Vuosi (melkein) paketissa

Vuotta 2023 on enää reilu viikko jäljellä, ja vuosi 2024 kolkuttelee jo kulman takana. Se saa väkisinkin käymään mielessään vähän läpi kulunutta vuotta ja suunnittelemaan seuraavaa. Ja kuten varmaan lähes joka vuosi, sitä voi todeta tämän vuoden olleen vähän vuoristorataa, mutta jos taas se seuraava olisi jotenkin mystillisesti seesteisempi ja rauhallisempi. Kun kai jonkun niistä seuraavista on sellainenkin oltava. Vaikka olen kyllä taitava sabotoimaan kaikki turhan seesteiset jaksot uusilla projekteilla.  

Ruttu ilmoittaa 1.1. vähän keskiyön jälkeen, ettei ole syönyt koko vuonna

Tammikuu

Tämä vuosi alkoi lupaavasti sen seesteisyyden suhteen. Olin juuri edellisen vuoden lopulla valmistunut uuteen ammattiin klinikkaeläinhoitajaksi ja saanut juuri ennen valmistumistani vakituisen työpaikan omalta alalta. Olimme sopineet Jussin kanssa, että tänä vuonna ei tulisi uusia fretinpentuja, ja keskityisimme muutenkin enemmän olemassa olevaan laumaan. Kävin läpi asunnon kaappeja ja suunnittelimme kissabloggaajamiittiä Turkuun keväälle. Menetimme muutamia pienempiä perheenjäseniämme, kun bunkkerin asukeista aika jätti yhdestä tarantulasta Höppänästä, kukkarukoilija Kukkiksesta ja yhdestä arosopulista.

 

Yksi sokerioravista (mahdollisesti Bianca?)

Helmikuu

Helmikuussa kävin tekemässä taas pientä opetuskeikkaa vanhalla koulullani frettien kanssa, ja toivotettiin kääpiörottajengiin uusi tulokas Kielo. Aloin suunnitella ja toteuttaa talouden pikkunisäkkäiden muuttoa yläkertaan vanhaan frettihuoneeseen ja frettien muuttoa olohuoneeseen. Olohuone kun oli jo muutenkin osittain frettien valtakuntaa, ja minusta alkoi tuntua, että etenkin kääpiörottien ja sokerioravien hoito helpottuisi, kun niille saisi varattua kokonaan oman tilan, johon kissat eivät pääsisi edes valvotusti. Vappu-fretin voimakas laihtuminen alkoi tuntua muulta kuin kevään lähestymiseltä, ja Vappua alettiin tutkia Koira-Kissaklinikalla,

Uusi eksola alkaa muodostua

Maaliskuu

Vapun laihtumisen taustalta paljastuvat maksakasvaimet, ja jouduimme tekemään eutanasiapäätöksen. Vapun lisäksi myös Tuukka-kääpiösiilimme vointi heikkeni ja hänet jouduttiin lopettamaan. Lisästressiä aiheutti Suomessa rotilla levinnyt sienitauti, joka laittoi hetkeksi kaikki rottien liikkumiset tauolle, ja lykkäsi siten myös meidän tyttöjen astutukseen lähtöä, kun piti odottaa että kasvattajien tekemistä sienitesteistä alkaisi tulla tuloksia. Lisäksi Löllöllä ja Mintulla alkoi uuden nappulan kokeilemisen jälkeen korvaoireet, joihin kummallakin tuli lääkekuurit.

Kissabloggaajamiitin isäntä tarkistaa lahjakasseja

Huhtikuu

Huhtikuu alkoi kissabloggaajamiitillä, jossa vielä kirkkain silmin vakuuttelin, kuinka tää meidän ei-fretinpentuja-tänävuonna on niin pitämässä, kun itsellä ei kerrankaan ole edes sen isompia pentukuumeita. Pari päivää miitin jälkeen pentukuume iski kuitenkin päälle taas rytinällä. Pääsiäisenä meillä oli hoitofrettejä. Jussi päätti ottaa haltuun matelijabunkkerista vapautunutta tilaa, ja Jussin autotallissa odottanut merivesiallas siirrettiin matelijahuoneeseen odottamaan projektin starttaamista. Frettien laumakemiat, joita en halunnut sotkea uudella pennulla, alkoivat rakoilla jo ilman uusia tulokkaitakin, ja päädyimme jakamaan lauman taas kahtia. Kehitin eläinpapereiden arkistointijärjestelmään, ja kotiutettiin meidän jo edellisvuoden puolella varattu pikkusiilitanrekkiherra Simo. Sienitilanne rotilla alkoi selkiintyä sen verran, että Lupiini lähti miehelään ja meille muutti laumaan pieni Pihlaja.

Ensitapaaminen Noten ja Seran kanssa <3

Toukokuu

Puolen vuoden koeaika päättyi töissä, mikä toi omaan työelämään lisää varmuutta. Pitkällisen soutaamisen ja huopaamisen jälkeen päädyin varaamaan meille sittenkin yhden fretinpennun, kun Milla oli uusinut Bianca - Onigiri -yhdistelmän, ja sielä oli muutamia vapaita tummia tyttöpentuja, kun moni pentueesta kysellyt oli toivonut nimenomaan urosta. Sokerioravista Claudia löytyi yllättäen kuolleena, mikä pakotti miettimään, miten toimitaan lauman kanssa, kun ennestään pieni lauma kutistui pariksi. Osallistuin ensimmäistä kertaa Klinikkaeläinhoitajat Ry:n Taitotalossa järjestämille eläintenhoitajapäiville, ja kun kävimme sen yhteydessä työkaverin kanssa tapaamassa meille varattua Notte-fretinpentua, päädyin lukitsemaan varauksen myös Noten siskosta Serasta. Aloitin kesäloman ja kesäloman aluksi sokerioravalauma kasvoi kahdelle siskoksella, joista olimme kasvattajan kanssa sopineet juttelevamme koeajan jälkeen, kumpi neideistä jää meidän laumaan vai jäävätkö molemmat. 

Hammin kävijöitä ostoksineen. Kyllä, Jussi joutui roudaamaan Saksasta minulle melkein kokonaisen puun edestä kaarnaa ja oksia

Kesäkuu

Jos minun ja Jussin "ei-uusia-perheenjäseniä" oli rakoillut jo useampaan kertaan alkuvuodesta, niin lopullinen sanojen syöminen tapahtui kesäkuussa, kun lähdimme Jussin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä Terrastika Hamm -matelijamessuille Saksaan. Saimme laumalle kotihoitajaksi Taru Heinon, johon olin tutustunut alunperin instagramin kautta. Lähtöä edeltäneenä iltana Jussi kosi minua, ja sovimme hääpäivän ensi kesäksi. Messuilta palatessa haimme Noten ja Seran kotiin, ja heti kotiuduttua aloimme laittaa autotalliin pystyyn karanteenitiloja messuilta tulleille tyypeille. Tekla-fretin yleiskunto alkoi laskea nopeasti ja jouduimme tekemään taas raskaan päätöksen. Juuri ennen juhannusta iski pommi, kun töistä kerrottiin että sielä ollaan tekemässä isompia organisaatiomuutoksia, jonka myötä omakin työsuhteeni tulisi päättymään. Tarkempi ajankohta milloin muutos konkretisoituisi jäi vielä hetkeksi roikkumaan ilmaan. Pampula-kani kävi sterilisaatiossa ja Opuntia-synnytti meidän talouden ensimmäiset kääpiörottaminit.

 

Kesällä meillä piippasi pitkästä aikaa <3

Heinäkuu

Työvelvoitteeni loppui, mutta työnantaja oli luvannut kädenojennuksena hieman lakisääteistä pidemmän irtisanomisajan, sillä keskellä kesää klinikoilta olisi hankala tavoittaa rekrytoinneista vastaavia henkilöitä. Koitin keskittyä nauttimaan kesästä, vaikka vakituisen työsuhteen tarjoaman varmuuden äkillinen katoaminen nostikin väkisin stressitasoja. Aloin hoitaa kodin rästihommia pois päiväjärjestyksestä ja hakemaan uusia töitä. Kaveri koitti puhua minulle kolmatta fretinpentua, mutta totesin tilanteen sille erittäin huonoksi muunmuassa äkillisen työttömyyteni takia. Kaveri kysyi sen verran monta kertaa uudelleen, että onnistui vakuuttamaan minut siitä, että Mymski muuttaa meille. Lupiini synnytti meille toisen kääpiörottapoikueen. Talouden pappafrettien kunto heikkeni, ja päädyimme päästämään pojat yhdessä viimeiselle matkalleen. Valkohuuli Alpon hemipenis prolapsoitui, ja vaikka sen amputaatio sujui hyvin eläinklinikka Linnunmäessä, poika menehtyi pari päivää operaation jälkeen. 

 

Näyttelyreissuun lähdössä

Elokuu

Minusta tuli virallisesti työtön. Jengi kasvoi parilla kodinvaihtajasammakolla. Selena-kunigaspyton muni kaksi munaa, jotka siirrettiin hautomoon kehittymään. Meillä kävi hoitofrettejä ja kotiutettiin Mymski. Olin jo etukäteen tiennyt, että Mymskillä on kehitysviive ja että hän olisi ikäisekseen todella mini. Asia kuitenkin konkretisoitui todenteolla vasta kun näin neidin. Tämän myötä päädyimme pitämään Mymskin aluksi erillään muista ja elämään kolmen frettilauman kanssa, sillä Mymski tarvitsi vielä lisää aikaa kasvaa. Kävimme pitkästä aikaa frettinäyttelyssä, kun Näätä-Hässäkkä järjestettiin Mäntsälässä. Onnistuin hankkimaan ikävän korvatulehduksen, ja jännitin ehtiikö se helpottaa ennen seuraavassa kuussa järjestettäviä Lemmikki Tampere -messuja. 

 

Eläinlääkärirumba alkoi

Syyskuu

Edustettiin kaksi päivää Lemmikki Tampere messuilla, ja heti messujen jälkeisenä maanantaina onnistuin pääsemään pandasilmineni ja maassa olevine äänineni työhaastatteluun. Kirjoitettiin nollatuntisoppari keikkatöihin klinikkaeläinhoitajana, ja ensimmäiset keikat sovittiin jo parin päivän päähän. Käytettiin kaikki meidän viisi kissaan hammaskivenpoistossa ja lähdettiin samalla tutkimaan Mintulle ilmestynyttä pattia. Mauno kävi mallihommissa kavereiden uudella eläinklinikalla. Käytiin pitämässä frettipäivää Salossa. Mymski kasvoi ihan silmissä, ja alkoi muistuttaa koko ajan enemmän ikäistään frettiä. Mintun patin leikkaushaavan paranemisessa alkoi esiintyä ongelmia ja saatiin patologiraportista kuulla, kuinka patti tulkittiin itseaiheutetuksi stressiperäiseksi ihoreaktioksi. Aloitettiin sen ja aiempien stressioireiden perusteella mielialalääkitys Mintulle. Mitellalla alkoi esiintyä pahan kuuloista yskää, ja eläinlääkärin tutkimuksissa sillä havaittiin sydämessä DCM. Mitellalla aloitettiin kokeeksi kaksi eri sydänlääkettä ja sovittiin kontrolli seuraalle kuulle.

 

Mymskistä on kasvanut hieno <3

Lokakuu

Kielo synnytti meille kolmannen kääpiörottapoikueen, mutta edes uuden elämän ja kasvun ihme eivät kyenneet sysäämään sivuun Mintun ja Mitellan oireilun ja lääkitysten aiheuttamaan stressiä. Sitten Jester-parta-agamalla havaittiin vielä osteomyeliitti, mitä alettiin hoitaa päivittäisillä antibioottipistoksilla. Keikkatyöt onneksi jatkuivat, ja työpäivät toivat välillä hengätystaukoja oman lauman kanssa stressaamiseen. Hyvinkään matelijamessuilta meille muutti sukkanauhakäärme Tetris aiemmin yksin jääneelle Matalle kaveriksi. Eksyin Klinikkaeläinhoitajat ry:n vuosikokoukseen ja tulin valituksi yhdistyksen hallitukseen ja yhdistyksen jäsenlehden Demodexin mediatoimikuntaan. Mitellalla aloitettiin kolmas sydänlääke. Kävimme Finnish Ferret Festival -frettinäyttelyssä. Mintun oireilu tuntui vain pahentuvan mielialalääkkeestä huolimatta, ja parikin eläinlääkäriä ehdotti meille vahvemman kipulääkityksen kokeilemista Mintulle siltä varalta ettei Solensia-riitä enää yksinään pitämään Mintun nivelrikkokipuja kurissa. Stressioireilun lisäksi Mintulla kun oli säännöllinen lääkitys nivelrikkoon ja hammassyöpymäsairaus, joista jälkimmäinen oli kuitenkin onneksi aika rauhallisen oloisessa vaiheessa. Minttu ahdistui lääkitystilanteista koko ajan enemmän, joten päädyimme uusien lääkitysten aloittamisen sijaan Mintun eutanasiaan. 

 

Eläinten kanssa tuli matkustettua pitkästä aikaa myös julkisilla

Marraskuu

Pikkusiilitanrekki Simo siirrettiin kylmähuoneeseen talvehtimaan. Jesterin osteomyeliitti eli niveltulehdus ei alkanut parantumaan antibioottihoidolla, joten vaihtoehdoiksi jäi 1-2 raajan avaaminen, niissä olevien tulehduspesäkkeiden huuhtelu ja mahdollinen amputaatio tai eutanasia. Koska Jesterillä oli jo ikää ja tulehdusmuutoksia oli kahdessa jalassa päädyimme eutanasiaan. Mallu-fretti ja Löllö-kissa kävivät hampaanpoistoissa uudella työpaikallani ja Ruttu kävi sielä mukana sydänultrassa ja verikokeissa. Kolmikosta kenenkään kohdalla ei onneksi löytynyt mitään uutta hälyttävää. Eksyin kääpiörottien kanssa rottanäyttelyyn noin kymmenenvuoden rottanäyttelytauon jälkeen. Sain sinne parasta mahdollista seuraa, kun lapsuudenystäväni otti kanssa rottia vielä pidemmän tauon jälkeen Kielon poikueesta. Pihlaja oli ollut kasvattajan luona mammailemassa ja palasi sieltä tyttärensä Suppiksen kanssa,

 

Uusia lääkitysrutiineja opettelemassa

Joulukuu

Kävimme frettien kanssa Capital! -frettinäyttelyssä ja kääpiörottien kanssa LSK:n pikkujoulunäyttelyssä. Aloimme keskustella Millan kanssa, jos Notte tai Sera lähtisi ensivuonna mammailemaan Monochrome-frettilään. Samaten sijoituksessa oleville sokerioraville ja kääpiörotille on todennäköisesti tiedossa mammailuja ensivuodelle. Rutulla aloitettiin verenpainelääkitys koholla olleeseen verenpaineeseen. Jussin merivesiakvaarioprojekti otti useita askelia eteenpäin, kun sinne tuli elävää kiveä ja niiden mukana ainakin meritähtiä. Minun ja Jussin työkavereita kävi meillä kotona tutustumassa eläimiin. Mitella kävi sydänkontrollissa, ja nykyinen lääkitys todettiin toimivaksi ja riittäväksi. Sain töistä useamman joululahjan, ja isoimpana niistä pari joita ei ollut sellaisiksi suoranaisiksi tarkoitettu: oman avaimen ja parkkiluvan. Olen edelleen keikkailijana, mutta keikkoja on ollut nyt melko säännöllisesti useamman kerran viikossa, ja tammikuulle on jo nyt tiedossa kokonaisia työviikkoja, vaikka monesti osa vuoroista tulee melko nopeallakin varoitusajalla porukan sairastuessa. 

 

Mauno ja Löllö, ja tämän syksyn uutuuskirja

Millä mielin tästä ollaan sitten lähdössä vuoteen 2024?

Minulla ei ole tällä hetkellä vakituisen työsuhteen tuomaa turvaa. Kaikki meidän jengistä eivät ole enää perusterveitä, ja osalla tulee olemaan loppuelämän lääkitys. Äkillinen työttömyyteni, lainat ja lukuisat eläinlääkärireissut ovat vetäneet talouden todella tiukille, etenkin kun sitä antoi koeajan päätyttyä itsensä lähteä reissuun sen sijaan että olisi alkanut heti lyhentää urakalla lainoja. Silti oloni on rennompi ja luottavaisempi kuin pitkään aikaan. Me selvisimme tästä vuodesta, ja selviämme varmasti seuraavastakin. Meillä on ihana koti ja täällä ihan mahtava jengi. Jos meillä ei nyt hetkeen ole varaa kauheasti muuhun kuin tähän, siinäkin on todella paljon enemmän, mistä moni pystyy ikinä edes haaveilemaan. Hääbudjekti voi jäädä paljon pienemmäksi, mitä olimme alkuun miettineet, mutta päätimme että häät tulevat silti. Sitten vain improvisoidaan sillä mitä on. Tärkeintä itselleni on kuitenkin se, että saadaan paikalle minut ja Jussi. Ja sitten tietty joku jolla olisi valtuudet suorittaa vihkiminen olisi kanssa plussaa.