Miten tästä eteenpäin

Viime päivät on tullut mietittyä otsikon kysymystä frettijengin osalta sen mitä on muilta pyhätouhuilta (sairastelu, pelailu, karanneen liskon metsästys..) ehtinyt. Meillä kun on ollut nyt jonkin aikaa vallitseva tilanteena, että Mallu ja Nutella ovat eläneet kahdestaan, ja muut viisi yhtenä laumana. Mallu ja Nutsku kun olivat niin vahvasti yhteenhitsautunut dynaaminen duo, että siihen klikkiin oli hyvin vaikeaa yhdistää ketään. Niin lopulta totesimme helpoimmaksi pitää likat kahdestaan, koska niiden leikit ja aktiivisuustasot kohtasivat keskenään parhaiten. Nyt Nutsku jäi ensimmäistä kertaa elämässään yksin, joten laumakuvioita on taas tarpeen lähteä säätämään johonkin suuntaan.

Nutsku nuorena

 

Jossain kohtaa haluaisin kokeilla, olisiko aika nyt kypsä yhteen laumaan palaamiselle, ja saisinko Nutellan osaksi isoa laumaa. Tämän kokeilun osalta mietityttää kuitenkin ajankohta. Junnulauman kolme nuorinta kun selvästi aloittelee jo jollain tasolla kiimojaan, joten vaikka neidit lantittaisi heti ensikuussa, alkuvuoteen voi olla tiedossa pientä hormonimyrskyä, ja Nutsku on kuitenkin jo reilusti keski-ikäinen rouva, jolla ei yleensä ole ollut kauheasti huumorintajua nenilleen nokitteleville nuorille.

Kevyempi lasku voisi olla katsoa kuinka hyvin Nutella ja Mitella muistavat toisensa, jos nappaisi Mitellan junnulaumasta mummolaumaan, ja koittaisi lopullista yhdistämistä keväämmällä kun junnujen ensimmäiset kiimat ovat ohi. Mikäli mummojen yhdistäminen menisi helposti, tämä voisi olla stressivapain tie, vaikka sillä jatkettaisiinkin kahden lauman kanssa eloa vielä toistaiseksi. 

Mallu ekana päivänä kotona <3

Näitä päätöksiä helpottaakseni ja omaa sydäntäni keventääkseni tein nyt myös päätöksen olla lainamatta Seraa tai Nottea jalostukseen ensi kautena. Niin kovasti kuin haluaisin tukea Millan kasvatustyötä, toisen neideistä mammailemaan lähtö ja paluu osuisi juuri niihin vaiheisiin, kun koittaisimme rakentaa tyypeistä yhtä laumaa, ja pidentäisi sitä aikaa, kun kotona olisi hormoneista sekaisin olevia näätiä. Ja jos olen täysin rehellinen itselleni, mikäli pentue olisi onnistunut, en usko, että olisin pystynyt olemaan ottamatta sieltä uutta pelaajaa meidän jengiin. Vielä isompana syynä kuitenkin oli, että haudattuamme tänä vuonna jo viisi frettiä, joista kaksi meni varsin nuorina, en tiedä miten oma pää voisi ikinä kestää, jos jokin menisi synnytyksessä pieleen. Nyt on kuitenkin sellaisessa leijonaemo moodissa, että haluan pitää omani mahdollisimman lähellä itseäni. Vaikka samaan aikaan aivoissa pyörii myös se syytösraita, onko Mallun voinnissa ja käytöksessä voinut olla jotain merkkejä jo aiemmin, mitkä olin vain sivuuttanut tai laittanut talven piikkiin. 

Mikäli seuraavaan muutamaan tuntiin ei tule uusia ylläreitä, ensimmäisetkin mahdolliset yhdistämisyritykset jäävät varmasti huomiseen. Nyt koitetaan pitää kiinni yhdestä pisimpään suunnitellusta välipäiväsuunnitelmasta, johon ei tällä kertaa meidän perheen osalta sisälly eläimiä.