Kanien muutto

Varjoisa rinnetontti metsän reunassa pitää huolen siitä, että huolimatta pääsiäisen erittäin keväisistä lämpötiloista, meidän pihasta vasta puolet on vapautunut lumipeitteen alta. Siitä huolimatta päätin toteuttaa kanien muuton autotallista kanilaan jo nyt. Lämpötiloissa kun aletaan olla jo öisinkin plussan puolella. Ennen kanien muuttoa kanilasta piti toki tyhjentää kaikki viime vuotiset kuivikkeet, jotka päädyin kärräämään katteeksi marjapensaiden juurelle. Siitä tulikin sitten pieni ketjureaktio, sillä en ole tässä asuessa juurikaan edes koskenut marjapensaisiin, sillä ne muodostavat ikävän pistelevän pöheikön, johon vaatteet tarraavat kiinni.

Pampula & Petteri

Petteri

Mökin ympärillä näyttää vielä vähän talviselta

Koitin alkuun nakittaa katteen levittämisen Jussille, diilillä minä lapioin ja kippaan kuormat, ja Jussi sitten levittäisi. Vetosin tässä siihen, että Jussilla on pidempivartiset saappaat, joten hänen jalkansa olisivat paremmin turvassa puskien keskellä. Mutta eihän siitä levittämisestä tullut mitään, sillä pensaiden oksat viistivät niin maata myöten, ettei pensaiden tyvien lähellekään saanut mitään. Niinpä asiaa hetken kirottuani tein sen, mikä olisi varmaan pitänyt tehdä jo pari vuotta sitten: hain oksasakset ja annoin mennä. Kaikki maata pitkin viistävät oksat, kaikki lahonneet oksat ja kaikki väärään suuntaan sojottavat saivat mennä. Oksapinot marjapensasalueen vierellä alkoivat kasvaa sitä tahtia, että Jussi totesi paremmaksi hakea heti oksasilppurin ennenkuin saarran itseni samanlaisen takiaisaidan taakse kuin Prinsessa Ruususessa. 

Lähtötilanne marjapuskien kanssa

Uusi, karsitumpi look alkaa hahmottua

Vielä en osaa sanoa, tuliko pensaille tehtyä satoa ajatellen liiankin radikaali kertakarsinta, mutta nyt pensaita ainakin pystyy lähestymään niin, että jos satoa tulee, on sen kerääminen huomattavasti miellyttävämpää. Samalla kate saatiin sinne, minne se oli tarkoituskin levittää, ja nyt pensaille on mahdollista asentaa jonkinlaiset kasvutuet, jahka saan aikaiseksi hankkia sellaiset. Samalla tein päätöksen, että yksi tyrnipuista tulee menettämään yhden ison haaransa, joka käytännössä jyrää yhden marjapensaista ja varjostaa täysin kaksi kasvulavoista. Sen sahaaminen jäi kuitenkin toiseen päivään. Olo on raivauksen jäljiltä ristiriitainen: umpeenkasvanut pöpelikkö tuntuu eläimiä ajatellen suojaisammalta. Kuitenkin talon toiselta puolelta löytyy ihan oikeaa metsää, ja karsiminen tekee pihan hyötypuutarhapuolesta helpommin hyödynnettävän. 

Vuoden ensimmäinen leskenlehti

Tyhjennystä seurasi uusien olkien ja puukuitujen levittäminen kanilaan, ja kanien muutto. Muuten olisin varmaan mennyt pelkällä oljellla, mutta tuota puukuitua on päätynyt meille pari paalia, ja se on ihan uskomattoman riittoisaa tavaraa. Eli mikäli ikinä haluan saada nuo paalit käytetyksi, ei riitä, että laitan sitä välillä vähän rottien pesiin. Aloitin myös omenapuiden leikkausta sen verran, että sain kaneille kunnon maistiaiset tuoreista omenapuunoksista. 

Päivän lihasavotta

Alunperin minun piti jättää autatalliaitauksen purku tähän päivään, mutta innostuin hoitamaan senkin jo eilen. Tällä viikolla kun on tarkoitus koittaa siirtää Jussin merivesiprojekti autotallista bunkkeriin, joten autotalliin pitää saada riittävästi työskentelytilaa altaan ympärille kantajia varten. Aitauksen purkaminen ja tyhjennys kävi jokatapauksessa helposti samalla, kun Jussi laittoi siipilaatikon sisältöä poravasaralla pussituskuntoon.