Kielo on kotona

Toissa postauksessa jo mainitsinkin, että loppu vuodesta meille varatun Kuusama-kääpiörotan kotiutuminen vähintään lykkääntyi, ja sen myötä kääpiörottajengiin muutti nyt topaz badger neiti Kielo. Kielo haettiin kotiin eilen, ja se pääsi heti totuttautumaan Opuntian ja Lupiinin seuraan. Naarasrotat ovat yleisesti ottaen sen verran sosiaalisia, että Kielon olisi voinut koittaa lisätä suoraankin likkojen linnaan. Mutta koska tässä on nyt viime kuukaudet hakattu päätä seinään frettien laumakemioiden kanssa, totesin että en halua ottaa nyt pienintäkään riskiä ylimääräisistä kinoista, jos ne suinkin voi välttää, ja päätin mennä rottienkin totuksessa astetta pidemmän kaavan mukaan. Eli siirsin kaikki kolme neitiä pienempään reissuhäkkiin ei-kenenkään-maalle, ja siirrän kolmikon likkojen linnaan vasta huomenna, kun tyypit ovat saaneet vähän tutustua ja olen ehtinyt putsata vanhan häkin. Tänään Opuntia, Lupiini ja Kielo löytyivät jo kaikki samasta riipparista nukkumasta. 

Ylempi blondi on Kielo, alhaalla Opuntia

Kielon kotiutuminen tuli sikälikin hyvään väliin, että Saija on nyt päättänyt, että astuttaakin vain Opuntian tai Lupiinin, niin nyt toisen neideistä ei ainakaan tarvitse jäädä yksin toisen mammailessa. Astuttamisajankohtaa ei ole lyöty vielä täysin lukkoon, mutta asia saattaa tulla ajankohtaiseksi jo loppukuusta. Eli voi olla, että maalis-huhtikuun kieppeillä meillä piippaa. En voi väittää, että en olisi ikävöinyt sitä ääntä. Jussikin huomasi sen varsin hyvin, sillä kun haimme Kielon Tellulta, sielä oli pesissä useampi poikue ja minulla saattoi tuikkia silmissä pienet sydämet, kun piippailu alkoi.

Koko kolmikko <3

Frettien laumakemiat taas ovat edenneet monessa suhteessa hyvin, mutta takapakkejakin edelleen esiintyy. Kuten nyt kun osa laumasta oli tosiaan keskiviikkona mukana koululla. Kotiin palattua Nutsku ja Mallu ottivat sitten taas astetta pahemmin yhteen Tellun kanssa, mikä harmittaa minua vietävästi, ja osaltaan vahvistaa sitä, että meidän frettihäppeningit saavat nyt oikeasti jäädä tauolle siihen asti, että lauma on kunnolla vakiintunut. Edellinen näin paha yhteenotto kun tuli Lemmikki Tampere -messujen jälkeen, ja silloin kohteeksi taas joutui Hattara. Toimivassa laumassa pienet erillään olot tai poikkeuspäivät kun eivät haittaa, mutta nykyisessä kuviossa kaikki tälläiset poikkeamat selvästi sotkevat vielä haurasta pakkaa. Tämä on yksi niistä syistä, miksi meitä ei tulla bongaamaan myöskään Valentine-näyttelystä parin viikon päästä. 

Pieni uitettu Hattara

Nämä takapakit ja koko laumalta useamman kuukauden hukassa ollut alkeellinenkin sisäsiisteys ovat muutenkin hieman rasittaneet. Joinain päivinä, kuten tänään, jopa siinä määrin, että saatoin heittää Jussille ilmaan ajatuksen, mitä hän olisi mieltä, jos palattaisiin luonnollisen poistuman kautta siihen, että frettejä olisi jatkossa vain 2-3 kerrallaan, mutta että ne olisivat sitten taas jatkuvasti vapaina. Pienempi lauma olisi Jussille enemmän kuin ok, mutta etenkin tämän hetkisen kakkamayhemin keskellä Jussi ei ole kauhean lämmennyt ajatukselle jatkuvasta vapaana olosta, vaikka 2-3 tyyppiä luonnollisesti sotkisi huomattavan paljon vähemmän. Mutta koska toivon hartaasti, että lauman radikaali pieneminen ei tule tapahtumaan äkkiä, ideaa on aikaa kypsytellä.