Levätkää rauhassa Vappu & Tuukka

Tämä viikko on alkanut surullisissa merkeissä. Vapun maksaultrassa kävi se mitä pelättiin, ja maksasta löytyi useampia kasvaimia. Vain päivä sen jälkeen aloin ihmetellä, kuinka bunkkerista ei kuulu tuttua juoksupyörän hurinaa, ja löysin Tuukan pesästään erittäin flegmaattisena ja ulosteisiinsa sotkeutuneena. Koska Tuukka oli jo vanha, eikä se ole ikinä nauttinut käsittelystä, teimme sen kohdalla päätöksen, ettei Tuukkaa lähdetä tutkimaan ja lääkitsemään, vaan mummo päästettiin pois.

Tuukan kohdalla tilanne oli jotenkin helpompi hyväksyä, vaikka se tuli nopeampaa vastaan, sillä Tuukka oli arviolta ainakin 4,5-5 vuotias, ja afrikkalaiset kääpiösiilit elävät yleensä 3-5 vuotta. Vappu taas tuntui lähtevän sydäntä särkevän nuorena, kun hän ei ehtinyt viettää edes 4-vuotissynttäreitään, ja naarasfretit kuitenkin elävät monesti sen 6-8 vuotta. 

Vappu lähti viimeiselle matkalleen Koira-KissaKlinikalla, sillä hänen kohdalla oli varauduttu tutkimaan kaikki mahdollinen, mikä suinkin järkevää olisi. Vapun täyssisko Huisku kun kuoli kaksi vuotta aiemmin ilman selkeää diagnoosia. Huiskulle kun oli jo ollut varattuna aika neurologiaan erikoistuneeseen eläinsairaala Aistiin, mutta hän kuoli kotiin päivä ennen kuin aika olisi ollut. Valitettavasti Vapun kohdalla isoin pelko oli maksakasvaimet, joten tutkimukset aloitettiin maksan ultrasta. Ja kun heti ultrasta löytyi useita kasvainmuutoksia, ja Vapun paino oli tullut viikon takaisestakin alas yli 100 grammaa ja takapään lihakset käytännössä hävinneet, tutkimukset loppuivat siihen. Vappu ei ollut siinä kunnossa, että olisi ollut järkevää lähteä miettimään usean kasvaimen poistoa riippumatta siitä, olisiko niillä ollut jo etäpesäkkeitä keuhkoissa vai ei. Ja Vapun yleiskunto laski niin nopeaan, että olisi ollut ihan turha lähteä myöskään ottamaan koepaloja kasvaimista leikkausarviota varten. 

Jussi on valitettavasti nähnyt vastaavia oireita ihmispuolella, ja sielä ne tietävät käytännössä aina saattohoitoa, joten vaikka viimeiseen asti toivoimme toista lopputulosta, Jussi oli jo Vappua kotoa hakiessa hyvästellyt Vapun kanssa koko lauman. Joten kun eläinlääkäri kysyi, miten haluamme edetä, Jussikin oli valmis tekemään lopetuspäätöksen jo samalla käynnillä. 

Tuukan kohdalla tilanne oli monella tavalla eri. Sillä oli paitsi ikää huomattavasti enemmän, Tuukka ei ole ikinä arvostanut käsittelyä. Uskon että olisin saanut sen jotenkin lääkittyä siitä huolimatta, mutta se olisi ollut Tuukalle äärimmäisen stressaavaa. Niinpä otin Tuukan kohdalla Jussin kanssa heti puheeksi sen, lähdetäänkö Tuukkaa enää hoitamaan, ja jos lähdetään, mitä kautta. Kello oli siinä kohtaa yli yksitoista illalla, joten ainoa heti vaihtoehto olisi ollut päivystys, jossa harvemmin on paikalla ekso-osaajia. Tuukka ei kuitenkaan vaikuttanut olevan siinä pisteessä, että se olisi tarvinnut välittömän hätälopetuksen, joten odotusaika päivystyksessäkin olisi voinut mennä useampaan tuntiin. Niinpä me päädyimme keskusteltuamme ja tarkkailtuamme Tuukkaa tunnin verran, että otan sen aamulla mukaan töihin lopetettavaksi. Töissä Tuukka ehdittiin rauhoittaa ennen ensimmäisiä potilaita, ja mummo sai lähteä rauhassa oman nukkupussin hajuissa. Ensimmäisen rauhoitusainepiikin jälkeen Tuukka rentoutui sen verran, että pääsin tutkimaan sen läpi vielä paremmin, kuin mihin olin kotona pystynyt, ja se vahvisti päätöstä entisestään. 

Vapun poismeno jätti ison aukon sydämeen ja laumaan, mutta Tuukan kanssa joutuu kohta vielä konkreettisemman surutyön eteen. Tuukka oli meidän ainoa siili, ja ainakin tällä erää meidän viimeinen siili. Eli seuraavana on edessä siililän purku ja päätösten teko sen suhteen, mitkä Tuukan tavaroista kierrätetään muille, ja mitkä mahdollisesti varastoidaan tai myydään.  

Levätkää rauhassa:

Mayday vom Spreewald "Vappu"
1.5.2019 - 6.3.2023

Tuukka
xx.xx.2018? - 8.3.2023