Toiveluukku 6

Kissojen erilaiset luonteet. Vaikka emme ole ikinä sen kummemmin sopineet asiasta Jussin kanssa, meillä on tällä hetkellä kummallakin yksi oma kissa ja kaksi yhteistä. Meidän omat kissamme muodostavat yhdessä Hirvensalon rotukissayhdistyksen, vaikkakin tuntuu että yhdistyksen ainoa yhteistoiminnanmuoto on tuplapaheks silloin kun asiat eivät tapahdu juuri Rutun ja Ainon mielen mukaan. Meidän jengin yhteisvastuulliset maatiaispojat ottavat asiat yleensä rennommin, eivätkä ole selvästi kokeneet yhtä suurta tarvetta valita itselleen henkilökohtaista palvelijaa. 

Aino

Jussi on meistä se enemmän kissaihminen, joka alusta pitäen halusi itselleen oman kissan. Kun Aino sitten muutti meille, Jussi sai enemmän kuin tiesi pyytäneensä. Aino on nimittäin hyvin vahvasti yhden ihmisen kissa, ja se yksi ihminen on Jussi. Aino ei lähtökohtaisesti kaipaa mitään keneltäkään muulta, mutta Jussin seurassa Aino on vuoroin oopperadiiva ja vuoroin epävakaa Sweet Sixteen-juhliaan järjestävä miljoonaperijä. Jos minä olen kahdestaan kotona Ainon kanssa, Aino lähinnä nukkuu jossain. Sillä sekunnilla kun Jussin auto ajaa pihaan, Aino juoksee ovelle Jussia vastaan ja aloittaa kuulumisten kertomisen ja vaatimukset. Aino seuraa Jussia pitkin kämppää, juttelee ja vaatii huomiota. Kun Jussi paistaa jauhelihaa, Ainon saatava maistiainen pannulta. Kun Ziwipeakin koostumusta on muutettu, Jussia purraan varpaasta, kun ruoka ei ollut sitä mitä Aino pyysi. Kunnon diivan tavoin Aino on myös tarkka siitä, miten hän läheisyytensä haluaa. Sohvalla Aino haluaa olla Jussin käden tai jalan päällä, mutta ei missään nimessä sylissä. Jussin jalan päälle Aino mahtuu vain, jos minä en ole samalla sohvalla. Sängyssä Aino haluaa aina olla minun omalla tyynyllään Jussin tyynyn vieressä, ja jos minä en tajua tehdä siihen tilaa, Aino saattaa "vahingossa" alkaa metsästää jalkojani, jotta tajuaisin jättää hänet ja Jussin rauhaan. Jos joku muu kuin Jussi erehtyy koskemaan Ainoa, koko sen selkäranka lähtee välillä nykimään pöyristyksestä, ikäänkuin Ainon olisi todella vaikea ymmärtää, miten kenellekään tulee edes mieleen, että Ainoon voisi saada koskea. Jussin huomion saadakseen Aino taas ei pelkää tehdä mitä ikinä se vaatiikaan. Hyviksi havaittuja konsteja ovat esimerkiksi hankaliin/vaarallisiin paikkoihin kiipeily (tämä toimii nykyään huonommin, koska Jussi on jo oppinut että Aino yksi meidän taitavimpia kiipeilijöitä) tai Jussin omaisuuden terrorisointi. Aino on kehittynyt taitavaksi esimerkiksi irroittamaan Jussin legoista osia yksi kerrallaan, kunnes Jussin on pakko nousta sohvalta keskeyttämään Ainon puuhat. Kaikesta tästä huolimatta Jussi haaveilee hankkivansa vielä joskus lisää birmoja. 

Ruttu

Ruttu on puolestaan enemmän itsekeskeinen älykkö. Monesti tuntuu, ettei Ruttu ole tahallaan tyly tai töykeä, hän ei vain yksinkertaisesti hahmota, että kaikilla meistä ei ole mitä luonnollisin Ruttukeskeinen maailmankuva, mikä meinaa välillä pakottaa Rutun odottamaan omien tarpeittensa täyttymistä ja sopeuttamaan toimintaansa muiden käytökseen. Hyvin älykkäänä Ruttu osaa kyllä tehdä tämän (esimerkiksi odottaa että minä saan syötyä ennen kuin parkkeeraa hupparini sisälle), mutta se vaatii Rutulta niin kohtuutonta venymistä, että se aiheuttaa välillä suurta närkästystä. Kuten silloin, jos koitan venyttää Rutun kärsivällisyyden rajoja ottamalla jälkiruokaa, kun Ruttu on jo kiltisti odottanut että olen ehtinyt nielaista viimeisen palan pääruuastani JA juoda lasini tyhjäksi ennenkuin hän on hypännyt syliini. Ruttu voi myös hyvin hypätä itse frettiaitaukseen ottamaan aurinkoa tai syömään frettien kupista, ja kiroilla sitten kovaan ääneen, miten fretit kehtaavat tunkea iholle ja tulla häiritsemään hänen olemistaan. Miten ällöttävää ja barbaarista! Ruttu on myös äärettömän ahne eläin, joka aiheuttaa usein haasteita ruokien tarjolle laittamisen ja säilyttämisen suhteen. Vastapainona Ruttu on kuitenkin mitä rakastavin kissa silloin kun hänen pienet vaatimattomat toiveensa: palaa masussa ja hieman lämpöä ja läheisyyttä, on täytetty. Päästyään liimautuaan ihan iholle hupparin sisälle vilttiin käärittynä Ruttu hyrisee kuin höyrymoottori ja palkitsee huomiosta lukuisilla pusuilla - kunhan en erehdy vaihtamaan asentoa tai liikuttamaan vilttiä. Vapaa-aamuina köllötellään Rutun kanssa yleensä pitkään sängyssä Rutun saatua aamupalansa. Läheisyytensä ja lämpönsä Ruttu haluaa ennenkaikkea minulta, mutta ollessani "hankala" (kuten syödessäni liian pitkään), Ruttu saattaa parkkeerata varaihmisensä eli Jussin parran alle tuijottamaan minua ja odottamaan, koska tajuan virheeni ja Ruttu pääsee haluamiinsa asemiin. Ruttu on myös erittäin kätevä tassujensa kanssa, ja jos välittäisin yhtään vähemmän mielenterveydestäni, Ruttu varmasti oppisi helpostikin lukuisia hienoja temppuja, kuten soittamaan kelloa halutessaan ruokaa ja ilmaisemaan puhenapeilla koska hänellä on nälkä. Jokainen Rutun tunteva tietää, miksi näitä temppuja ei tulla ikinä opettamaan Rutulle. Itse en kokenut vahvaa tarvetta omalle kissalle, eikä meille ikinä pitänyt tulla sfinksiä, mutta Ruttu päätti toisin. Ja vaikka koen Rutun takertuvuuden ja vaativuuden välillä hyvin raskaana, olen samalla myös varsin otettu ja tiedän, ettei minulla tule varmasti ikinä olemaan toista kissaa, joka olisi yhtä vahvasti minun.

Mauno

Mauno taas on ennenkaikkea isäntä. Mauno rakastaa vieraita ja ovikelloa, ja on meillä aina ensimmäisenä vieraita vastassa. Mauno nimittäin rakastaa esitellä ihmisille matelijahuonettaan, jossa Maunolla on jokaisessa terraariossa toinen toistaan hienompia tyyppejä. Sen lisäksi Maunolla on maailman hienoin ulkotarha, ja upeat tilukset, joiden valvontakierrokset valjaissa omien ihmisten kanssa ovat yksiä parhaita asioita mitä Mauno tietää. Mauno on meidän kissoista ehdottomasti ihmislukutaitoisin ja seurallisin. Mauno huomaa todella herkästi jos joku on halin tarpeessa. Kissojenlukutaito taas ei ole ehkä se Maunon vahvin laji. Mauno kyllä hakeutuu selvästi enemmän muiden kissojen seuraan kuin Aino tai Ruttu, mutta Maunon tuntuu olevan välillä vaikea hahmottaa, miksi Aino niin usein vetää häntä turpiin, kun Mauno vähän "vahingossa" istuu Ainon päälle ja ottaa niskalenkillä kiinni, että saa pestyä Ainon korvat ilman että Aino pääsee heti sinkoamaan alta pois. Onneksi nykyään Maunolla on kuitenkin Löllö, jota saa pussailla ja joka tykkää painimisesta enemmän kuin Aino. Mauno rakastaa olla mukana kaikenlaisissa projekteissa, kunhan työturvallisuustekijät ovat kunnossa, eli kunhan projektiin ei liity imuria, koiria, liian kovia ääniä tai riskiä kastua. Silloin Mauno katsoo paremmaksi vetäytyä vähän sivummalle, kunnes työturvallisuustekijät on saatu kuntoon. Muuten Mauno ei pelkää haastavampiakaan tehtäviä, vaan istuu mielellään Jussin rintakehän päällä opiskelemassa saksankielistä käyttöohjetta, tai on mukana kokoamassa Ikea-kalusteita. Mauno tykkää myös ihan valtavasti kaikenlaisesta pelaamisesta, vaikka ei olekaan enää yhtä addiktoitunut kännykkäpeleihin kuin pentuna.    

Löllö

Löllö puolestaan on meidän kotibuddha. Siitä harvinainen kissa, että Löllöstä masurapsut ovat melkein parasta maailmassa, eikä sekään usein haittaa, vaikka rapsuttaja olisi vieraampikin. Keski-ikästymisensä myötä Löllö myös ilmaisee aiempaa vahvemmin mitä hän tahtoo ja milloin. Siinä missä hän saapuessaan kyseli ehkä enemmän lupaa, onko nyt varmasti ok hypätä sohvalle tai voisiko hän saada namia, nyt hän punkeaa pokkana syliin ja juoksee usein keittiön namikaapille ilmoittamaan, että namia olisi syytä saada. Löllöllä on syntymätöpönsä myötä myös nikamamuutoksia selässä ja iän myötä lisääntyneitä nivelrikkomuutoksia. Näiden myötä Löllön toinen takajalka puutuu helpommin, ja se tykkääkin monesti sylissä makoilleessaan ojentaa sen suoraksi kättä vasten. Ennen jatkuvan kipulääkityksen aloittamista Löllöllä tuli välillä mörköpäiviä, jolloin hän vetäytyi omaan rauhaansa saunan lauteiden alle. Nytkin Löllön liikkumista ja käyttäytymistä arvioidaan säännöllisesti, siltä varalta että kipulääkitystä joudutaan jossain vaiheessa tehostamaan. Nykyisellä lääkityksellä Löllö jaksaa kuitenkin vetää hyvin kakkaralleja ja iltahepuleita, ja ottaa kunnon painimatseja Maunon kanssa. Keväästä syksyyn Löllö on myös varsinainen erämies, joka viettää pitkiä aikoja istuskellen tarhassa, vaikka hyttyset kuinka joskus kiusaisivat.