Veto pois

Jos arjen pyörittäminen on ollut viime viikkoina haastavaa, kun olemme olleet Jussin kanssa vuoroon yksin vetovastuussa, ei tilanne ole ollut viime päivinä ainakaan helpompi. Jussikin sai koronan, ja itselläni on ollut jälkioireena lievät hengitysvaikeudet ja jäätävä väsymys. Eli pystyn kyllä istumaan päivän kuuntelemassa luentoja, mutta ylös-alas kyykkiminen esimerkiksi frettiaitauksia siivotessa väsyttää minut jo alle kymmenessä minuutissa päikkärikuntoon. Kämppä tuntuu kaaostuvan entisestään, ja tavarat ovat alkaneet kasautua. Zooplussalta tulleet laatikotkin on nostettu vain sisälle, ja niitä puretaan sitä mukaa kun niistä tarvitsee tavaraa. Sotku ja kaaos ärsyttää ja turhauttaa, mutta energia on pakko keskittää siihen, että eläimillä on vettä ja ruokaa ja ettei kirjaimellisesti hukuta paskaan. Kaikki muu fyysistä jaksamista vaativa on vain jätettävä odottamaan sitä, että jaksaa tehdä muutakin kuin välttämättömimmän.

Etenkin kun olkapäillä raksuttaa sama pää kuin aina ennenkin, ja sitä on bongailemassa asioita heti kun pää on suinkin noussut tyynystä. Eilen ja tänään sitä on happihypellyt sen verran, että talvivarastoon on kerätty kaksi pientä kestokassillista tammenlehtiä hyönteis- ja terraarioprojekteihin, kun maahan oli tippunut niin täydellista puhdasta kuivaa lehtimateriaalia. Tänään piti käydä hakemassa oksasilppuri, kun sellainen annettiin roskalava-ryhmässä ilmaiseksi kymmenen minuutin automatkan päässä. Olkootkin että sitä hakiessa väsymys iski taas sillä voimalla, että hetkellisesti oli vaikea kuvitella, että pystyisi ikinä tekemään mitään niin urheilullista kuin käyttämään sitä. Oksasilppurikin on kuitenkin ollut hankintalistalla jo yli vuoden, eli eiköhän risusavotta ehdi odottaa vielä muutaman viikon sitä että palautuu paremmin koronasta.  

Pienen pieni lismonen

Vaikka juuri nyt iso eläinlauma tuntuu erittäin kuormittavalta, ja hetkittäin itku on hyvin lähellä kun koittaa saada kaikki hoidettua, mahtuu viime päiviin niitä valonsäteitäkin. Onnistuin toissapäivänä todistamaan ensimmäistä kertaa surugekon kuoriutumisen. Surugekkojen munat ovat halkaisijaltaan vain sentin luokkaa, ja vastakuoriutunut lisko nenänpäästä hännänhuippuun noin parisenttinen, ihan uskomattoman kaunis täydellinen pikkuotus.

Fretit puolestaan alkavat kirjaimellisesti hyppiä seinille ja vääntää enemmän keskenään nyt kun niiden aktivoiminen on ollut minimissä yli viikon. Kaikkein pahiten tilanne näkyy orginaalijengissä, joilla olisi eniten virtaa. Sitä on kuitenkin nyt vain mantrattava itselleen, ettei tylsyyteen kuole, ja koitettava viikonloppuna ottaa tyyppejä enemmän ulos touhuilemaan. Tämän hetkisessä kunnossa kun oli pakko ilmoittaa kaverille, että minusta sen enempää kuin Jussistakaan ei ole muuttoavuksi nyt tulevana viikonloppuna.