Pääsiäisvieraat

Vähän ennen pääsiäistä sain viestin, jossa tiedusteltiin mahtuisiko meille suhteellisen lyhyellä varoitusajalla pari frettiä pääsiäishoitoon. Koska toinen tyypeistä, joille hoitopaikkaa kysyttiin oli Kirby, ja olen mieletön Kirby-fani, vastasin viestiin heti myöntävästi edes kysymättä asiaa Jussilta. Ei sillä että Kirbyn kaverissa Koobassakaan mitään vikaa olisi, mutta Kirby on yksi pienimpiä koskaan näkemiäni frettejä. Kirby on niin pieni ja vikkelä, että sen koko olemuksesta tulee enemmän mieleen kärppä kuin fretti, ja se onkin saanut nopeasti lempinimekseen taskuraketti. Kirby on nimittäin oikeasti selvästi pienempi kuin keskimääräinen luovutusikäinen fretinpentu, mitä vielä korostaa se, että kyseessä on aikuinen eläin jolta puuttuu sellainen untuvainen pennunpörheys. 

Kirby <3

Kirby <3

Jussi on yhä vähän varuillaan kaikkien uusien hoitoeläinten suhteen, ja hän tahtoo heti varmistella, onhan niille sovittu hoidon päättymisaika. Ei sillä, että meille olisi etenkin pandemia-aikana tullut hoitoon useampi tyyppi, jotka ovat sitten jääneet osaksi meidän laumaa. Siihen ei silti tarvittu montaa hetkeä, kun Jussikin liittyi Kirbyn faniklubiin, koska "eihän Kirbyä vaan voi katsoa ilman että alkaa naurattaa, kun se on niin kärppä". Eikä asiassa toki haittaa sekään, että sekä Kirby että Kooba ovat mielettömän kilttejä tyyppejä. 

Kooba

Naurun ohella Kirbyn tultua on tullut ihan vähän myös itkettyä. Ei suoranaisesti Kirbyn takia, vaan koska se tuo niin elävästi mieleen minun oman minityttöni. Vaikka Snurre oli selvästi Kirbyä isompi (Snurre oli kesäpainossa 500g, Kirby nyt 395g), on niiden olemuksessa paljon samaa. Snurren kanssa elettiin myös niitä samoja haasteita, kun neiti mahtui kokonsa takia ihan uskomattomiin koloihin, ja aiheutti monet sydänkohtaukset nukahdettuaan johonkin, johon en olisi ikinä uskonut sen mahtuvan. Vertailukohtana kun voidaan mainita, että meidän lauman tällähetkellä pienin tyttö on Nutella, joka painaa kesäpainossa 800 grammaa, ja joka on onnistunut tulemaan läpi 2,5 sentin raosta.  

Nutella & Hattara

Hattara

Mallu kyselee kasvihuoneen ovella, voitaisiinko jo vähän laajentaa aluetta

Pitkänäperjantaina tuli otettua tyyppejä pitkästä aikaa kasvihuoneelle touhuamaan ja kuvattavaksi. Ensin omat tyypit kahdessa erässä: ensin kolme aktiivisinta purkamaan vähän energiaa, ja sen jälkeen neljä vanhinta ihmettelemään. Sen jälkeen päätin hakea myös Kirbyn ja Kooban hetkeksi touhuilemaan. Myönnän että yhtenä taka-ajatuksena oli että halusin Kirbystäkin ei-tärähtäneen kuvan, mikä on sisällä edelleen vaikeaa neidin pienen koon ja vauhdin takia. Paremmassa valossa se sekunnin paikoillaan olo kun riittää vähän paremmin. 

Telluska <3

Pyhien aikana on ollut myös aikaa miettiä omaa pentukuumettaan ja lauman tilannetta, ja alan kallistua sen puoleen, että koitan pitää jäitä hatussa. Vaikka meillä otettiin laumakemioissa taas takapakkia Vapun kuoltua, on tilanne alkanut taas selkiytyä huomattavasti, nyt kun ottaa noita aktiivisimpia välillä erikseen touhuamaan. Uusi pentu voisi sotkea pakan taas kuukausiksi, ja lauman nykyisellä ikäjakaumalla se on isolle osalle laumasta hyvin iso siivu siitä, mitä niillä on oletettavasti elämää jäljellä. Se ei silti tee päätöksestä helppoa. Koska mitä enemmän olen ehtinyt asiaa miettiä, sitä enemmän huomaan, että kaipaisin pennusta ennaltaehkäisevää laastaria tuleville menetyksille. Jotain varmuutta jatkuvuudesta. Mutta laastaria enemmän minun pitäisi saada nyt pääni pysymään hetkessä. Tällä hetkellä meidän frettilaumassa on seitsemän mahtavaa tyyppiä. Minulla on minun halinallepojat, ja maailman kaunein tummiainen. Kaikki seitsemän ovat tällä hetkellä terveitä, emmekä ole juuri nyt, juuri tällä hetkellä menettämässä ketään, eikä tulevaisuudesta voi muutenkaan ikinä tietää yhdenkään tyypin osalta.

Nava lässähti