Eläimellinen viikonvaihde

Viime viikonloppuna olisi ollut Lemmikkimessut Helsingissä, mutta tänä vuonna jätimme Helsingin messut kokonaan väliin samaan aikaan olevien lapsimessujen takia. Mitä on viikonlopun aikana kuullut messuista kavereilta ja lukenut messukävijöiden kommentteja, päätös oli täysin oikea. Lemmikkimessut ja Lapsimessut oli tänä vuonna sijoitettu vieläpä samaan halliin, mikä entisestää lisäsi näiden messujen samanaikaisuudesta aiheutuneita ongelmia.

Aten riutta-allas (Jussilla on tähän vielä vähän matkaa)

Lemmikkimessuille pääsi kulkemaan vain Lapsimessujen läpi, mikä teki ne vaikeasti löydettäviksi. Koska tapahtumat sijaitsisivat samassa hallissa, hälyä oli paljon normaalia enemmän, sillä kaikki lasten huudot, itkut, poksahtelevat ilmapallot ja muut kuuluivat suoraan myös Lemmikkimessujen puolelle. Moni vanhemmista ei myöskään millään tavalla puuttunut siihen, jos heidän lapsensa eivät noudattaneet ständeillä olevia ohjeita, vaan tunkivat esimerkiksi sormiaan aitauksiin, joissa oli laput että koskeminen kielletty. Lapsilta tämän vielä ymmärtää, että intoa on enemmän kuin taitoa, eivätkä kaikki välttämättä osaa vielä edes lukea. Mutta aikuisten luulisi tajuavan, että ohjeet on annettu ihan syystä, ja että niiden rikkominen voi haitata paitsi eläintä (turhaa stressiä, kun tungetaan suoraan eläimen omaan tilaan), olla myös suoraan vaaraksi sille omalle lapselle (stressaantunut tai ahne eläin voi purra, jos sen eteen yhtäkkiä ilmestyy vieraan hajuiset sormet). Moni aikuinen kävijä myös koki tarkemman lajeihin tutustumisen mahdottomaksi, kun joka ständillä pyöri niin paljon lapsia, ettei koskettavia eläimiä päässyt lähellekään tungematta lapsimassan läpi, eikä lasten innostuneilta huudahduksilta kuullut mitään, niin että olisi pystynyt jäämään pidemmäksi aikaa kyselemään ja keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista. Edestakaisin juoksevat lapset ja lukuisat lastenvaunut tekivät myös messualueella liikkumisen vaikeaksi. Kaikkien lukemieni ja kuulemieni kommenttien sekä omien aikaisempiin vuosiin perustuvien kokemusten mukaan aion siis pitää jatkossakin kiinni tästä linjauksesta, ettei meiltä osallistu ainakaan mitään karvakavereita (ja tuskin muitakaan) Helsingin messuille niin kauan kuin ne järjestetään samaan aikaan lapsimessujen kanssa.

Helsingin sijaan suunnattiinkin sitten Tampereelle. Alkuun olimme miettineet poikkeamista Särkänniemen akvaariolle pitkästä aikaa, mutta suunnitelma vaihtui perjantaina, kun merivesialtaan siirrossa auttaneet Jenna ja Atte kutsuivat meidät tutustumaan uuteen kotiinsa. Siinä tuli sitten varmaan vähintään yhtä paljon lajeja, mitä olisi tullut Särkänniemen akvaariolla käydessä plus mitä mainiointa juttuseuraa. Samalla Jussi pääsi taas ihmettelemään Aten riuttaa, nyt kun hänen omansa on ottanut taas askeleen verran eteenpäin. Atte kun on luvannut muutenkin olla Jussin tukena ja apuna merivesialtaan kanssa, kun hänellä on niistä kokemusta jo useamman altaan verran. 

Sopulit saivat Tampereen tuliaisina ison pussin yrttiheinää, jossa oli seassa myös lehtineen kuivattuja pieniä oksia

Illasta jatkettiin sitten siskoni luo pelailemaan, ja sisko oli miehensä kanssa aidosti yllättyneitä, miten selvisimme Atelta ja Jennalta pois ilman yhtäkään uutta perheenjäsentä. Tässä voisi tietenkin vedota siihen, että tähän aikaan vuodesta ei ole poikassesonkin melkein millään lajilla, mutta oikea syy oli kyllä se, että nyt muuton myötä Atte ja Jenna asuvat niin lähellä siskoani, että totesimme helpommaksi hakea käärmeen vasta kotimatkalla seuraavana päivänä. Kylässä ollessa Atte kun otti puheeksi sen, että hän muisti Jussin joskus jutelleen menettämästään keltaisesta ripsipalmukyystä. Ja kuinka heillä olisi kasvatussuunnitelmiensa muututtua yksi keltainen ripsipalmukyy, joka ei ole varsinaisesti myynnissä, mutta joka voisi kyllä muuttaa Jussille, jos hän sellaista vielä kaipaa. Niinpä Nacho Cheddar sai nyt seuraajakseen Doritoksen.

Doritos

Tänään otinkin sitten heti aamusta loma-aamun projektiksi päivittää puuttuvat nimilaput kaikkien uusien tyyppien terraarioihin. Nämä kun puuttuivat taas kaikilta Ohosta alkaen, ja vaikka valtaosa ei niitä varsinaisesti tarvitse, kun olemme itse kotona, niin Doritokselle lappu piti ehdottomasti saada heti. Terraarioiden nimilapuissa meillä lukee aina, montako tyyppiä terraariossa asuu, millaiselle sukupuolijakaumalla, mikä on asukin laji (tieteellinen nimi + mahdollinen suomenkielinen nimi) ja eläimen nimi, sekä myrkyllisten eläinten lapuissa on lisänä myrkyllisyydestä varottava pääkallo. Myrkyttömien eläinten kohdalla nämä ovat olemassa lähinnä mahdollisia reissuja varten, jotta hoitajan on helppo tarkistaa, mitä kussakin terraariossa asuu. Myrkyllisillä eläimillä nämä vaaditaan kuitenkin jo ihan turvallisuussyistä. Eli jos meillä syttyy esimerkiksi tulipalo, ja jokin terraarioista hajoaa siinä yhteydessä, on jo ihan työturvallisuuskysymys, että pelastushenkilökunnalla on saatavilla paitsi tieto myrkyllisistä eläimistä, myös tarkka tieto myrkyllisten eläinten lajeista. Sen takia myrkyllisten eläinten asumukset tulee merkitä aina selkeästi, vaikka toki sitä aina toivoo, ettei kyseisiin tilanteisiin jouduta. Ja vaikka meidänkään lajeissa ei ole mitään supermyrkyllisiä, niin anafylaktisen shokin mahdollisuus on aina olemassa ihan kaikkien myrkyllisten kanssa. Plus voin kuvitella, että mikäli pahin sattuisi, niin ei siitäkään tiedosta ole varmasti haittaa kenenkään mielenrauhalle, että mahdollinen purema olisi hyvin suurella todennäköisyydellä henkeä uhkaamaton, ja että vastamyrkyn sijaan hoidoksi riittää yleensä oireenmukainen munuaisten toimintaa tukeva hoito.   

Pihan puolella on tullut myös aloitettua astetta mittavampaa risusavottaa, kun päätin trimmata pihan keskellä kasvavaa marja-aronia pensasta vähän vähemmän läpitunkemattomaksi rämeiköksi sen jälkeen kun Löllö onnistui karkaamaan sinne viime kesänä ja meillä kesti useampi tunti saada se maanitelluksi sieltä pois. Saa vain nähdä, miten meidän roskalavaryhmästä bongattu oksasilppuri selviää haasteesta, sillä en tiedä saisinko tuota määrää oksia syötettyä kahdelle kanille edes niiden eliniän puitteissa, etenkin kun oksat ovat uusituva luonnonvara, jota saadaan varmasti karsittua pihalta käyttöön joka kesä. 

Pihan oksasavottaa