Sivut

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Vilinää vilskettä

Perjantaina järkättiin täällä pikkujoulut muutamille Jussin kurssikavereille, ja eilen lähdettiin heti aamusta mökin tyhjennykseen Tampereelle, josta saavuimme muutama tunti sitten. Sen jälkeen onkin sitten purettu autoa ja katsottu että eläimillä on kaikki ok. Torstain piti olla siivouspäivä, että perjantaina kaikki olisi ollut ihan tip top, mutta se siivoaminen jäi silti enemmän tasolle, että pyrimme että kämppä näytti suht ihmissasumukselta. Siinä kohtaa kun annettiin freteille ja kissoille lähtiessä virikkeeksi kokonaisia pakasteviiriäisiä Jussia harmitti palatessa paljon vähemmän, ettei kämppä ollut ihan kiiltänyt puhtaudesta lähtiessäkään. Kokonaiset viiriäiset kun on varattu meillä spesiaalivirikkeeksi vähän pidempiin yksinoloihin nimenomaan siksi, että niistä tulee sotkua ihan miljoonasti niistä saatavaan tuokamäärään nähden, kun tyyppien mielestä ne pitää höyhentää ennen syömistä, ja etenkin Mauno lähes poikkeuksetta sitten oksentaa osan hyöhenistä jonnekin. Mutta kun katsoo kuinka laajalle frettihuoneeseen ja muualle yläkertaan höyheniä ja sulkia on levinnyt, niin näkee kyllä taas, että virikeaspektikin on täyttynyt hyvin. 

Kaikesta vilskeestä huolimatta me asumme aika idyllisessä joulupostikorttimaisemassa, silloin kun muistaa välillä pysähtyä katsomaan ympärilleen. Tämä kuva on pöllitty Jussilta, sillä itse olen ollut viime viikkoina tavallistakin laiskempi kuvaaja.

Olin varautunut siihen, että Turkuun asti mökiltä tulisi lähinnä polttopuita ja moottorisaha. Kuormaan kertyi kuitenkin sitten kaikkea muutakin kertakäyttöastioista joulukoristeisiin, joten kuormassa riittää varmasti läpikäytävää vielä muutamaksi päivää, että saamme kaiken paikoilleen. Polttopuita poltellessa tulemme varmasti muistelemaan Villea talven mittaan monta kertaa lämmöllä, sillä omat varastot olivat jääneet täyttämättä ennen energiakriisiä ja polttopuiden äkillistä kysynnännousua. Eli ne tulivat kyllä erittäin tarpeeseen. Kertakäyttöastiat tulevat varmasti eksymään tulevan vuoden mittaan kakkujen mukana niin töihin kuin mahdollisiin näyttelyihin. 

Laumalle tuotiin Tampereelta tuliaisina pieni ruokatoimitus, sillä olimme tehneet siskon kanssa kimppatilauksen LihaLineen, joka tekee pakastetoimituksia Pirkanmaalla ja Pk-seudulla. Siskonmies oli myös käynyt puolestani hakemassa yhden pussillisen pakastehiiriä odottamaan heidän pakkaseen meidän visiittiä. Siskon sfinkseistä etenkin Isacilla meinasi kyllä tulla taas iso itku, kun kylmälaukku kaivettiin esille, ja alettiin siirtää lihoja pakastimesta kylmälaukkuun, kun eihän nyt pienen kissen ruokia voi noin vain tulla pöllimään, kun millä pieni kisse sitten elää. Etenkin kun meidän mukaan lähti myös osa hevosen palalihapusseista, vaikka hevosen paliha on Isacin lempparia. 

Viikonlopun jäljiltä olo on aika haikea. Mökki oli äidille ja Villelle todella spesiaali paikka, johon oli panostettu paljon aikaa ja rakkautta, ja jonka pihaa he olivat laittaneet kuin omaansa. Tuntuu, että tämä mökin tyhjennys saattoi olla jopa hautajaisia kovempi paikka. Kotona Hattara on kyllä tehnyt kaikkensa haikeuden karistamiseksi kertomalla koko teininäädän energialla, miten koville sillä on ottanut olla jumissa kalkkisten kanssa kokonainen vuorokausi, kun kukaan ei ole taaskaan jaksanut edes leikkiä kunnolla. 

Huomenna sitten töihin. Ensiviikon viikonloppu on onneksi varattu kokonaan levolle ja kotoilulle.

1 kommentti:

  1. Puuhaa riittää, viikonloppua odotellessa siis=) Ihastuttava kuva tosiaan!

    VastaaPoista