nappaisi Mitellan junnulaumasta mummolaumaan, ja koittaisi lopullista yhdistämistä keväämmällä kun junnujen ensimmäiset kiimat ovat ohi. Mikäli mummojen yhdistäminen menisi helposti, tämä voisi olla stressivapain tie, vaikka sillä jatkettaisiinkin kahden lauman kanssa eloa vielä toistaiseksi. 

Mallu ekana päivänä kotona <3

Näitä päätöksiä helpottaakseni ja omaa sydäntäni keventääkseni tein nyt myös päätöksen olla lainamatta Seraa tai Nottea jalostukseen ensi kautena. Niin kovasti kuin haluaisin tukea Millan kasvatustyötä, toisen neideistä mammailemaan lähtö ja paluu osuisi juuri niihin vaiheisiin, kun koittaisimme rakentaa tyypeistä yhtä laumaa, ja pidentäisi sitä aikaa, kun kotona olisi hormoneista sekaisin olevia näätiä. Ja jos olen täysin rehellinen itselleni, mikäli pentue olisi onnistunut, en usko, että olisin pystynyt olemaan ottamatta sieltä uutta pelaajaa meidän jengiin. Vielä isompana syynä kuitenkin oli, että haudattuamme tänä vuonna jo viisi frettiä, joista kaksi meni varsin nuorina, en tiedä miten oma pää voisi ikinä kestää, jos jokin menisi synnytyksessä pieleen. Nyt on kuitenkin sellaisessa leijonaemo moodissa, että haluan pitää omani mahdollisimman lähellä itseäni. Vaikka samaan aikaan aivoissa pyörii myös se syytösraita, onko Mallun voinnissa ja käytöksessä voinut olla jotain merkkejä jo aiemmin, mitkä olin vain sivuuttanut tai laittanut talven piikkiin. 

Mikäli seuraavaan muutamaan tuntiin ei tule uusia ylläreitä, ensimmäisetkin mahdolliset yhdistämisyritykset jäävät varmasti huomiseen. Nyt koitetaan pitää kiinni yhdestä pisimpään suunnitellusta välipäiväsuunnitelmasta, johon ei tällä kertaa meidän perheen osalta sisälly eläimiä.

Lepää rauhassa Mallu

Joulu sai tänä vuonna käänteen, jota en ollut osannut edes pelätä. Myöhään aatonattoiltana päästiin Nutella ja Mallun normaalisti jaloittelemaan, ja aloin siivota heidän aitaustaan. Nutsku lähtikin heti liikkeelle, Mallu ei. Menin herättelemään Mallua nukkupussista ja havahduin siihen kuinka kevyeksi se on äkkiä muuttunut. Tunnustelin Mallun huolella läpi ja hain esille vaa'an punnitakseni sen, ja kaikki vahvistivat havainnon: Mallun paino oli tippunut yli 200 grammaa ihan muutaman päivän sisään. Sovittiin heti Jussin kanssa, että koitetaan saada Mallu heti välipäivinä Koira-KIssoklinikalle Sarille, ja siihen asti neidin ruokailut olisivat hyvin vahvasti seurannassa. Haettiin tytöillä aitauksessa olevaan häkkiin ovi, jotta voisimme olla ihan varmoja siitä, mitä Mallu syö ja miten se ulostaa.

Illalla Mallu söi kokonaisen hiiren, ja oli kakannut aamuun mennessä, joten en ollut ihan mahdottoman huolestunut. Halusin kuitenkin olla täysin varma, mitä Mallu syö ja paljonko, joten sekoitin kananmunankeltuaisesta ja lohiöljystä vellin, ja kun Mallu ei lähtenyt heti syömään sitä lautaselta, hain ruokintaruiskun ja ruokin seoksen sillä Mallulle. Mallu litki seosta reippaasti ruiskusta ja kiipesi sen jälkeen itse häkin ylimmän tason periin nukkumaan, joten en ole isommin huolissani. Huoli loiveni vielä hieman, kun Mallu kävi jonkin ajan päästä kakkaamassa normaalin kananmunkakan. 

Mallu <3

Mallu tuntui aattona lähinnä nukkuvan, mikä oli toki vähän huolestuttavaa, joten päätin jatkaa säännöllisiä tukiruokintoja ja ulosteiden seurantaa. Joulun takia kaikki tutuimmat klinikat olivat kiinni ja omaa jengiä hoitavat eläinlääkärit vapaalla, enkä kokenut Mallun voinnin edellyttävän vielä päivystyskäyntiä. Toki päivystyksessä saisi varmaan otettua verikokeet ja lähdettyä poissulkemaan esimerkiksi elinvauriota, mutta vaikka kyseeessä olisi se pahin skenaario, kuten maksa täynnä kasvaimia kuten Vapulla, uskoin että asian selvittelyyn olisi kuitenkin aikaa muutamia päiviä. Monissa muissa ongelmissa. kuten flunssassa ja mahataudissa, tukiruokinnan ja nestetasapainosta huolehtisen pitäisi helpottaa tilannetta.

Kun keltuais-öljyseos oli tullut läpi, sekoitin vähän vahvemman tukiruokamössön jauhelihasta, keltuaisesta, vedestä ja Nutriplussasta, että saatiin varmasti energiaa pienelle. Ruoka maistui edelleen hyvin ruiskusta.

Muutaman tunnin päästä, kun olisin antanut seuraavaa annosta, Mallu oli ripuloinut alleen ja oli hieman kuivan oloinen. Pesin Mallun pepun, ja kun se ei alkanut enää itse syömään ruokaa ruiskusta, nesteytettiin Mallua ihon alle ja nostettiin se lämpimämpään paikkaan. Tässä kohtaa aloimme puhua enemmän päivystykseen lähdöstä, sillä ne tukitoimet mitä pystyin kokotona tekemään alkoivat loppua. Mallu alkoi myös vaikuttaa aiempaa väsyneemmältä. Päätin kuitenkin odottaa vielä hetken, näyttäisikö nesteytyksellä ja lisälämmöllä olevan mitään vaikutusta, ja koittaisin sitten ruokkia Mallun vielä kerran.

Vajaan tunnin päästä vaikka ihon alle annettu neste oli lämmitetty ja Mallu oli ollut viltin alla lämpötyynyn kanssa, Mallu alkoi  alkoi tuntua viileältä, ja hengitys muuttui pinnallisemmaksi. Rektaalilämmöksi mitattiin 34 astetta (frettien ruumiinlämpö on yleensä 37-40 astetta) Siinä kohtaa tiesimme kaksi asiaa: meidän olisi pakko lähteä päivystykseen, ja että se olisi todennäköisesti eutanasiareissu. Meillä on ollut hyvin kipeitä frettejä ennenkin, mutta ei ikinä tälläistä, että yleiskunto laskisi tukihoidosta huolimatta ihan silmissä. 

Kun istuimme päivystyksen tutkimushuoneessa odottamassa että Mallun rauhoitteet vaikuttavat, oma olo lähti romahtamaan kunnolla. Vatsa alkoi krampata ja päässä humista. Tuntuu että kaikki stressi iski kehoon yhdellä kertaa. Siihen asti kun oli keskittynyt kirjaamaan ylös Mallun elintoimintoja, ravintomääriä ja muita, jotta en unohtaisi mitään, jos Mallu siirtyisi tehohoitoon päivytykseen, tai kun päästäisiin eksolääkärin kanssa purkamaan välipäivinä, mikä oireilun taustana voisi olla. 

Kotipihaan päästyä oksensin useamman kerran. Sen jälkeen otetut migreeni ja nukahtamislääkkeet pysyivät onneksi sisällä ja sain itseni uneen. Nyt aamulla olo ollut lähinnä epätodellinen ja nuutunut. 

Mallun ruumis odottaa autotallin kylmiössä. Tänään pitäisi selvittää, onko sitä nyt pyhinä mitään tapaa saada sitä Helsinkiin avattavaksi ilman että sen kävisi viemässä Ruokavirastolle itse. Siihen minusta kun ei nyt ole.  

Lepää rauhassa Sotatanssin Malarian Pelko "Mallu"

24.3.2019 - 24.12.2023

Hyvää joulua!

Täällä jouluvalmisteluihin ja aattoon on liittynyt taas vilinää ja vilskettä, viime hetken muutoksia ja muuta sählinkiä. Mutta rauhoitutaan nyt hetkeksi tämän tekoälyn luoman tuokiokuvan ääreen, joka on suunnilleen yhtä sekava kuin meidän jengi mitä tarkemmin sitä katsoo.

Hyvää joulua!

Vuosi (melkein) paketissa

Vuotta 2023 on enää reilu viikko jäljellä, ja vuosi 2024 kolkuttelee jo kulman takana. Se saa väkisinkin käymään mielessään vähän läpi kulunutta vuotta ja suunnittelemaan seuraavaa. Ja kuten varmaan lähes joka vuosi, sitä voi todeta tämän vuoden olleen vähän vuoristorataa, mutta jos taas se seuraava olisi jotenkin mystillisesti seesteisempi ja rauhallisempi. Kun kai jonkun niistä seuraavista on sellainenkin oltava. Vaikka olen kyllä taitava sabotoimaan kaikki turhan seesteiset jaksot uusilla projekteilla.  

Ruttu ilmoittaa 1.1. vähän keskiyön jälkeen, ettei ole syönyt koko vuonna

Tammikuu

Tämä vuosi alkoi lupaavasti sen seesteisyyden suhteen. Olin juuri edellisen vuoden lopulla valmistunut uuteen ammattiin klinikkaeläinhoitajaksi ja saanut juuri ennen valmistumistani vakituisen työpaikan omalta alalta. Olimme sopineet Jussin kanssa, että tänä vuonna ei tulisi uusia fretinpentuja, ja keskityisimme muutenkin enemmän olemassa olevaan laumaan. Kävin läpi asunnon kaappeja ja suunnittelimme kissabloggaajamiittiä Turkuun keväälle. Menetimme muutamia pienempiä perheenjäseniämme, kun bunkkerin asukeista aika jätti yhdestä tarantulasta Höppänästä, kukkarukoilija Kukkiksesta ja yhdestä arosopulista.

 

Yksi sokerioravista (mahdollisesti Bianca?)

Helmikuu

Helmikuussa kävin tekemässä taas pientä opetuskeikkaa vanhalla koulullani frettien kanssa, ja toivotettiin kääpiörottajengiin uusi tulokas Kielo. Aloin suunnitella ja toteuttaa talouden pikkunisäkkäiden muuttoa yläkertaan vanhaan frettihuoneeseen ja frettien muuttoa olohuoneeseen. Olohuone kun oli jo muutenkin osittain frettien valtakuntaa, ja minusta alkoi tuntua, että etenkin kääpiörottien ja sokerioravien hoito helpottuisi, kun niille saisi varattua kokonaan oman tilan, johon kissat eivät pääsisi edes valvotusti. Vappu-fretin voimakas laihtuminen alkoi tuntua muulta kuin kevään lähestymiseltä, ja Vappua alettiin tutkia Koira-Kissaklinikalla,

Uusi eksola alkaa muodostua

Maaliskuu

Vapun laihtumisen taustalta paljastuvat maksakasvaimet, ja jouduimme tekemään eutanasiapäätöksen. Vapun lisäksi myös Tuukka-kääpiösiilimme vointi heikkeni ja hänet jouduttiin lopettamaan. Lisästressiä aiheutti Suomessa rotilla levinnyt sienitauti, joka laittoi hetkeksi kaikki rottien liikkumiset tauolle, ja lykkäsi siten myös meidän tyttöjen astutukseen lähtöä, kun piti odottaa että kasvattajien tekemistä sienitesteistä alkaisi tulla tuloksia. Lisäksi Löllöllä ja Mintulla alkoi uuden nappulan kokeilemisen jälkeen korvaoireet, joihin kummallakin tuli lääkekuurit.

Kissabloggaajamiitin isäntä tarkistaa lahjakasseja

Huhtikuu

Huhtikuu alkoi kissabloggaajamiitillä, jossa vielä kirkkain silmin vakuuttelin, kuinka tää meidän ei-fretinpentuja-tänävuonna on niin pitämässä, kun itsellä ei kerrankaan ole edes sen isompia pentukuumeita. Pari päivää miitin jälkeen pentukuume iski kuitenkin päälle taas rytinällä. Pääsiäisenä meillä oli hoitofrettejä. Jussi päätti ottaa haltuun matelijabunkkerista vapautunutta tilaa, ja Jussin autotallissa odottanut merivesiallas siirrettiin matelijahuoneeseen odottamaan projektin starttaamista. Frettien laumakemiat, joita en halunnut sotkea uudella pennulla, alkoivat rakoilla jo ilman uusia tulokkaitakin, ja päädyimme jakamaan lauman taas kahtia. Kehitin eläinpapereiden arkistointijärjestelmään, ja kotiutettiin meidän jo edellisvuoden puolella varattu pikkusiilitanrekkiherra Simo. Sienitilanne rotilla alkoi selkiintyä sen verran, että Lupiini lähti miehelään ja meille muutti laumaan pieni Pihlaja.

Ensitapaaminen Noten ja Seran kanssa <3

Toukokuu

Puolen vuoden koeaika päättyi töissä, mikä toi omaan työelämään lisää varmuutta. Pitkällisen soutaamisen ja huopaamisen jälkeen päädyin varaamaan meille sittenkin yhden fretinpennun, kun Milla oli uusinut Bianca - Onigiri -yhdistelmän, ja sielä oli muutamia vapaita tummia tyttöpentuja, kun moni pentueesta kysellyt oli toivonut nimenomaan urosta. Sokerioravista Claudia löytyi yllättäen kuolleena, mikä pakotti miettimään, miten toimitaan lauman kanssa, kun ennestään pieni lauma kutistui pariksi. Osallistuin ensimmäistä kertaa Klinikkaeläinhoitajat Ry:n Taitotalossa järjestämille eläintenhoitajapäiville, ja kun kävimme sen yhteydessä työkaverin kanssa tapaamassa meille varattua Notte-fretinpentua, päädyin lukitsemaan varauksen myös Noten siskosta Serasta. Aloitin kesäloman ja kesäloman aluksi sokerioravalauma kasvoi kahdelle siskoksella, joista olimme kasvattajan kanssa sopineet juttelevamme koeajan jälkeen, kumpi neideistä jää meidän laumaan vai jäävätkö molemmat. 

Hammin kävijöitä ostoksineen. Kyllä, Jussi joutui roudaamaan Saksasta minulle melkein kokonaisen puun edestä kaarnaa ja oksia

Kesäkuu

Jos minun ja Jussin "ei-uusia-perheenjäseniä" oli rakoillut jo useampaan kertaan alkuvuodesta, niin lopullinen sanojen syöminen tapahtui kesäkuussa, kun lähdimme Jussin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä Terrastika Hamm -matelijamessuille Saksaan. Saimme laumalle kotihoitajaksi Taru Heinon, johon olin tutustunut alunperin instagramin kautta. Lähtöä edeltäneenä iltana Jussi kosi minua, ja sovimme hääpäivän ensi kesäksi. Messuilta palatessa haimme Noten ja Seran kotiin, ja heti kotiuduttua aloimme laittaa autotalliin pystyyn karanteenitiloja messuilta tulleille tyypeille. Tekla-fretin yleiskunto alkoi laskea nopeasti ja jouduimme tekemään taas raskaan päätöksen. Juuri ennen juhannusta iski pommi, kun töistä kerrottiin että sielä ollaan tekemässä isompia organisaatiomuutoksia, jonka myötä omakin työsuhteeni tulisi päättymään. Tarkempi ajankohta milloin muutos konkretisoituisi jäi vielä hetkeksi roikkumaan ilmaan. Pampula-kani kävi sterilisaatiossa ja Opuntia-synnytti meidän talouden ensimmäiset kääpiörottaminit.

 

Kesällä meillä piippasi pitkästä aikaa <3

Heinäkuu

Työvelvoitteeni loppui, mutta työnantaja oli luvannut kädenojennuksena hieman lakisääteistä pidemmän irtisanomisajan, sillä keskellä kesää klinikoilta olisi hankala tavoittaa rekrytoinneista vastaavia henkilöitä. Koitin keskittyä nauttimaan kesästä, vaikka vakituisen työsuhteen tarjoaman varmuuden äkillinen katoaminen nostikin väkisin stressitasoja. Aloin hoitaa kodin rästihommia pois päiväjärjestyksestä ja hakemaan uusia töitä. Kaveri koitti puhua minulle kolmatta fretinpentua, mutta totesin tilanteen sille erittäin huonoksi muunmuassa äkillisen työttömyyteni takia. Kaveri kysyi sen verran monta kertaa uudelleen, että onnistui vakuuttamaan minut siitä, että Mymski muuttaa meille. Lupiini synnytti meille toisen kääpiörottapoikueen. Talouden pappafrettien kunto heikkeni, ja päädyimme päästämään pojat yhdessä viimeiselle matkalleen. Valkohuuli Alpon hemipenis prolapsoitui, ja vaikka sen amputaatio sujui hyvin eläinklinikka Linnunmäessä, poika menehtyi pari päivää operaation jälkeen. 

 

Näyttelyreissuun lähdössä

Elokuu

Minusta tuli virallisesti työtön. Jengi kasvoi parilla kodinvaihtajasammakolla. Selena-kunigaspyton muni kaksi munaa, jotka siirrettiin hautomoon kehittymään. Meillä kävi hoitofrettejä ja kotiutettiin Mymski. Olin jo etukäteen tiennyt, että Mymskillä on kehitysviive ja että hän olisi ikäisekseen todella mini. Asia kuitenkin konkretisoitui todenteolla vasta kun näin neidin. Tämän myötä päädyimme pitämään Mymskin aluksi erillään muista ja elämään kolmen frettilauman kanssa, sillä Mymski tarvitsi vielä lisää aikaa kasvaa. Kävimme pitkästä aikaa frettinäyttelyssä, kun Näätä-Hässäkkä järjestettiin Mäntsälässä. Onnistuin hankkimaan ikävän korvatulehduksen, ja jännitin ehtiikö se helpottaa ennen seuraavassa kuussa järjestettäviä Lemmikki Tampere -messuja. 

 

Eläinlääkärirumba alkoi

Syyskuu

Edustettiin kaksi päivää Lemmikki Tampere messuilla, ja heti messujen jälkeisenä maanantaina onnistuin pääsemään pandasilmineni ja maassa olevine äänineni työhaastatteluun. Kirjoitettiin nollatuntisoppari keikkatöihin klinikkaeläinhoitajana, ja ensimmäiset keikat sovittiin jo parin päivän päähän. Käytettiin kaikki meidän viisi kissaan hammaskivenpoistossa ja lähdettiin samalla tutkimaan Mintulle ilmestynyttä pattia. Mauno kävi mallihommissa kavereiden uudella eläinklinikalla. Käytiin pitämässä frettipäivää Salossa. Mymski kasvoi ihan silmissä, ja alkoi muistuttaa koko ajan enemmän ikäistään frettiä. Mintun patin leikkaushaavan paranemisessa alkoi esiintyä ongelmia ja saatiin patologiraportista kuulla, kuinka patti tulkittiin itseaiheutetuksi stressiperäiseksi ihoreaktioksi. Aloitettiin sen ja aiempien stressioireiden perusteella mielialalääkitys Mintulle. Mitellalla alkoi esiintyä pahan kuuloista yskää, ja eläinlääkärin tutkimuksissa sillä havaittiin sydämessä DCM. Mitellalla aloitettiin kokeeksi kaksi eri sydänlääkettä ja sovittiin kontrolli seuraalle kuulle.

 

Mymskistä on kasvanut hieno <3

Lokakuu

Kielo synnytti meille kolmannen kääpiörottapoikueen, mutta edes uuden elämän ja kasvun ihme eivät kyenneet sysäämään sivuun Mintun ja Mitellan oireilun ja lääkitysten aiheuttamaan stressiä. Sitten Jester-parta-agamalla havaittiin vielä osteomyeliitti, mitä alettiin hoitaa päivittäisillä antibioottipistoksilla. Keikkatyöt onneksi jatkuivat, ja työpäivät toivat välillä hengätystaukoja oman lauman kanssa stressaamiseen. Hyvinkään matelijamessuilta meille muutti sukkanauhakäärme Tetris aiemmin yksin jääneelle Matalle kaveriksi. Eksyin Klinikkaeläinhoitajat ry:n vuosikokoukseen ja tulin valituksi yhdistyksen hallitukseen ja yhdistyksen jäsenlehden Demodexin mediatoimikuntaan. Mitellalla aloitettiin kolmas sydänlääke. Kävimme Finnish Ferret Festival -frettinäyttelyssä. Mintun oireilu tuntui vain pahentuvan mielialalääkkeestä huolimatta, ja parikin eläinlääkäriä ehdotti meille vahvemman kipulääkityksen kokeilemista Mintulle siltä varalta ettei Solensia-riitä enää yksinään pitämään Mintun nivelrikkokipuja kurissa. Stressioireilun lisäksi Mintulla kun oli säännöllinen lääkitys nivelrikkoon ja hammassyöpymäsairaus, joista jälkimmäinen oli kuitenkin onneksi aika rauhallisen oloisessa vaiheessa. Minttu ahdistui lääkitystilanteista koko ajan enemmän, joten päädyimme uusien lääkitysten aloittamisen sijaan Mintun eutanasiaan. 

 

Eläinten kanssa tuli matkustettua pitkästä aikaa myös julkisilla

Marraskuu

Pikkusiilitanrekki Simo siirrettiin kylmähuoneeseen talvehtimaan. Jesterin osteomyeliitti eli niveltulehdus ei alkanut parantumaan antibioottihoidolla, joten vaihtoehdoiksi jäi 1-2 raajan avaaminen, niissä olevien tulehduspesäkkeiden huuhtelu ja mahdollinen amputaatio tai eutanasia. Koska Jesterillä oli jo ikää ja tulehdusmuutoksia oli kahdessa jalassa päädyimme eutanasiaan. Mallu-fretti ja Löllö-kissa kävivät hampaanpoistoissa uudella työpaikallani ja Ruttu kävi sielä mukana sydänultrassa ja verikokeissa. Kolmikosta kenenkään kohdalla ei onneksi löytynyt mitään uutta hälyttävää. Eksyin kääpiörottien kanssa rottanäyttelyyn noin kymmenenvuoden rottanäyttelytauon jälkeen. Sain sinne parasta mahdollista seuraa, kun lapsuudenystäväni otti kanssa rottia vielä pidemmän tauon jälkeen Kielon poikueesta. Pihlaja oli ollut kasvattajan luona mammailemassa ja palasi sieltä tyttärensä Suppiksen kanssa,

 

Uusia lääkitysrutiineja opettelemassa

Joulukuu

Kävimme frettien kanssa Capital! -frettinäyttelyssä ja kääpiörottien kanssa LSK:n pikkujoulunäyttelyssä. Aloimme keskustella Millan kanssa, jos Notte tai Sera lähtisi ensivuonna mammailemaan Monochrome-frettilään. Samaten sijoituksessa oleville sokerioraville ja kääpiörotille on todennäköisesti tiedossa mammailuja ensivuodelle. Rutulla aloitettiin verenpainelääkitys koholla olleeseen verenpaineeseen. Jussin merivesiakvaarioprojekti otti useita askelia eteenpäin, kun sinne tuli elävää kiveä ja niiden mukana ainakin meritähtiä. Minun ja Jussin työkavereita kävi meillä kotona tutustumassa eläimiin. Mitella kävi sydänkontrollissa, ja nykyinen lääkitys todettiin toimivaksi ja riittäväksi. Sain töistä useamman joululahjan, ja isoimpana niistä pari joita ei ollut sellaisiksi suoranaisiksi tarkoitettu: oman avaimen ja parkkiluvan. Olen edelleen keikkailijana, mutta keikkoja on ollut nyt melko säännöllisesti useamman kerran viikossa, ja tammikuulle on jo nyt tiedossa kokonaisia työviikkoja, vaikka monesti osa vuoroista tulee melko nopeallakin varoitusajalla porukan sairastuessa. 

 

Mauno ja Löllö, ja tämän syksyn uutuuskirja

Millä mielin tästä ollaan sitten lähdössä vuoteen 2024?

Minulla ei ole tällä hetkellä vakituisen työsuhteen tuomaa turvaa. Kaikki meidän jengistä eivät ole enää perusterveitä, ja osalla tulee olemaan loppuelämän lääkitys. Äkillinen työttömyyteni, lainat ja lukuisat eläinlääkärireissut ovat vetäneet talouden todella tiukille, etenkin kun sitä antoi koeajan päätyttyä itsensä lähteä reissuun sen sijaan että olisi alkanut heti lyhentää urakalla lainoja. Silti oloni on rennompi ja luottavaisempi kuin pitkään aikaan. Me selvisimme tästä vuodesta, ja selviämme varmasti seuraavastakin. Meillä on ihana koti ja täällä ihan mahtava jengi. Jos meillä ei nyt hetkeen ole varaa kauheasti muuhun kuin tähän, siinäkin on todella paljon enemmän, mistä moni pystyy ikinä edes haaveilemaan. Hääbudjekti voi jäädä paljon pienemmäksi, mitä olimme alkuun miettineet, mutta päätimme että häät tulevat silti. Sitten vain improvisoidaan sillä mitä on. Tärkeintä itselleni on kuitenkin se, että saadaan paikalle minut ja Jussi. Ja sitten tietty joku jolla olisi valtuudet suorittaa vihkiminen olisi kanssa plussaa.     

Mitellan sydänkontrolli

Viimeinen tälle vuodelle varattuna ollut eläinlääkärireissu on nyt takana. Nyt sitten toivotaan kovasti, ettei meidän jengistä tänä vuonna käy enää eläinlääkärissä muut kuin minä. Itselleni kun on tälle vuodelle vielä muutamia työvuoroja sovittuna. Mutta tämä tämänpäiväinen oli taas semmoinen positiivisempi eläinlääkärireissu, eli kävimme Mitellan kanssa kontrollissa, jossa katsottiin miten mummuskan sydänlääkitys on tehonnut ja tarvitseeko sitä säätää. 

Mitella ja Mitellan tahnuli

Eläinlääkärin tutkimus ja röntgen onneksi vahvistivat sen mitä oli oletettukin: lääkitys toimii. Syksyllä keuhkoissa olleet nestekertymät ovat hävinneet ja sydämen sivuääni on lievempi. Lihasmassaa oli hävinnyt jonkin verran, mutta se selittyy ikääntymiseen liittyvillä muutoksilla: valitettavasti kun emme pysty sydäntä hoitamalla muuttamaan sitä, että Mitella on mummoutumassa. Kuitenkin päästiin yhteen etappiin, joka vielä syksyllä tuntui kaukaiselta: pyysin Saria uusimaan yhden sydänlääkkeen reseptin. Syksyllä kun vielä tuntui, että sydänlääkepaketit ovat niin isoja ja annokset niin pieniä, että Mitella pärjäisi todennäköisesti yksillä paketeilla loppuikänsä. 

Röntgenkuvatkin otettiin tahnulirauhoituksessa

Kaikki kolme sydänlääkettä jatkuvat toistaiseksi aiemmin ohjeistuksen mukaan, eikä edes nesteenpoistolääkityksen annostusta ollut vielä tarvetta kasvattaa. Mitella onneksi syö lääkkeensä erittäin mielellään lohitahnaan sekoitettuna, eli mummuskan lääkitseminen ei ole ongelma. Pitää vain pitää huoli siitä, ettei lohitahna pääse loppumaan. 

Mummuska <3

Jussin merivesiprojekti etenee

Meriallas kannettiin huhtikuussa sisälle matelijabunkkeriin odottamaan sitä, että tulisi sopiva hetki sen perustamiseksi. Viikko sitten yhteen merivesiaiheiseen Facebook-ryhmään tulikin sitten viesti, että yksi harrastaja oli myymässä 45 kiloa elävää kiveä, ja Jussi päätti että on seuraavan askelen aika. 

Projekti oli pitkään tässä vaiheessa odottamassa aktivointia

Maanantaina illalla kaivettiin kaapista esille käänteisosmoosilaite, ja Jussi alkoi käydä Maunon avustuksella läpi sen saksankielistä käyttöohjetta. Maunoa enemmän hommassa saattoi kyllä lopulta auttaa kännykästä löytynyt käännösohjelma, jolla saksankielisestä alkutekstistä sai ihan sujuvanoloista englantia. Saksa-englanti -automaattikäännökset kun ovat nykyään jo yllättävänkin toimivia (toisinkuin saksa-suomi käännökset). Veden saamiseksi merivesiakvaarioon hanasta tulevasta talousvedestä kun täytyisi ensin suodattaa pois kaikki kloori ja muu ylimääräinen, jotta siitä saisi sitten merivesialtaisiin suunnatun suolaseoksen avulla tehtyä sopivaa. Käänteisosmoosilaite kytkettiin kodinhoitohuoneen hanaan, ja käytiin kaivamassa autotallin vintiltä sopiva kannellinen tynnyri, johon aloimme tehdä käänteisosmoosivettä.  

Jussi ja Mauno käyvät läpi käänteisosmoosilaitteen käyttöohjetta

Käänteisosmoosilaite asennettuna ja toiminnassa

Seuraavaksi Jussi laski paljonko meidän täytyy liuottaa käänteisosmoosiveteen suolaa, jotta saataisiin allas aluksi puolilleen vettä. Tässä vaiheessa kun riittäisi, että saataisiin saapuvat kivet kunnolla peittoon. Suolamäärän lopullinen hienosäätö tulee tapahtumaan refraktometrillä, mutta sitä meillä ei vielä ole. Mutta merivesiakvaariohankkeen mentorina toimiva koneempi harrastaja totesi, että suolaämpärin mukana tulevilla ohjeilla päästään kyllä tarpeeksi lähelle niin, että elävät kivet uskaltaa tuoda. 

Suolan mittaaminen aloitettu

Mauno ei ole ihan varma tästä veden lisäämisestä akvaarioon

Tiistai ja keskiviikko menivätkin sitten osittain vesileikeissä, kun valmistin vettä altaaseen. Altaan tuleva nostopumppu otettiin tässä vaiheessa väliaikaisesti käyttöön altaan sisäpuolelle sekoittamaan vesimassaa. Keskiviikkona illalla Jussi purki altaaseen tulevan valon paketista ja asensi sen altaan päälle. Sen jälkeen kaikki olikin valmista lauantaita varten, jolle Jussi oli sopinut kivien haun. Lauantaina Jussilla kun oli Salotyöpäivä, niin hän oli jo tunnin verran oikeassa suunnassa, kun kivet olivat Helsingissä. 

Allas alkoi täyttymään

Valoja asennettaessa Jussi päätyi poistamaan yläreunassa olevan koristekehyksen, jotta valot sai kattovaijerin sijaan omaan telineeseensä akvaarion ylle

Altaaseen haettavat kivet olivat olleet jo jonkin aikaa huonolla valolla, joten myyjä arveli että niistä tuskin lähtisi enää koralleja kasvuun. Joten Jussin oletusarvo oli, että tässä vaiheessa altaaseen tulisi elävien kivien mukana lähinnä altaan käynnistämiseen tarvittavaa bakteerikantaa ja mahdollisesti jotain sieniä. Myyjän mukaan olisi myös mahdollista, että kivien joukosta saattaisi löytyä yksi puhdistajakatkarapu. Merivesiakvaarioon laitettavat elävät kivet kun ovat kuollutta huokoista korallia, jonka huokoinen rakenne tarjoaa hyvän elinympäristön erilaisille bakteereille, sienille, selkärangattomille ja koralleille. Jussi olikin aika positiivisesti yllättynyt, kun aika pian sen jälkeen kun kivet oli nostettu kuljetussaaveista altaaseen valon alle, niiden pintaan alkoi syttyä punaisia ja vihreitä alueita. Kivissä oli sittenkin vielä eläviä pehmytkoralleja, jotka aktivoituivat päästessään taas valoon. 

Kivikuorma saapui

Mauno valvoo kivien siirtämistä altaaseen

Lauantaina illalla kun kivet olivat ehtineet olla altaassa muutamia tunteja, Jussi bongasi altaasta myös pienen meritähden. Sitä ja sen pian bongattua kaveria onkin sitten käyty tänään tuijottelemassa jo useampaan otteeseen niin minun, Jussin kuin Maunonkin toimesta. Maunokin kun on ollut tästä projektista varsin innoissaan, ja seurannut hyvin tiivisti tämän etenemistä.

Kaikki lauantaina haetut kivet ovat nyt altaassa

Kivien pinnalla alkaa näkyä elämää

Eli nyt altaassa on sitten vihdoin elämää. Seuraava vaihe on lähteä vakiinnuttamaan altaan oloja tarjoamalla bakteereille lisää kasvualustoja, jota varten altaaseen tullaan hankkimaan vielä lisää kiviä, korallihiekkaa ja biopalloja. Sitten kun allas täytetään loppuun, otetaan käyttöön myös akvaarion alla oleva ala-allas, joka otetaan mukaan akvaarion vesikiertoon. Kun oloja on saatu vakiinnutettua, lähdetään lisäämään ensin korallien määrää, ja sitten lopulta kaloja. 

Mauno tarkkailee kivien asettumista

Vähän meinaa urakan jälkeen haukotuttaa

Ensimmäisenä bongattu meritähti. Tähän mennessä tähtiä on bongattu viisi

Toiveluukku 7

Sillä siisti. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, kahden töissäkäyvän ei-niin-siivousintoisen ihmisen ja yli satapäisen eläinlauman taloudessa meillä paikat harvemmin ihan hohtavat puhtauttaan. En sano, ettenkö voisi joskus syödä lattioilla, mutta en kyllä söisi meillä lattioilta. Mutta koska tiedostan asetelman, siivottavuutta on kyllä mietitty meillä monessa kohtaa, ja omia systeemeitä tuli myös hiottua etenkin eläintenhoitajan perustutkintoa tehdessä. Aina jos jossain työssäoppimispaikassa oli tehty siivousratkaisuja, jotka koin käteviksi omankin lauman kanssa, kopioin niitä kyllä ahkerasti käyttöön kotonakin. Ja kyllä meillä myös haisee. Ei niin että se ottaisi omaan nenään, mutta kyllä vieraammat ihmiset etenkin nuo talouden näätäeläimet huomaavat kyllä heti ovesta sisään astuessaan. Ja nyt kun lähestyvän kevään myötä kolmen nuorimman ominaishaju on lähtenyt jo voimistumaan, ei siihen auttaisi varmasti mikään määrä siivoamista ainakaan ennen kevättä, kun tyypeillä on hormoni-implantit ja kiimat niiden myötä laskeutuneet.

Nykyään hankittaessa kotiin oikeastaan mitä tahansa, yksi ensimmäisiä asioita mitä miettii on miten asia x on pestävissä, ja onko sille heti syytä hankkia myös pesuvara. Varta vasten meille hankitun sohvan päälliset ovat pestävissä pyykinpesukoneessa ja niitä on kahdet, että sohvan saa heti suojattua puhtailla kun edelliset menevät pesuun. Frettien pedit ovat nykyään pääosin konepestäviä tai muovisia, jotta ne saa pestyä kylppärissä. Kissojen kiipeilypuiden pedit ja riipparit irtoavat että ne saa pesukoneeseen. Omissa vaateissakaan ei ole juuri mitään, mikä ei kestäisi konepesua. Meillä ei ole kauheasti mattoja lattioilla. Etenkään nyt, kun ne kaksi isointa ei-konepestävää mattoa odottavat autotallissa, että ne saisi vietyä pesulaan. Pesuvaran tärkein funktio on nopeuttaa siivoamista ja laskea kynnystä sen aloittamiseen. Pesuvaran myötä sitä kun ei ole aina pakko laskea että ehtii samaan rupeamaan myös pestä ja kuivattaa tekstiilit, vaan voi vain vaihtaa likaiset puhtaisiin, ja pinota likaiset odottamaan vuoroaan kodinhoitohuoneeseen. 

Talouden eniten käytetyt kaksi siivousainetta

Vaikka kumpikaan meistä ei ole siivousintoilija, meidän siivousratkaisut ovat mallia suurperhe. Pyykinpesukone ja kuivausrumpu vetävät molemmat 8kg pyykkiä, ja kumpikin pyörii yleensä 1-3 kertaa päivässä. Pyykinpesuaine tilataan kotiin 8kg ämpärissä, vaikkakin olen miettinyt tilaavani ensikerralla suosiolla 20kg:n tonkan. Meillä eniten käytetty yleispuhdistusaine Euca tilataan aina 4 litran kanistereissa, vaikka kyseessä on tiiviste. Eucaan on päädytty meillä monien kokeilujen myötä toimivana kompromissina, sillä sen tuoksu ei aiheuta minulla migreeniä tai hengenahdistusta, mutta on samalla Jussin makuun tarpeeksi puhdas ja raikas. Minun migreenitaipumus ja lemmikkien ihmistä herkemmät aistit kun tekevät sen, että hajuja vastaan ei voida käydä yrittäen peittää niitä hajusteilla, vaan esimerkiksi pyykinpesussa meillä on aina käytössä allergikoille- ja astmaatikoillekin sopivat hajustamattomat tuotteet. Lattioiden pesuun meiltä löytyy höyrypesuri, joka on kyllä käytössä ihan liian harvoin. Lattiat tulee otettua imuria useammin teräväkuivaimella, jotta imuri ei pöllyttäisi pölyjä ympäriinsä, plus koska meillä itseni lisäksi pari kissoista ei tykkää yhtään imurin äänestä. Tähän käyttöön tuli tilattua Viledan professional-sarjan 50cm leveä malli, joilloin aiempi kapeampi teräväkuivain siirtyi kylppäriin. Siivouskaapista löytyy kyllä myös yleensä aina vähintään yksi tujumpi entsymaattinen puhdistussuihke mikä on tarkoitettu nimenomaan kissanpissalle. 

Pyykkikoneen tapaan tiskikone pyörii yleensä vähintään kerran päivässä, ja sielä pyörivät myös eläinten kupit. Niinpä niin kissojen märkäruokalautaset, kääpiörottien tuoreruokakupit, sokrujen mössökupit kuin frettienkin ruokakupit ovat konepestäviä, ja niiden määrä on mitoitettu niin, että niitä ei joudu tiskaamaan välissä käsin, vaikka tiskikoneen ehtisi laittaa pyörimään vasta yötä vasten. Kuppeja on myös pyritty yhtenäistämään niin, että ne istuisivat tiskikoneeseen mahdollisimman hyvin. 

Lattioiden kanssa eniten käytössä ovat nämä kaksi: teräväkuivain ja höyrypesuri

Minusta on myös tullut siivousjuttujen suhteen hamsteri. Kaikki hankitaan reilun kokoisissa erissä, ja niiden kohdalla pyritään siihen, etteivät varastot pääsisi ikinä täysin loppuun, oli kyse sitten siivousaineista, talouspaperista, roskapusseista, frettien pissa-alustoista, puhtaista kuivikkeista tai mistä tahansa, ettei siivousta pitäisi ikinä aloittaa käymällä kaupassa. Kynnys siivouksen aloittamiseen pyritään siis pitämään mahdollisimman pienenä, jotta siihen on helppo tarttua heti kun siihen löytyy aikaa, jaksamista tai akuuttia tarvetta. Samasta syystä sitä on pyrkinyt miettimään myös tiettyjen siivousjuttujen sijoittelua asunnossa niin, ettei siivoamista pitäisi myöskään ikinä aloittaa sillä, että joutuu käyttämään aikaa siivostarpeiden etsimiseen. Tämän takia esimerkiksi jokaisella kissanvessalla on oma kissanhiekkalapio, joka sijaitsee kyseisen astian vieressä. Näin ei tarvitse ikinä koittaa muistella, missä huoneessa tai kerroksessa sitä lapiota tulikaan käytettyä viimeksi. Samaten esimerkiksi roskapusseja säilytetään kaikissa niissä huoneissa, missä niitä useimmiten tarvitaan. Toki yksittäisenä asiana esimerkiksi kissanhiekkalapion hakeminen alakerrasta olisi pieni vaiva, mutta kun tämän kokoisen lauman kanssa siivottavaa on jatkuvasti ja paljon, jokainen pienikin sitä helpottava asia laskee kynnystä. 

Jonkin verran siivoustarvepäätöksiä tehdään toki myös ennakoivasti. Yksi syy pitkään rottailutaukooni oli nimenomaan se, että rottahäkki alkaa haista nopeasti, ja iso ja täynnä virikkeitä oleva rottahäkki on melko hidas siivottava. Sen takia en pitkään aikaan nähnyt realistisena ottaa rottia yhtä aikaa frettien kanssa, sillä myös fretit sotkevat paljon, ja niiden tilat alkavat herkästi haista ilman jatkuvaa siivoamista. Tosiasia kun on, että yksi mikä tekee nisäkäslemmikeistä hyvin paljon työläämpiä kuin matelijoista/sammakkoeläimistä/kaloista/hämähäkkieläimistä on, että koska nisäkkäät syövät päivittäin, ne myös ulostavat päivittäin. Monilla terraariolemmikeillä taas ulostemäärät ovat niin pieniä, että terraarioiden puhtaanapidon pystyy hoitamaan pitkälti biopohjilla, jossa erilaiset hyönteiset, kasvit ja eliöt vastaavat ulosteiden hajottamisessa asumuksissa. Pienten nisäkkäidenkin kohdalla biopohjat ovat alkaneet yleistyä maailmalla, mutta jotta jo esimerkiksi hiiren kokoisen eläimen päivittäiset ulosteet saataisiin häviämään terraariossa erilaisten hajottajien ja kasvien avulla, vaatii se huomattavan suuria pinta-aloja eläimen kokoon nähden, sekä hyvin paljon säätämistä sen suhteen, että biopohja pyörii kyllin tehokkaana, vaikka osa talkkareista päätyy myös osaksi asukkaan ruokavaliota. Meidän pikkusiilitanrekki Simon kohdalla olen välillä miettinyt biopohjaan siirtymistä, ja afrikkalainen kääpiösiili Sonic elää osan vuodesta biopohjalla, mutta en usko, että pääsemme siihen kauhean äkkiä esimerkiksi rottien kanssa. Sen takia päädyinkin tauon jälkeen ottamaan tavallisten kesyrottien sijaan kääpiökesyrottia, joka on pienempi mutaatio kesyrotasta. Huomattavasti stanttuja pienempinä ne kun myös sotkevat selvästi vähemmän, jolloin häkin siivousvälikin on selvästi pidempi. Silloin kun lauma oli nykyistä pienempi, selvisimme helposti jopa kuukauden siivousvälillä. Nyt vähintään riippareita joutuu vaihtamaan useammin. 

Pahimpiin tahroihin

Ja vaikka olemme erittäin monessa asiassa hyvin kaukana minimalismista, kodin tavarat on myös karsittu moneen otteeseen, ja olen pyrkinyt hankkiutumaan eroon etenkin kaikesta sekalaisesta sälästä, jollle on hankala löytää paikkaa, ja pitämään koriste-esineiden määrän hyvin maltillisena. Aika monelle tavararyhmälle on myös määritetty paikka johon sen on mahduttava, ja jos raja tulee vastaan, uusia ei joko hankita, tai uusia hankittaessa jotain vanhaa lähtee. Tämä helpottaa siivottaessa tavaroiden paikalleen palauttamista paljon. Esimerkiksi kaikki vaatteeni mahtuvat kahteen lipastonlaatikkoon, jotta kaikki vaatteet pysyisivät säännöllisesti kierrossa, mutta vaatepyykkiä ei ole pakko pestä yli yhtä koneellista viikossa. Silti esimerkiksi keittiössä meillä on astioita ja ruokailuvälineitä niin, että ne eivät lopu kesken, vaikka meillä olisi syömässä sisarukset perheineen, ja joskus joulun aikaan pöytää onkin katettu lähemmäs parillekymmenelle hengelle, vaikka vietämmekin arkea hyvin pitkälti kahdestaan Jussin kanssa, jos eläimiä ei oteta lukuun. Samaten esimerkiksi pyyhkeitä löytyy aina sen verran reilusti, että niistä riittää vierasvaraa etenkin kesäisin, kun uima-allas on käytössä ja saunakin lämpeää useammin. Silti kaikkien tavararyhmien tarpeellista määrää arvioidaan säännöllisesti, ja kaikki talon kaapit tulee käytyä läpi yleensä vähintään kerran vuodessa. 

Toki kyse on myös osittain siitä, että oma rima laskee. Koska sitä ei jaksa heilua koko ajan mopin tai rätin kanssa, sitä oppii katsomaan joitain asioita läpi sormien. Jokaista frettien hutikakkaa ei välttämättä siivota heti kun ne huomataan, vaan ne tulee usein otettua kaikki kerralla esimerkiksi illalla siinä kohtaa, kun fretit on nostettu yöksi aitaukseensa. Joskus jokin hutikakka jää kokonaan huomaamattakin, niin että se ehtii kuivahtaa, jolloin sen irtirapsuttaminen onnistuu kätevästi enää laastilastalla. Eli nykyään meiltä löytyy oma siivousvälinen myös kuivahtaneiden hutikakkojen siivoamiseen, emmekä ole todellakaan ainoa frettikoti. joka on kokenut sen erittäin käteväksi. Kun tapasimme Jussin kanssa 9,5-vuotta sitten, Jussilla oli lievä pakko-oireinen häiriö, joka näkyi muunmuassa siinä, että hän pesi käsiään jatkuvasti, ja koki pakottavaa tarvetta pestä koko asuntonsa aina kun oltiin edes poikettu sielä Mihail-haisunäädän tai frettien kanssa. Silloin mietittiin ehkä vähän kumpikin, voisiko meidän yhteiselämä ikinä toimia. Toki sitä joskus pelkää, voivatko ne omat standardit laskea liikaakin. Todella monet isot eläinsuojelurikostapaukset kun eivät ala tietämättömyydestä, vaan siitä, että monesti hyvin kokeneellakin kasvattajalla/ulkomuototuomarilla/eläintenpelastajalla tai muuten isoa laumaa pitävällä elämässä tapahtuu jokin muutos, eikä jaksaminen tai muut resurssit enää riitäkään lauman ylläpitoon ja homma lähtee luisumaan käsistä. Tämä onkin yksi syy sille, miksi otan meille mielellään välillä myös vierailijoita. Nytkin meillä on käynyt vuoden sisään niin monia eläinlääkäreitä, klinikkaeläinhoitajia, eläinalan opettajia ja -opiskelijoita, työterveyslääkäreitä ja psykologeja harrastuskavereiden lisäksi, että varmasti joku olisi älähtänyt, jos homma olisi lähtenyt ihan lapasesta. 

Kissanhiekoissa on nyt päädytty taas tähän siinä toivossa, että se kulkeutuisi vähemmän esimerkiksi sänkyyn

Jussi kyllä joskus haikailee sitä aikaa, kun asunto pysyi siistinä ilman että täytyi nähdä juurikaan vaivaa sen eteen. Jussi kun asui aikuiselämänsä ennen meidän tapaamistamme yksin ilman lemmikkejä. Vaikka kyllä hänelläkin oli ollut jo tavatessamme pitkään erilaisia eläinhaaveita, eikä hänkään haluaisi palata kokonaan eläimettömään elämään, vaikka se oli monessa suhteessa helpompaa. Itselläni taas on ollut lemmikkejä 4-vuotiaasta asti, enkä todellakaan pitänyt lapsena ja teininä siivoamisesta yhtään se enempää kuin nytkään, joten omasta mielenmaisemastani puuttuu kokonaan konkreettinen muisto siitä, millaista elämä tai koti voisi ilman lemmikkejä. Pikemminkin tilanne on se, että olin lapsena ja teininä vielä huomattavasti laiskempi siivoamaan, aihe ei kiinnostanut minua pätkääkään, eikä minulla ollut vielä kehittynyt siihen toimivia rutiineja. Niinpä asiasta tuli otettua ehkä useammankin kerran yhteen äitini kanssa, eikä äiti olisi varmasti ikinä uskonut, kuinka olen aikuisena useampaankin otteeseen päätynyt blokkaamaan siivousaiheista ja saan jopa jonkinlaista tyydytystä eri siivoustuotteiden testaamisesta, vaikka en vieläkään erityisemmin nauti siivoamisesta. Ja vaikka yhä yksi ensimmäisiä asioita mitä tekisin jos voittaisin lotossa olisi säännöllisen vikkosiivouksen tilaaminen jostain siivousfirmasta. Silti esimerkiksi Facebookissa ja instagramissa heti eläintilien jälkeen seuraan seuraavaksi eniten kodin järjestämis- ja siivousaiheisia ryhmiä ja tilejä hyvien vinkkien ja inspiraation toivossa.   

Freteillä käytetään tällähetkellä jaksamis- ja pyykkitilanteen mukaan joko näitä pestäviä pissa-alustoja tai kertakäyttöisiä, joita molempia löytyy kotoa. Nyt syksyllä on menty taas enemmän kertakäyttöisillä.

Toiveluukku 6

Kissojen erilaiset luonteet. Vaikka emme ole ikinä sen kummemmin sopineet asiasta Jussin kanssa, meillä on tällä hetkellä kummallakin yksi oma kissa ja kaksi yhteistä. Meidän omat kissamme muodostavat yhdessä Hirvensalon rotukissayhdistyksen, vaikkakin tuntuu että yhdistyksen ainoa yhteistoiminnanmuoto on tuplapaheks silloin kun asiat eivät tapahdu juuri Rutun ja Ainon mielen mukaan. Meidän jengin yhteisvastuulliset maatiaispojat ottavat asiat yleensä rennommin, eivätkä ole selvästi kokeneet yhtä suurta tarvetta valita itselleen henkilökohtaista palvelijaa. 

Aino

Jussi on meistä se enemmän kissaihminen, joka alusta pitäen halusi itselleen oman kissan. Kun Aino sitten muutti meille, Jussi sai enemmän kuin tiesi pyytäneensä. Aino on nimittäin hyvin vahvasti yhden ihmisen kissa, ja se yksi ihminen on Jussi. Aino ei lähtökohtaisesti kaipaa mitään keneltäkään muulta, mutta Jussin seurassa Aino on vuoroin oopperadiiva ja vuoroin epävakaa Sweet Sixteen-juhliaan järjestävä miljoonaperijä. Jos minä olen kahdestaan kotona Ainon kanssa, Aino lähinnä nukkuu jossain. Sillä sekunnilla kun Jussin auto ajaa pihaan, Aino juoksee ovelle Jussia vastaan ja aloittaa kuulumisten kertomisen ja vaatimukset. Aino seuraa Jussia pitkin kämppää, juttelee ja vaatii huomiota. Kun Jussi paistaa jauhelihaa, Ainon saatava maistiainen pannulta. Kun Ziwipeakin koostumusta on muutettu, Jussia purraan varpaasta, kun ruoka ei ollut sitä mitä Aino pyysi. Kunnon diivan tavoin Aino on myös tarkka siitä, miten hän läheisyytensä haluaa. Sohvalla Aino haluaa olla Jussin käden tai jalan päällä, mutta ei missään nimessä sylissä. Jussin jalan päälle Aino mahtuu vain, jos minä en ole samalla sohvalla. Sängyssä Aino haluaa aina olla minun omalla tyynyllään Jussin tyynyn vieressä, ja jos minä en tajua tehdä siihen tilaa, Aino saattaa "vahingossa" alkaa metsästää jalkojani, jotta tajuaisin jättää hänet ja Jussin rauhaan. Jos joku muu kuin Jussi erehtyy koskemaan Ainoa, koko sen selkäranka lähtee välillä nykimään pöyristyksestä, ikäänkuin Ainon olisi todella vaikea ymmärtää, miten kenellekään tulee edes mieleen, että Ainoon voisi saada koskea. Jussin huomion saadakseen Aino taas ei pelkää tehdä mitä ikinä se vaatiikaan. Hyviksi havaittuja konsteja ovat esimerkiksi hankaliin/vaarallisiin paikkoihin kiipeily (tämä toimii nykyään huonommin, koska Jussi on jo oppinut että Aino yksi meidän taitavimpia kiipeilijöitä) tai Jussin omaisuuden terrorisointi. Aino on kehittynyt taitavaksi esimerkiksi irroittamaan Jussin legoista osia yksi kerrallaan, kunnes Jussin on pakko nousta sohvalta keskeyttämään Ainon puuhat. Kaikesta tästä huolimatta Jussi haaveilee hankkivansa vielä joskus lisää birmoja. 

Ruttu

Ruttu on puolestaan enemmän itsekeskeinen älykkö. Monesti tuntuu, ettei Ruttu ole tahallaan tyly tai töykeä, hän ei vain yksinkertaisesti hahmota, että kaikilla meistä ei ole mitä luonnollisin Ruttukeskeinen maailmankuva, mikä meinaa välillä pakottaa Rutun odottamaan omien tarpeittensa täyttymistä ja sopeuttamaan toimintaansa muiden käytökseen. Hyvin älykkäänä Ruttu osaa kyllä tehdä tämän (esimerkiksi odottaa että minä saan syötyä ennen kuin parkkeeraa hupparini sisälle), mutta se vaatii Rutulta niin kohtuutonta venymistä, että se aiheuttaa välillä suurta närkästystä. Kuten silloin, jos koitan venyttää Rutun kärsivällisyyden rajoja ottamalla jälkiruokaa, kun Ruttu on jo kiltisti odottanut että olen ehtinyt nielaista viimeisen palan pääruuastani JA juoda lasini tyhjäksi ennenkuin hän on hypännyt syliini. Ruttu voi myös hyvin hypätä itse frettiaitaukseen ottamaan aurinkoa tai syömään frettien kupista, ja kiroilla sitten kovaan ääneen, miten fretit kehtaavat tunkea iholle ja tulla häiritsemään hänen olemistaan. Miten ällöttävää ja barbaarista! Ruttu on myös äärettömän ahne eläin, joka aiheuttaa usein haasteita ruokien tarjolle laittamisen ja säilyttämisen suhteen. Vastapainona Ruttu on kuitenkin mitä rakastavin kissa silloin kun hänen pienet vaatimattomat toiveensa: palaa masussa ja hieman lämpöä ja läheisyyttä, on täytetty. Päästyään liimautuaan ihan iholle hupparin sisälle vilttiin käärittynä Ruttu hyrisee kuin höyrymoottori ja palkitsee huomiosta lukuisilla pusuilla - kunhan en erehdy vaihtamaan asentoa tai liikuttamaan vilttiä. Vapaa-aamuina köllötellään Rutun kanssa yleensä pitkään sängyssä Rutun saatua aamupalansa. Läheisyytensä ja lämpönsä Ruttu haluaa ennenkaikkea minulta, mutta ollessani "hankala" (kuten syödessäni liian pitkään), Ruttu saattaa parkkeerata varaihmisensä eli Jussin parran alle tuijottamaan minua ja odottamaan, koska tajuan virheeni ja Ruttu pääsee haluamiinsa asemiin. Ruttu on myös erittäin kätevä tassujensa kanssa, ja jos välittäisin yhtään vähemmän mielenterveydestäni, Ruttu varmasti oppisi helpostikin lukuisia hienoja temppuja, kuten soittamaan kelloa halutessaan ruokaa ja ilmaisemaan puhenapeilla koska hänellä on nälkä. Jokainen Rutun tunteva tietää, miksi näitä temppuja ei tulla ikinä opettamaan Rutulle. Itse en kokenut vahvaa tarvetta omalle kissalle, eikä meille ikinä pitänyt tulla sfinksiä, mutta Ruttu päätti toisin. Ja vaikka koen Rutun takertuvuuden ja vaativuuden välillä hyvin raskaana, olen samalla myös varsin otettu ja tiedän, ettei minulla tule varmasti ikinä olemaan toista kissaa, joka olisi yhtä vahvasti minun.

Mauno

Mauno taas on ennenkaikkea isäntä. Mauno rakastaa vieraita ja ovikelloa, ja on meillä aina ensimmäisenä vieraita vastassa. Mauno nimittäin rakastaa esitellä ihmisille matelijahuonettaan, jossa Maunolla on jokaisessa terraariossa toinen toistaan hienompia tyyppejä. Sen lisäksi Maunolla on maailman hienoin ulkotarha, ja upeat tilukset, joiden valvontakierrokset valjaissa omien ihmisten kanssa ovat yksiä parhaita asioita mitä Mauno tietää. Mauno on meidän kissoista ehdottomasti ihmislukutaitoisin ja seurallisin. Mauno huomaa todella herkästi jos joku on halin tarpeessa. Kissojenlukutaito taas ei ole ehkä se Maunon vahvin laji. Mauno kyllä hakeutuu selvästi enemmän muiden kissojen seuraan kuin Aino tai Ruttu, mutta Maunon tuntuu olevan välillä vaikea hahmottaa, miksi Aino niin usein vetää häntä turpiin, kun Mauno vähän "vahingossa" istuu Ainon päälle ja ottaa niskalenkillä kiinni, että saa pestyä Ainon korvat ilman että Aino pääsee heti sinkoamaan alta pois. Onneksi nykyään Maunolla on kuitenkin Löllö, jota saa pussailla ja joka tykkää painimisesta enemmän kuin Aino. Mauno rakastaa olla mukana kaikenlaisissa projekteissa, kunhan työturvallisuustekijät ovat kunnossa, eli kunhan projektiin ei liity imuria, koiria, liian kovia ääniä tai riskiä kastua. Silloin Mauno katsoo paremmaksi vetäytyä vähän sivummalle, kunnes työturvallisuustekijät on saatu kuntoon. Muuten Mauno ei pelkää haastavampiakaan tehtäviä, vaan istuu mielellään Jussin rintakehän päällä opiskelemassa saksankielistä käyttöohjetta, tai on mukana kokoamassa Ikea-kalusteita. Mauno tykkää myös ihan valtavasti kaikenlaisesta pelaamisesta, vaikka ei olekaan enää yhtä addiktoitunut kännykkäpeleihin kuin pentuna.    

Löllö

Löllö puolestaan on meidän kotibuddha. Siitä harvinainen kissa, että Löllöstä masurapsut ovat melkein parasta maailmassa, eikä sekään usein haittaa, vaikka rapsuttaja olisi vieraampikin. Keski-ikästymisensä myötä Löllö myös ilmaisee aiempaa vahvemmin mitä hän tahtoo ja milloin. Siinä missä hän saapuessaan kyseli ehkä enemmän lupaa, onko nyt varmasti ok hypätä sohvalle tai voisiko hän saada namia, nyt hän punkeaa pokkana syliin ja juoksee usein keittiön namikaapille ilmoittamaan, että namia olisi syytä saada. Löllöllä on syntymätöpönsä myötä myös nikamamuutoksia selässä ja iän myötä lisääntyneitä nivelrikkomuutoksia. Näiden myötä Löllön toinen takajalka puutuu helpommin, ja se tykkääkin monesti sylissä makoilleessaan ojentaa sen suoraksi kättä vasten. Ennen jatkuvan kipulääkityksen aloittamista Löllöllä tuli välillä mörköpäiviä, jolloin hän vetäytyi omaan rauhaansa saunan lauteiden alle. Nytkin Löllön liikkumista ja käyttäytymistä arvioidaan säännöllisesti, siltä varalta että kipulääkitystä joudutaan jossain vaiheessa tehostamaan. Nykyisellä lääkityksellä Löllö jaksaa kuitenkin vetää hyvin kakkaralleja ja iltahepuleita, ja ottaa kunnon painimatseja Maunon kanssa. Keväästä syksyyn Löllö on myös varsinainen erämies, joka viettää pitkiä aikoja istuskellen tarhassa, vaikka hyttyset kuinka joskus kiusaisivat.  

Toiveluukku 5

Lupaan että kissojen erilaisista luonteistakin on tulossa vielä oma toiveluukkunsa. Mutta tämä ei ole vielä se. Vaikka kyllä tämä Aino-kuvashow varmasti osaltaan kuvastaa myös sitä, että kyseessä on ihan eriluontoinen tyyppi kuin Mauno.