Perhosia mahassa

Huomenna alkaa uusi työssäoppiminen, ja mahassa alkaa olla taas miljoona perhosta. Paikka on isompi kuin yksikään jossa olen ollut tähän asti, mikä jo itsessään jännittää kaltaistani introverttia. Kun samaan syssyyn haluaisi antaa itsestään mahdollisimman hyvän ja fiksun ensivaikutelman, mutta koronan jälkimainingeissa väsyy yhä normaalia nopeammin ja välillä tuntuu, ettei ajatus oikein kulje, ei se ainakaan lievennä jännitystä. Mutta valitettavasti sille nyt ei vain voi mitään, vaan on tehtävä parhaansa niillä korteilla mitä kädessä on nyt. Onneksi nyt ei tarvitse ainakaan selviytyä harkan alun lisäksi pariin päivään mistään muusta kuin siitä ja lauman perushoidosta, sillä Jussi on yhä sairaslomalla koronan takia, joten alkuviikkoon ei ole sovittuna yhtään mitään. Muutamaakin vierailua on joutunut lykkäämään jo pari viikkoa, mutta niitä ei muutenkaan voida katsoa ennenkuin biohazard-tilanne on kotona ohi.

Minttu pitää hyvää huolta Löllöstä

Tänään on taas laulatettu pyykkikonetta, kun olen saanut viimein aikaiseksi tehdä perusteellisemmat siivoukset tulokkaiden ja hoitonäätien aitauksille. Orginaalijengin huone odottaa yhä omaa suursiivoustaan. Mielipiteeni siitä, koitanko yhdistää omat frettilaumat on viime viikkoina sahannut edestakaisin, sillä vaikka yksi lauma helpottaisi elämää paljon, en todellakaan uskalla edes haaveilla että yhdistäminen tulisi sujumaan meillä ilman että eritteet lentävät ja vähintään osalla porukasta on niska auki. Etenkin kun pentuakin höykytetään välillä yhä. Jos siis yhdistäminen ylipäätään edes onnistuisi. Silti alan taas kallistua sen puoleen, että yritän yhdistämistä kun sitten itselläni on syysloma. Olkootkin, että en saa jemmattua näätiä silloin kokonaan vierailijoiden silmiltä, sillä meille on tulossa syyslomalla taas pari opiskelijaryhmää Liviasta tutustumaan matelijoihin.    

Hoitojengi neuvottelee Jussin kanssa tahnavälipalasta

 

Kilpparit saatiin kanssa eilen siirrettyä ulkotarhasta autotalliin talvehtimaan. Tälläkertaa päädyin siihen, että annoin kilpparien olla tarhassa siihen asti, että ne vetäytyivät itse unille, ja siirsin ne sitten sieltä jatkamaan unia autotallissa olevaan jääkaappiin. Tietenkin tässä mallissa vähän jännittää se, että en voi olla aivan täysin varma siitä, että tyypit ovat tyhjentäneet suolensa, vaikka kaikki lisäruokinta tarhaan on lopetettu jo hyvän aikaa sitten. Kuitenkin koin, että tämän luonnollisemmin minun olisi mahdoton järjestää päivien lyhenemistä ja lämpötilan laskua niin, että kilpikonnat alkavat itse hakeutua nukkumaan. Toki täysin luonnonmukaiseen rytmiin ei ole mahdollista päästä näinkään, koska Suomessa talvi on pidempi kuin nelivarpaiden luonnollisella asuinalueella. Eli nyt kun konnat on laitettu unille jo syyskuussa, tarkoittaa se että ne ovat sitten kevättalvella pidempään hereillä sisällä odottamassa että ulkona on taas kyllin lämmintä konnien muuttaa pihalle.