Pupui ja fretei

Alkuviikko on mennyt tavallista eksovaltaisemmin sekä töissä että vapaa-ajalla. Meillä töissä ehdottomasti suurin osa potilaista on kissoja ja koiria, mutta tähän alkuviikkoon meille on sattunut tavallista enemmän myös kaniasiakkaita. Ja itselläni on sattunut tuuri työvuorojen suhteen, kun olen päässyt valvomaan kaikkien kanien anestesiat ja olemaan mukana rokotuksissa. Vaikka pidänkin kaikista eläimistä, myönnän silti, että jokainen meille sattuva ekso kyllä nostattaa vähintään yhtä ison hymyn huulille kuin koirien pentutarkit. Ja koska meidän klinikka ei ole erikoistunut eksoottisiin, sitä toki tuntee eksoharrastajana vielä tavallistakin tärkeämmäksi tehdä parhaansa jokaisen eksoasiakkaan eteen, jotta tyyppi saisi parhaan mahdollisen hoidon ja tyyppien erityisvaatimukset tulisivat huomioiduiksi saapumisesta aina lähtöön asti. Olkootkin että Jussia vähän naurattaa, kun pakkaan kanipäivinä lounasboksiini vähän ekstrayrttejä siltä varalta, että joltain kaniasiakkaalta olisi unohtunut eväät, että on sitten varmasti jotain tuoksuvaa ja maistuvaa, mitä tarjota heti heräämössä. Tai pakkaan varuiksi tahnatuubia mukaan, jos odotettavissa on frettiasiakas. Koirille ja kissoille kun löytyy paremmin jo klinikan puolesta edes jotain nameja ja ruokia.

Toki silloin kun samaan päivään sattuu ekstrapaljon kaniasiakkaita, ainoa työhöni millään tasolla vaikuttava allergia tahtoo nostaa vähän päätään - olen nimittäin lievästi allerginen kaneille. Oireet eivät onneksi ole ilman lääkkeitäkään kuin luokkaa silmien punoitus ja silmien ja käsien kutina, ja muutamalla allergialääkkeellä saan estettyä nämäkin oireet kokonaan. Mutta sen missä asian huomaa, on että illalla iskee normaalia kovempi väsymys, kun keholla on ollut ekstra-aktiviteettia allergeenien kanssa painiessa. Silti minulle ei tulisi mieleenikään vältellä kaniasiakkaita töissä, vaan ennemmin päinvastoin.

Tämän päivän olin taas pyytänyt jo hyvissä ajoin vapaaksi, että pääsin karkaamaan välillä opetushommiin. Livian puolelta tuli jo edesmenneelle paikalliselle frettiyhdistykselle yhteydenotto, että he kaipaisivat koululle vierailijaa puhumaan freteistä. Alkuun koitimme sumplia, että olisimme menneet meidän vikaksi jääneen puheenjohtajan kanssa molemmat (kun yhdistys haudattiin, minä olin silloin sihteerin paikalla), mutta kun hän ei saanut sumplittua päivää vapaaksi, menin lopulta yksin. Sikäli Livia on itselleni tuttu paikka, että olen suorittanut sielä sekä eläinhoitajan perustutkinnon että klinikkaeläinhoitajan tutkinnon, jonka lisäksi meillä kotona on käynyt Liviasta opiskelijaryhmiä tutustumassa eksoihin. Silti sitä väkisinkin huomasi, että useamman tunnin monologin pitäminen edes itselleni erittäin rakkaasta aiheesta vaatii selvästi lisää harjoitusta. Olin varannut turhan paljon aikaa kysymyksille, kun taas dioja olisi saanut olla aika paljon enemmän. Yksi hyyvin iso unohdus oli myös se, että en ollut tajunnut ottaa vesipulloa mukaan. Vaikka olen nyt vakaasti luvannut pitäväni jonkinlaisen tauon kaikista opiskelujutuista, sitä ei voinut mitään sille, että mielessä käväisi ajatus, että pystyisiköhän töiden ohella suorittamaan jotain pedagogiikan opintoja, joista voisi saada lisää varmuutta heittää joskus jatkossakin satunnaista opetuskeikkaa.

Koululle päädyin lopulta ottamaan mukaan meidän jengistä Navan, Mallun ja Nutellan. Saatoin kyllä mainita turhan monessa kohtaa, kuinka fretit saattavat purra etenkin vieraita ihmisiä, sillä kun päästiin siihen vaiheeseen, että frettejä olisi saanut käsitellä, koko luokasta löytyi vain kolme vapaaehtoista. Toki tyypit olivat myös saattaneet kuulla, että kun kerran aiemmin kuin koululla oli frettejä käymässä, joku opiskelijoista oli saanut yhden roikkumaan korvaansa. Mutta joka tapauksessa ero oli iso, kun vertasi siihen, että kun joukko ensimmäisen vuoden opiskelijoita bongasi fretit ovelta ja kysyivät, saako niitä tulla moikkaamaan, kaikki halusivat frettejä myös syliin. Mutta eipä tuota puremispuolta voi frettien kohdalla jättää mainitsemattakaan, etenkin siinä kohtaa kun puhutaan vaikka yleisimmistä ongelmista frettien kanssa. Pureminen on kuitenkin yksi isoimpia syitä sille, miksi osa freteistä päätyy kiertoon.