Vuosi 2022 kohta paketissa

Taas viedään vuoden viimeisiä päiviä. Vuosi sitten totesin, että ei tarvittaisi paljoa, jotta tämä vuosi olisi edellistä parempi. Viime vuonna kun tuli saavutettua paljon, mutta menetimme niin paljon, ettei niistä saavutuksista oikein osannut nauttia. Valitettavasti menetyksistä riitti osansa myös tälle vuodelle, kun jouduimme hautaamaan äidin aviomiehen, Justiinan, Enigman ja Nipsun, sekä pienemmistä ja lyhyempiaikaiseksi jääneistä tuttavuuksista hiiret, natalit ja Kapu-kirjoahvenen. 

Bianca & kumppanit liittyivät tänä vuonna jengiin

Silti siinä missä viime vuonna tätä kirjoittaessa minulla oli jäätävä stressi tulevista työssäoppimispaikoista, kirjoitan tätä nyt valmistuneena ja vakituisen työpaikan saaneena. Alan vaihto on siis saatu tältä erää päätökseensä, ja olen vihdoin oikeasti eläinalalla klinikkaeläinhoitajana. Se tuo luottoa siihen, että saadaan taas rakennettua meidän talouden taloudellista perustaa vähän vankemmaksi, vaikka maailma jatkaisi myllerrystään samaan tapaan kuin viime vuodet. Tänä vuonna pandemialle kun on viimein riittänyt vähemmän palstatilaa, kun ensin alkuvuodesta alkoi Ukrainan sota, jota seurasi energiakriisi. Nämä yhdessä ovat johtaneet hinnannousuihin lähes kaikessa. 

Lauma on pyörinyt mukana myös koulussa ja töissä

Kaikesta tästä huolimatta olemme avanneet ovemme myös lukuisille uusille tyypeille, kuten sokerioraville, useammalle rescue-liskolle, Tuukka-siilille, arosopuleille, tuliskinkille, sukkanauhakäärmeille, kääpiörotille sekä neljälle uudelle fretille Juutakselle, Navalle, Teklalle  ja Hattaralle. Omien uusien ystävien lisäksi meillä majaili myös useamman kuukauden neljä maailman ihaninta hoitofrettiä. Viime vuotisista ja tämän vuotisista menetyksista huolimatta talo ei ole siis suinkaan hiljentynyt. Eikä ensi vuosikaan tule menemään ainakaan täysin ilman uusia tuttavuuksia, sillä toivon että viimeistään helmikuussa pääsen esittelemään teille kääpiörottajengin uuden jäsenen Kuusaman, ja jossain vaiheessa kevättä Simon, joka ei ole siili. Mutta nyt jengiä on taas sen verran paljon, että jos (ja toivottavasti kun) enää ei koettaisi samanlaisia menetyksiä kuin viime ja tänä vuonna, ei meille tule mahtumaan samalla tavalla lisäjengiä kuin tänä vuonna. Eli sen osalta odotetaan vähän rauhallisempaa tulevaa vuotta. 

Yksi iso asia mistä olen onnellinen, on että emme ole menettäneet kissoista ketään emmekä freteistä muita kuin Justiinan. Viime vuoden päivitystä lukiessa kun tuli palattua myös siihen pelkoon, minkä Mintun sairastelu aiheutti. Siitä sairastelusta ei olla kyllä päästy täysin eroon vieläkään, ja voi olla, että sekä Mintulla että Löllöllä voi olla jatkossa loppuelämän kestävä jatkuva lääkitys. Mutta ainakaan toistaiseksi kellään karvakavereista ei ole mitään, minkä takia joutuisi miettimään lopullisempia ratkaisuja. Vaikka toki sekä kissajengin että etenkin frettijengin kanssa tiedostaa, että meillä on nyt useampia vanhenevia tyyppejä, joiden kohdalla tilanteet voivat muuttua nopeasti. 

Frettijengiin on liittynyt ensimmäistä kertaa myös poikia

Harrastustoiminta on ollut yhä aika seis. Frettinäyttelyitä järjestettiin tänä vuonna Suomessa kaksi, joista toiseen osallistuimme. Lemmikki Tampere messuilla kävimme edustamassa oman lauman kanssa, ja Hyvinkään matelijamessuilla leikkimässä turistia. Frettipuolella tapahtumien uudelleen käynnistymistä osaltaan hidastaa rokotteiden saatavuusongelmat, joiden myötä tänä vuonna ei ole ollut yksiäkään joukkorokotuksia. Tällä hetkellä ei ole edes mitään arviota, kauanko saatavuusongelma vielä kestää. Kissapuolella päästiin muutaman vuoden tauon jälkeen taas miittaamaan muita bloggaajia Tampereelle.

Ensivuonna minulla on suurimpana tavoitteena ottaa iisimmin. Vakiinnuttaa omaa osaamista, uutta työuraa ja nykyistä laumaa. Ja toivottavasti saada myös nykyinen frettijengi vakiintumaan ja pelaamaan paremmin yhteen. 

Läpi vuoden on myös pyritty oppimaan uutta

Ja päästiin olemaan pitkästä aikaa taas vähän sosiaalisia.

Joulun aikaan

Joulunpyhinä meillä on riittänyt vilinää ja vilskettä myös eläinrintamalla. Meillä kun on ollut kotona oman lauman lisäksi myös siskon sfinksikaksikko Isac ja Ilo, sekä yhdeksän hoitohiirtä ja kaksi hoitokotiloa. Näistä parhaiten vilinän ja vilskeen keskipisteessä ovat olleet kissat, jotka ovat saaneet mennä ja tulla niinkuin mielivät bunkkeria ja kodinhoitohuonetta lukuunottamatta. Siskon kissat kun ovat vierailleet meillä sen verran usein, että ensimmäisen päivän jälkeen ne yleensä muistavat jo hyvin paikat ja meidän jengin. Kodinhoitohuone on ollut nyt poikkeuksellisesti suljettu kissoilta, sillä sielä on nyt hoitohiiret ja kotilot. Päädyin majoittamaan ne varuiksi eri tilaan missä omat jyrsijät ovat, etenkin kun parilla tytöistä on ollut pieniä rohinoita. Kodinhoitohuone on myös siitä helppo eristystila, että sielä on oma vesipiste, mikä aina helpottaa hoitamista. Sen lisäksi kodinhoitohuoneen oven saa lukkoon, eli kissat eivät voi vahingossakaan oppia avaamaan sitä. Fretit ovat viettäneen aikaa enimmäkseen omassa huoneessaan, sillä jouluvieraista pari vähän jännittää frettejä, ja freteistä yksi hauskimpia leikkejä on laittaa niitä jännittävät ihmiset hyppimään ja pomppimaan. Koko frettijengi Hattaraa lukuunottamatta on kyllä nyt niin syvällä talvimoodissa, ettei asia ole juurikaan hetkauttanut niitä. Kesällä asiasta olisi voinut seurata isompikin kapina.

Sfinksien saunavuoro

Jouluvieraiden myötä kissoilla on riittänyt leikittäjiä ja rapsuttajia, ja kissat ovatkin silminnähden nauttineet siitä, että sohvilta löytyy lähes aina ihmisiä, joilta hakea huomiota. Minttukin kun on saanut hakea huomiota omilla ehdoillaan, eli itse lähestyen. Minttu kun ei pidä yhtään siitä, jos joku vähänkään vieraampi ihminen nostaa sitä, vaikka onkin muuten leipova ja kehräävä rakkauspakkaus. Ainoastaan se tuotti kissoille selviä vaikeuksia, kun aattona linjattiin, että kissat voisivat pysyä poissa pöydiltä joululiinojen levittämisestä aina siihen asti kun on syöty. Tämä herätti närää kaikissa seitsemässä, ja oli useimpien mielestä selvästi kohtuutonta. Miksi levittää pöydille peflettejä kissoille, ja sitten kieltää käyttämästä niitä?! Rutulla on myös ollut pientä sulattelua siitä, että myös Isac ja Ilo pitävät lämmitetystä saunasta, joka on ollut yleensä täysin Rutun valtakuntaa. Kokeilimme myös jotain, mitä emme ole tehneet ikinä ennen: aloitimme palapelin kasaamisen olohuoneessa, ja jätimme sen yöksi esille. Jussia kyllä nyt vähän harmittaa, kun yksi pala on kateissa. Itse taas olen enemmän kuin yllättynyt, että palapeli oli yli vuorokauden pöydällä seitsemän kissan keskellä, ja tuhannen palan palapelistä hävisi vain yksi pala. 

On se kurjaa, kun pitää tyytyä pehmeään taljaan, kun pöytäliinalla istumisesta tuli sanomista

Tänään on ohjelmassa ottaa enempi bunkkerijengin hoitoa, niin että siskonmuksutkin pääsevät taas seuraamaan käärmeiden ja liskojen ruokintoja. Samalla pitää taas tehdä kunnon kostutus kaikkiin terroihin. Siinä hommassa kyllä kaipaisi, että saisi jossain kohtaa aikaiseksi sen vesipisteen myös bunkkeriin. Se kun on kanssa roikkunut toivelistalla jo muutosta asti, ja se ei välttämättä olisi edes mikään tähtitieteellisen vaikea ja kallis projekti, sillä matelijabunkkeri on virallisesti talon tekninen tila, ja vesiputket kulkevat sielä jo valmiiksi.

Etenkin Juutas ottaa rennosti, vaikka joku on tyhjentänyt molemmat kupit ja sotkenut vielä lattiankin. Montako frettiä muuten bongaat kuvasta?

Ihmispuolella aatto meni hyvin, mutta rauhallisesti. Tunteet olivat välillä hyvin pinnassa, etenkin äitin lukiessa muutamia Raamatun kohtia ennen ruokailua, ja pukeutuessa kaikkien yllätykseksi Joulumuoriksi, nyt kun Joulupukkia ei ollut (ainoa joka oli vihitty yllätykseen oli Jussi, joka sai auttaa äitiä Petteri-porona). Aaton rauhallisuutta lisäsi entisestään siskoni sairastuminen juuri ennen aattoa. Joulupyhien ohjelmassa on ollut paljon pelailua (aiemmin mainittua palapeliä, lautapelejä ja vähän konsolipelejäkin), jouluruokaa, jouluohjelmia ja saunomista. Eilen vedettiin muksujen kanssa myös pimeäpiilosta pihalla, ja vaikka alkuun pelkäsin, että lumen valaisema piha ei tarjoa mitään haastetta, etenkin kun jalanjäljetkin jäivät lumeen, sain pian huomata olevani täysin väärässä. 

Hyvää Joulua!

Suursiivous ei valmistunut jouluksi. Joka paikka ei kiiltele puhtauttaan, eikä edes jokaikisellä lauman tyypillä ole juuri nyt edessään vuoden paksuin ja puhtain olkipatja. Joulu on silti siitä kiva ja armollinen juhla, että se saapuu kaikille samaan aikaan oli sitten valmis tai ei. Täälläkin siis rauhoitutaan nyt joulun viettoon, ja joulu saa tulla kotiin tällaisenä kuin se nyt on. Ehkä ensivuonna on taas enemmän aikaa ja energiaa väsäillä itsetehtyjä ovikransseja ja tuoksuappelsiineja - ehkä ei. Mutta tässä ja nyt on tärkeintä, että siskonperhe saapui meille jo toissapäivänä, ja loput jouluvieraista saapuvat tänään. Ja ruokaakin pitäisi olla sen verran, että saadaan ihan kaikille vatsat täyteen, niin ihmisille kuin eläimillekin. 

Hyvää joulua koko meidän poppooolta kaikille lukijoille!

 

Tauko

Viikonloppusuunnitelmat muuttuivat siltä osin, että lupauduin tekemään lauantaina työvuoron. Väsymystila alkoi kuitenkin olla sellainen, että asetin ehdoksi sen, että tämä maanantai järkkääntyisi vastaavasti vapaaksi. Nyt pandemian jälkeen olen nimittäin joutunut huomaamaan, että nyt kun maailma on alkanut pyöriä taas normaalimpaan vauhtiin minä en ole vieläkään oppinut varaamaan riittävästi aikaa levolle ja etsimään arkeeni tarpeeksi palauttavia asioita. Vaikka en vaihtaisi torstaistakaan mitään, kun yhteen päivään tuli vedettyä opiskelijakierros meidän eläintiloissa, työvuoro ja teatterikäynti illalla, sitä joutui huomaamaan että tuollaiset päivät vaatisivat sen, että sitä olisi levännyt hyvin pohjalle. Kun tuollaisen vetää tilanteeseen, jossa on ollut monta viikonloppua menossa ja sosiaalinen niin töissä kuin vapaalla, ei introvertin akku kestä.

Torstaina Ruttua ja Löllöä harmitti, kun ne joutuivat boksiin, ja Maunoa, kun se ei päässyt boksiin.

Niinpä nyt eilen ja tänään on tullut vietettyä virallista paitulivillasukka-aikaa, eli tehtyä vain asioita, joita voin tehdä poistumatta kotoa ja yöasussa. Heitin romukoppaan jopa kaikki vähänkään kunnianhimoisemmat tavoitteet siitä, kuinka käyttäisin nämä vapaat siihen, että jynssään koko kämpän joulukuntoon ja pesen molemmat saunat lattiasta kattoon. Toki olen myös siivoillut vähän, mutta kumpanakaan päivänä yhtäkään siivoushommaa ei ole aloitettu ennen kuin olen katsonut elokuvan, jonka olen valinnut ihan itse, syönyt hyvin ja tänään myös saunonut. Eli prioriteettilista on käännetty kerrankin niin päin, että ensin tehdään se, mikä on kivaa ja palauttavaa, ja katsotaan sitten vasta sen jälkeen, vieläkö ehtii ja jaksaa siivota jotain. Katson ihan äärimmäisen harvoin elokuvia yksin kotona, ja tuntuu ihan uskomattomalta, että Disneyn Pähkinänsärkijän katsomistakin tuli odotettua neljä vuotta, kun koskaan ei tuntunut olevan oikein hyvä hetki. Ei vaikka olin viime kesänäkin useamman kuukauden ihan vain kotona. Pähkinänsärkijä kun kiinnitti huomioni jo meidän Dubain reissulla, kun ostoskeskuksissa oli ihan valtavia elokuvan mainoksia ja ne vaikuttivat niin kiehtovilta ja sadunomaisilta, että ne painuivat mieleeni vuosiksi. 

Mutta ehkä tässä on ainesta uuden vuoden lupaukseksi asti: minun on opeteltava rentoutumaan silloinkin, kun asiat ovat kesken. Tämän lauman kanssa mistään kun ei kuitenkaan tule ikinä valmista. 

Viime viikon härdellipäivänä minulla oli tosiaan kaikenlisäksi omatkin kissat mukana töissä, koska samallahan ne nyt, ja kun sen päivän työvuoro oli kuitenkin itselläni lyhyempi aamun ohjelmasta johtuen. Löllön kohdalla ei tutkittu mitään sen isommin, sillä olin jo aiemmin näyttänyt Roosalle sen röntgenkuvan ja puhuttu pojan oireista. Löllölle lähdettiin siis nyt kokeilemaan samaa pitkävaikutteista kipulääkettä, eli Solensiaa kuin Mintullekin. Löllöllä kun on selässä selkeitä nikamien yhteenluutumia, jonka lisäksi se aristaa toista lonkkaansa. Sillä onkin monesti tapana lepuuttaa toista takajalkaansa makoillessaan, niin että sen asento muistuttaa vähän niitä kuvia, mitä curleista on viime aikoina kiertänyt. Sen kohdalla on jo aiemmin epäilty, että selän ja lonkan muutokset saavat kyseisen jalan puutumaan helpommin, ja sen myötä jalan ojentaminen esimerkiksi käteen tuettuna parantaa oloa.

Löllön jalanojennus

Ruttu taas ultrattiin ja siltä tutkittiin virtsa- ja verinäytteet, nyt kun sillä on ollut taas aiempaa enemmän vääriin paikkoihin pissailua. Labratuloksista ei löytynyt mitään hälyttävää, mutta ultratessa virtsarakossa näkyi joitain muutoksia, joista ei vielä saatu tarkempaa selkoa. Sielä oli jokin selkeästi tummempi alue, ja sen reunat vaikuttivat paksuuntuneen. Rutulla aloitettiin nyt sitten Cartrophen-pistossarja, ja sen kanssa mennään kontrolliultraan tammikuussa. Rutunkaan kohdalla mahdollista kipukäytöstä ei voitu sulkea pois, joten täytyy ennen kontrollia miettiä senkin kohdalla, pitäisikö se samalla kuvata. Monien tutkimusten mukaan nivelrikkoa esiintyy kuitenkin jopa 90 prosentilla yli 12-vuotiaista kissoista, ja Ruttukin täyttää kuitenkin ensivuonna jo yksitoista. Eli sikäli ei olisi mitenkään tavatonta, että kaikkien kolmen oireet voisivat liittyä samaan vaivaan, vaikka kaikilla niistä oireilu esiintyy eri tavoin.

Samalla sitä joutuu miettimään vessajuttuja vähän uusiksi. Frettien kaivelutaipumuksen ja Rutun reunan yli pissaamisen takia kaikki meidän vessat ovat olleet kolmikon tulosta asti joko päältä kuljettavia tai korkean kynnyksen omaavia. Mutta jos nyt aletaan olemaan tilanteessa, että vähintään puolella meidän kissoista alkaa olla nivelrikkoa, sitä on pakko löytää vaihtoehtoja. Yksi pentu-/seniorivessa tulikin jo hankittua kodinhoitohuoneeseen, ja sen ympäristö on vuorattu helposti pestävillä matoilla. 

Sitä on myös alkanut puoli vakavissaan harkita laserin hankkimista kotiin. Monessa nivelrikkoa käsittelevässä jutussa kun viitataan, että laseroinnista voisi myös olla apua nivelrikon oireiden hoidossa, sillä se vilkastuttaa verenkiertoa alueella. Mutta koska Minttu sietää meidän kissoista kaikkein vähiten reissaamista, eikä Löllökään sitä erityisemmin arvosta, en usko että niiden kohdalla säännölliset hoitokäynnit muualla toisivat ainakaan parannusta elintasoon. Nyt harmittaa todenteolla, että en tarttunut heti tilaisuuteen, kun yksi tuttu myi heillä frettrikäytössä olleen laserinsa pois. 

Salainen Joulukissa

Vaikka pää ei ole taas tahtonut pysyä koko aikaa menossa mukana, sen mie sentään muistin tehdä, että vinkkasin Tassulinnan kautta Kissatunturin suuntaan, että meillä on ollut aika kilttejä kissoja ja frettejä täällä. Ihan vain siltä varalta, että Hattara on mennyt näykkimään liikaa tonttujen varpaita, ja sitä kautta liikkeelle on päässyt väärää informaatiota. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että Joulukissan paketti löysi myös meille. 

Fretit ottivat vastuulleen tarkistaa, että laatikko on tyhjennetty asianmukaisesti

Ehdittiin napata paketti postista ennen mökintyhjennysreissulle lähtöä, ja Mauno ja Jussi olivat heti laatikon kimpussa pyörittelemässä ja katsomassa sitä, ja Mauno istui heti sen päälle odottamaan, koska laatikko aukeaa. Poikien harmiksi jouduin siinä kohtaa vielä vähän toppuuttelemaan, sillä pitihän avausrituaali toki hoitaa niin, että ehdittäisiin kutsua kaikki mukaan, ja ottaa vähän kuviakin. 

Maunon mielestä hänen oli illan isäntänä hyvä ottaa vastuulleen tarkistaa mitä paketeista paljastuu

Minttuakin alkoi kiinnostaa homma siinä vaiheessa, kun paketeista alkoi löytyä nameja

Rutun mielestä hommaa nopeuttaisi, jos sekä hän että Mauno aukoisivat paketteja

 

Tämä lelukippo oli selvästi meidän pörröneitien mieleen. Mauno ei ihan ymmärrä, mitä tytöt tuossa näkivät

Kotiuduttua se hetki sitten koitti. Freteistä hommasta innostui eniten Hattara, jolle tämä oli ihka ensimmäinen Joulukissapaketti tai ylipäätään joulupaketti ikinä. Se ottikin hommasta sellaiset hepulit, että kissat tulivat ohjaamaan sitä tassuilla vähän sivummalle, että antaa kokeneempien näyttää, miten nämä lahjavalvojaiset toimivat. Että eihän sitä voi mennä vain popcornina laatikkoon pomppimaan, kun ensin pitää haistella kaikki paketit läpi, ja koittaa tehdä pientä kartoitusta siitä, missä niissä on nameja ja hyvältä tuoksuvia leluja. 

Rutun mielestä on ihan ok vähän pepputaktailla Nutellaa - onhan kyseessä kuitenkin JouluKISSA paketti, eli kissoilla on selvä etuoikeus nameihin

 

 

Jotkin namit aiheuttivat kuitenkin hämmennystä. Kissapaketissa oli kissasuklaata, joka ei kuitenkaan ollut kissoille...?!

Suklaa pitää toki luonnollisesti syödä kissan seurassa, mutta että kissoille ei saisi antaa siitä yhtään maistiaisia?!

Kissaraati oli hyvin yksimielinen siitä, että paketista löytyneet kalanamit olivat parasta ikinä. Yksimielisyys oli niin vahvaa, että jopa Jussi, jolla on melko paha henkinen kala-allergia joutui taipumaan raadin edessä, ja hyväksymään namit jatkoon. Niitä kun tullaan taatusti hankkimaan jengille myös jatkossa. Eikä Jussin tarvitse kyllä olla huolissaan, että meillä olisi sen jälkeen lattiat ihan kalassa, sillä nameista ei jäänyt jäljelle pienen pientä muruakaan. Fretit eivät puolestaan ihan ymmärtäneet kissojen sekoamista kalanameista, sillä fretit olivat puolestaan yksimielisiä siitä, että saman Itsy Bitsy -merkin kananamit voittivat kalanamit sata-nolla. 

Niistä kalanameista puheenollen, Mauno voisi ottaa lisää vaikka heti.

Ainon mielestä tähän olisi sopinut sellainen hillitty poseerauskuva kaikkien aarteiden kanssa, mutta eihän Hattara ja Mauno osaa keskittyä!

Heti kun sisko lähti vahtimasta ja vaatimasta hillitympää käytöstä, Mauno alkoi vähän testailla tonttuja, ja Hattara ilmoitti, että kala ei ehdi nyt lataukseen, kun hän leikkii sillä jo

Ja tähän loppuun on toki asiallista isojen kiitosten kera kertoa, kuka meidän salainen Joulukissa oli. Ja sehän oli Kissakolmio Tampereelta! Kissakolmion blogi on ollut nyt hiljaisempi, mutta Facebookin ja instgramin puolelta löytyy tuoreempia kuulumisia. Kiitos koko meidän jengiltä Kissakolmion väelle sekä Tassulinnalle, joka on taas toiminut Joulukissan apukäpälinä ja viestinviejänä!

Vilinää vilskettä

Perjantaina järkättiin täällä pikkujoulut muutamille Jussin kurssikavereille, ja eilen lähdettiin heti aamusta mökin tyhjennykseen Tampereelle, josta saavuimme muutama tunti sitten. Sen jälkeen onkin sitten purettu autoa ja katsottu että eläimillä on kaikki ok. Torstain piti olla siivouspäivä, että perjantaina kaikki olisi ollut ihan tip top, mutta se siivoaminen jäi silti enemmän tasolle, että pyrimme että kämppä näytti suht ihmissasumukselta. Siinä kohtaa kun annettiin freteille ja kissoille lähtiessä virikkeeksi kokonaisia pakasteviiriäisiä Jussia harmitti palatessa paljon vähemmän, ettei kämppä ollut ihan kiiltänyt puhtaudesta lähtiessäkään. Kokonaiset viiriäiset kun on varattu meillä spesiaalivirikkeeksi vähän pidempiin yksinoloihin nimenomaan siksi, että niistä tulee sotkua ihan miljoonasti niistä saatavaan tuokamäärään nähden, kun tyyppien mielestä ne pitää höyhentää ennen syömistä, ja etenkin Mauno lähes poikkeuksetta sitten oksentaa osan hyöhenistä jonnekin. Mutta kun katsoo kuinka laajalle frettihuoneeseen ja muualle yläkertaan höyheniä ja sulkia on levinnyt, niin näkee kyllä taas, että virikeaspektikin on täyttynyt hyvin. 

Kaikesta vilskeestä huolimatta me asumme aika idyllisessä joulupostikorttimaisemassa, silloin kun muistaa välillä pysähtyä katsomaan ympärilleen. Tämä kuva on pöllitty Jussilta, sillä itse olen ollut viime viikkoina tavallistakin laiskempi kuvaaja.

Olin varautunut siihen, että Turkuun asti mökiltä tulisi lähinnä polttopuita ja moottorisaha. Kuormaan kertyi kuitenkin sitten kaikkea muutakin kertakäyttöastioista joulukoristeisiin, joten kuormassa riittää varmasti läpikäytävää vielä muutamaksi päivää, että saamme kaiken paikoilleen. Polttopuita poltellessa tulemme varmasti muistelemaan Villea talven mittaan monta kertaa lämmöllä, sillä omat varastot olivat jääneet täyttämättä ennen energiakriisiä ja polttopuiden äkillistä kysynnännousua. Eli ne tulivat kyllä erittäin tarpeeseen. Kertakäyttöastiat tulevat varmasti eksymään tulevan vuoden mittaan kakkujen mukana niin töihin kuin mahdollisiin näyttelyihin. 

Laumalle tuotiin Tampereelta tuliaisina pieni ruokatoimitus, sillä olimme tehneet siskon kanssa kimppatilauksen LihaLineen, joka tekee pakastetoimituksia Pirkanmaalla ja Pk-seudulla. Siskonmies oli myös käynyt puolestani hakemassa yhden pussillisen pakastehiiriä odottamaan heidän pakkaseen meidän visiittiä. Siskon sfinkseistä etenkin Isacilla meinasi kyllä tulla taas iso itku, kun kylmälaukku kaivettiin esille, ja alettiin siirtää lihoja pakastimesta kylmälaukkuun, kun eihän nyt pienen kissen ruokia voi noin vain tulla pöllimään, kun millä pieni kisse sitten elää. Etenkin kun meidän mukaan lähti myös osa hevosen palalihapusseista, vaikka hevosen paliha on Isacin lempparia. 

Viikonlopun jäljiltä olo on aika haikea. Mökki oli äidille ja Villelle todella spesiaali paikka, johon oli panostettu paljon aikaa ja rakkautta, ja jonka pihaa he olivat laittaneet kuin omaansa. Tuntuu, että tämä mökin tyhjennys saattoi olla jopa hautajaisia kovempi paikka. Kotona Hattara on kyllä tehnyt kaikkensa haikeuden karistamiseksi kertomalla koko teininäädän energialla, miten koville sillä on ottanut olla jumissa kalkkisten kanssa kokonainen vuorokausi, kun kukaan ei ole taaskaan jaksanut edes leikkiä kunnolla. 

Huomenna sitten töihin. Ensiviikon viikonloppu on onneksi varattu kokonaan levolle ja kotoilulle.

Mintun lääkärikäynti

Viime postauksessa tulikin jo vähän avattua Mintun löydöksiä, mutta lupasin palata niihin vielä tarkemmin, kun olen ehtinyt jutella niistä eläinlääkärin kanssa. Mintun kohdalla röntgenkuvissa siis näkyi yksi ahtautunut selkänikamaväli ja selkeä puoliero lonkissa. Tämä yhdistettynä ummetusmassaan ja verikoe ja pissanäytetuloksiin viittaisi Roosan mukaan siihen, että tälläkertaa Mintun karvojen nuolenta voisi todella olla se kipureaktio, mitä itse epäilin jo silloin vuosi sitten, kun Minttu viimeksi kuvattiin ja otettiin kaikki verikokeet. 

Kissoille on nykyään saatavilla pitkävaikutteinen pistettävä kipulääke Solensia, joka toimii yleensä erittäin hyvin nivelrikkokipuun. Se otettiin nyt Mintunkin kohdalla testiin, ja seuraamme nyt pari viikkoa, alkaako Mintussa näkyä muutosta. Tarvittaessa koitetaan sitten muita kipulääkkeitä Solensian rinnalle, jos muutosta ei ala näkyä. Käynnin yhteydessä Minttu sai myös Toilax-peräruiskeen, jolla kakka lähtikin liikkeelle. Aloitettiin sitten kotona Mintulla taas ruuan mukana psyllium, joka toivottavasti auttaa ulosteen kulussa. Ja jos ummetus tuntuu jatkuvan (mitä on toki viiden kissan kanssa vähän hankala seurata) otetaan tarvittaessa käyttöön myös Levolac. 

Kuvien laatu kärsi aika pahasti matkan varrella. Rajaukset taas olisivat voineet olla tiukemmat, mutta se menee vain omaan piikkiin :D

Minttu edelleen hyppii hyvin esimerkiksi sohvalle ja tasojen päälle, mutta nyt kun asiaa on miettinyt, se on kyllä jo jonkin aikaa suosinut freteillä käytettäviä koiranpentujen pissa-alustoja kissanvessojen sijaan. Itse olin vain ajatellut, että Minttu ottaa vessassa asioidessaan vähemmän häiriötä freteistä kuin toisista kissoista, mutta sen kohdalla kyse onkin voinut olla osittain samanlaisesta kynnyskysymyksestä mitä vessojen laitoja kammovilla freteillä. Pitää varmaan koittaa katsoa, keksisinkö jonnekin hyvää paikkaa matalareunaiselle kissanvessalle, niin voisi katsoa, vaikuttaisiko se Mintun vessamieltymyksiin. Meillä kun kaikissa nykyissä vessoissa aika korkea reuna tai kynnys sen takia, ettei Ruttu pissaa laidan yli, tai fretit kaiva hiekkoja ulos laatikosta.

Mintun kuvissa muutokset ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä mitä Löllöllä, jolle on jo aiemmin määrätty Metacam tarpeen mukaan. Löllö vain on yleisolemukseltaan paljon Minttua rennompi. Se sai osaltaan taas miettimään, pitäisikö Löllöllekin kokeilla Solensiaa jatkuvana kipulääkityksenä, ja katsoa, olisiko sillä vaikutusta Löllön ajoittaiseen jäykkyyteen ja satunnaisiin saunamörköily päiviin, jolloin Löllö löytyy löytyy saunasta nukkumasta ja saattaa sähistä jos sitä tulee häiritsemään. Metacamia kun ei uskalla kuitenkaan jatkuvasti käyttää, kun Löllöllä on ollut välissä munuaisarvot koholla, vaikka viime kontrollissa kaikki olikin viitearvojen puitteissa.  

Rutun osalta sovittiin että otan sen töihin ensiviikon torstaina, että sekin ehtii vähän toipua viime reissusta, vaikkei niistä niin isoa stressiä otakaan. Se on myös itselläni lyhyempi päivä, kun meillä on silloin aamupäivästä opiskelijaryhmä tutustumassa eksoottisiin eläimiin, ja menen sen takia töihin vasta myöhempään. 

En tiedä jännitänkö Rutun kohdalla enemmän sitä, mitä jos jotain löytyykin, vai sitä ettei mitään löydy. Kuitenkin koko tämä Minttu, Löllö & Ruttu kolmikko alkavat nyt olla siinä 10+ vuotiaiden kerhossa, jossa alkaa olla harvisempaa ettei mitään olisi, kuin se että jotain kremppaa alkaa olla. Onneksi kuitenkin kissoillekin saatavilla olevat lääkkeet ovat koko ajan kehittyneet, joten kaikkien kremppojen kohdalla ei tarvitse vain hyväksyä, että se nyt vain kuuluu vanhenemiseen. Meidän seniorijengilläkin kun on toivottavasti kaikilla vielä monia vuosia edessä.  

Tää olisi nyt niinkuin valmis

Näyttö oli tänään, ja näyttö meni läpi. Aamulla oli kyllä niin miljoona perhosta mahassa, että sitä hetkittäin pelkäsi mokaavansa jotain vain jännityksen takia. Mutta sitten kun päivä pääsi kunnolla käyntiin, sitä tapahtui sen verran koko ajan kaikkea, että keskittyminen meni jännittämisestä siihen, että saatiin mahdutettua koko paketti tähän päivään. Näyttö kun koostuu viidestä eri osa-alueesta, ja jokaisen niistä sisällä on vielä lukuisia pienempiä kohtia. 

Klinikkaeläinhoitajan näytössä pitää näyttää asiakaspalvelu eläinklinikalla, eläinten hyvinvoinnista huolehtimen eläinklinikalla, laboratiotyöskentely eläinklinikalla, leikkaussalityöskentely eläinklinikalla sekä röntgenkuvaus eläinklinikalla, ja näiden alle sisältyy vielä esimerkiksi välinehuolto.  

Omista tyypeistäkin tänään oli töissä mukana Minttu ja Ruttu, mutta kun aikataulut vähän elivät ja muuttuivat päivän aikana, päädyttiin että tänään tutkittiin vain Minttu, koska Minttu stressaa enemmän boksissa oloa ja reissaamista. Rutun kohdalla sain valita, koitetaanko ottaa sekin äkkiä tänään, vai ajan kanssa joku toinen päivä, niin valitsin sitten sen, että keskityttiin tänään mieluummin Minttuun. Mintunkin kohdalla sovittiin, että keskustellaan sen osalta jatkohoitosuunnitelmaa tarkemmin keskiviikkona. Hyvänä uutisena Mintulta ei löytynyt tällä kertaa korvapunkkeja, eikä verikokeissa ja pissanäytteessä ollut mitään hälyttävää. Pelkkien korvanäytteiden ja röntgenin lisäksi päädyimme myös ultraamaan sen ja ottamaan verikokeet, sillä nuoleminen on ollut taas sen verran laajaa, eikä korvista löytynyt tällä kertaa punkkeja. Röntgenissä ei näkynyt virtsakiviä, mutta mahdollisia nivelrikkomuutoksia ja ummetusmassaa. Mutta Mintun osalta palataan tuloksiin tarkemmin, kun ehditään käydä löydökset paremmin läpi eläinlääkärin kanssa.

Näytön osalta olo on nyt helpottunut, vaikka taisinkin olla töissä ainoa, joka näyttöäni jännitti. Mintun tulokset tietysti vähän mietittyvät, mutta kun ottaa huomioon että yli 80 prosentilla Mintun ikäisistä kissoista on vähintäänkin alkavia nivelrikkomuutoksia, ei niistäkään pitäisi olla yllättynyt. 

Huomenna on onneksi itsenäisyyspäivä ja sen myötä vapaata, niin saa rauhassa tasoitella hengitystään ennen töihin paluuta. Mutta nyt voin sitten sanoa ihan suoraan ja ilman lisämääreitä olevani klinikkaeläinhoitaja ja työskenteleväni sellaisena.

Sisäsiisteys hukassa

Yksi tällähetkellä arkea kuormittava tekijä on se, että frettijengien yhdistämisen jälkeen kaikki kahdeksan tyyppiä tuntuvat unohtaneen sisäsiisteyden lähes tyystin. Tarpeita riittää kyllä yhä nurkkiinkin, missä vessat sijaitsevat, mutta lisäksi niitä kertyy pissa-alustojen ympärille, matoille, häkkeihin sekä portin viereen. Vapaana yläkerrassa ollessa miinoitetaan erityisesti eteistä, mutta huteja saa siivota myös keittiön ja ruokailutilan lattioilta ja ruokailutilan ja olohuoneen matoilta. Asiaa ei yhtään helpota se, että pesutorniin vaihdettaessa meidän pyykinpesukone kutistui kaksitoista kiloa vetävästä kahdeksankiloiseen. Alkuun toivoin, että tämä olisi vain nopeasti ohi menevä välivaihe, mutta koska tilanne on pitkittynyt, sitä on joutunut miettimään muutaman asian uusiksi.

Kunnon vauhtiviiva-juoksukakka eteisessä

Isoimpana niistä laitoin tänään tilaukseen lisää kertakäyttöisiä pissa-alustoja. Meillä on nyt vähän päälle kaksi vuotta kestoiltu, ja kestopissa-alustat ovat toimineet ja kestäneet käytössä hyvin. Kuitenkin kakkakaaos pysyy tällähetkellä parhaiten aisoissa sillä, että huoneen vessapaikat siivoaa kahdesti päivässä, jonka lisäksi poistaa hudit ainakin kerran-pari päivässä ja kerää likaantuneet matot pesuun. Tämä on kuitenkin tehnyt jo yksinään 1-2 koneellista pyykkiä päivässä, ja kun ihan joka päivä ei ole ehtinyt pesemään pyykkiä, on pyykkiä päässyt välillä kertymään melkoisesti. Etenkin kun näätäpyykin lisäksi täytyy toki pyörittää myös vaate-, lakana- ja muuta pyykkiä. 

Pojat suhtautuvat syytöksiin välinpitämättömän rennosti. Sotkujen takia heillä on palveluskuntaa.

Väkisinkin toki vähän hirvittää kertakäyttöisistä tuleva roskan ja muovin määrä, mutta silti päätös oli lopulta helppo. Leppoisaa kodinjärjestämisen joulukalenteria kuunnellessa sitä kun muistutti itselleen, että joskus on lupa oikoa ja helpottaa omaa arkeaan tukeutumalla valmisratkaisuihin. Kyllähän ne kestopissa-alustatkin tänne jäävät, ja löytyvät sieltä kaapista taas sitten, kun tilanne sisäsiisteyden suhteen helpottaa tai kun muuten paremmin ehtii ja jaksaa. Ja toki nytkin voi vetää hybridimallilla ja käyttää kestoja niinä päivinä, kun muuta pyykkiä on vähemmän. 

Frettien osalta siivoushomma kaatuu enemmän minulle, siinä missä Jussi on pitkälti huolehtinut Rutun hudeista. Silti tämä tilanne välillä hitsaa Jussillakin, etenkin eilen, kun Ruttu päätti pissata sänkyyn juuri minuutti sen jälkeen kun Jussi oli vaihtanut lakanut. Nyt on kuitenkin sovittu, että Ruttu ja Minttu lähtevät kumpikin mukani töihin maanantaina. Sekä siksi, että saan varmasti riittävästi labranäytteitä näyttöä varten, että siksi saadaan ehkä jotain selkoa tyyppien tilanteesta.  

Heti siivoamisen jälkeen frettihuone on niin petollisen siisti

Positiivisella puolella toissa iltana Juutas, Nutella ja Vappu löytyivät jo kaikki samasta pedistä. Eli orginaalijengi ja tulokasjengi ovat alkaneet jo hieman sekoittua.

Joulukuun eka

Tänä vuonna tässä blogissa ei tule näkymään joulukalenteria. Tähän vuoteen on mahtunut taas niin monenlaista myllerrystä, että koitetaan vain pitää tonttulakista kiinni ja koittaa saada vähän jarrutetuksi jossain välissä ennen aattoa. Onneksi moni tämän kuun tulossa olevista jutuista on pohjimmiltaan positiivinen, vaikka vähän jännittäväkin. 

Juutas ulkoilemassa uima-altaalla

Seuraava isompi jännityksen paikka on maanantaina, kun minulla on näyttö. Mikäli saan päivän aikana näytettyä kaikki osa-alueet ja näyttö menee läpi, saatan valmistua klinikkaeläinhoitajaksi vielä tämän vuoden puolella. Eniten tällä hetkellä ehkä jännittää, että saataisiin päivään vahvistettua vielä jokin röntgenpotilas. Sen jälkeen voinkin siirtyä jännittämään omaa jännittämistäni, ja sitä miten se vaikuttaa suoritukseeni.

Muita ennen joulua olevia juttuja ovat muun muassa yksi Liviasta tuleva opiskelijaryhmä (taidan olla vähän tykästynyt näihin hyvin sivutoimisiin opettajakeikkoihin meillä kotona), yksi teatteriesitys (katsojana, ekaa kertaa miljoonaan vuoteen)  sekä äidin ja Villen mökin tyhjennyksessä auttaminen. Äitini kun päätti nyt leskeksi jäätyään olla jatkamatta heidän yhteisen mökkinsä vuokrasopimusta, ja heillä useamman vuoden ollut vuokramäkki pitää sen myötä käydä tyhjentämässä.

Opuntia ja Lupiini ovat tainneet jo vähän kietoa Jussin pauloihinsa

Eläinten kanssa kaikki on suht ok. Kukaan ei ole kuollut, ja frettienkin välit ovat menneet parempaan suuntaan. Tällähetkellä freteistä eniten turpiinsa ottaa pentu Hattara, mutta nykyään useimmiten mentyään itse tarkoituksella provosoimaan muita silloin kun sillä on tylsää. Hattara on nimittäin huomannut, että esimerkiksi Juutakselta saa lähes varmasti jonkin reaktion, kun siltä käy pöllimässä ruuat suusta.

Mintulla on ollut taas jonkin verran omien karvojensa pois nuolemista ja Rutulla stressipissailua todellisissa ja kuvitteellisissa ruokailutilanteissa (eli jos menee vaikka nostamaan kupit tiskikoneeseen, ja Ruttu luulee saavansa ruokaa mutta ei saa, se saattaa pissata keittiöön. Tai jos se suljetaan syömään vessaan, eikä se pääse heti tarkistamaan, onko muilla jäänyt jämiä, se saattaa syötyään pissata vessaan). Niiden kohdalla pitäisikin varata aikaa Mintun korvien tutkimiseksi (viimeksi sillä oli vastaavaa oireilua vuosi sitten, ja syyksi paljastuivat korvapunkit), ja Rutulle pissatutkimuksiin mahdollisen tulehduksen tms. poissulkemiseksi. Toivon ettei kummankaan kohdalla kyse ole mistään sen vakavammasta, ja etenkään Mintun kohdalla en kyllä edes keksi, mistä se olisi edes voinut saada uutta tartuntaa.  

Meillä oli sunnuntaina käymässä tällainen teinihurmuri <3

Matelijaväestä Hevisaurus on tosiaan myös elossa ja kasvanutkin jo hiukan, eli olemme taas astetta optimistisempia sen suhteen, että tyypistä voisi olla eläjäksi. Se saa silti viettää ainakin vielä jouluun asti karanteenissa. Espanjassa asunut matelijoita harrastava kaverikin kävi moikkaamassa miniä, ja on tyypin ulkonäön perusteella melko vakuuttunut, että tyyppi saattaisi olla alkujaan Espanjasta. Muurigekkojenkin ulkonäössä kun on jonkin verran maantieteellistä vaihtelua. Tuliskinkki Pyro on puolestaan yllättänyt meidät molemmat hengaamalla suhteellisen paljon näkyvillä, ja syömällä välillä jopa pinseteistä. Sen kohdalla kun olimme henkisesti varautuneet tyypin olevan luokkaa lemmikkikolo, sillä osa lajin yksilöistä voi olla hyvin arkoja ja piilottelevia.