Hyvä syntymäpäivä

Pakko myöntää että eilen ahdisti sen verran, että illalla oli pakko lähteä pois kotoa. Haettiin Sariannan ja Melinan kanssa noutoruokaa Subwaylta, ja jatkettiin siitä sitten istumaan iltaa. Koska Melinan uusimmille Dewi-hoitolapsille oli tullut ripuli ruokavalion muutoksen myötä ja pienet olivat muutenkin tehohoidossa emon ollessa yhä niin stressaantunut loukutuksen jäljiltä ettei se hoitanut pentujaan, illanviettopaikka valikoitui luonnollisesti sinne, mistä ei voinut olla poissa. Minun piti poiketa ihan pikaisesti, ja tulla ajoissa kotiin nukkumaan, mutta eihän se ikinä niin mene. Ilta venyi, ja lopulta löysin itseni vielä puoli kahdelta yöllä Melinan lattialta pieni märkä kissanpentu sylissäni. Kun siinä kuivailin ripulista ja maidosta pestyä neliviikkoista pentua keskellä yötä syntymäpäivänäni, se ripuloi päälleni. Ja jossain niillä main se ahdistuskin suli pois.

Joskus ne ovat ne pienimmät, jotka saavat muistamaan mitä elämän isot asiat ovat <3

Illan mittaan oli heitelty ilmaan niin eri harrastuksia, eläimiä kuin muitakin mitä kukakin hankkisi, jos olemassa ei olisi rajoitteita. Ja siinä pieni kakkainen pentu sylissäni tajusin taas olevani elämässäni sielä missä haluankin. Vaikka tokihan ihminen aina haaveilee vaikka mistä, ei ole olemassa mitään urapolkua, asuntoa, lottovoittoa, matkakohdetta tai muuta minkä olisin valmis vaihtamaan yhteenkään näistä tyypeistä mitä minulla on. Jokainen niistä on toteutunut haave ja elämäni kallein aarre, vaikka joskus väsymyksen keskellä se meinaakin hetkeksi unohtua. Ja että vaikka kakkaankin joskus väsyy, en olisi voinut keksiä mitkä olisivat olleet siihen hetkeen paremmat synttärijuhlat kuin ilta eläinten keskellä kakkoineen päivineen. Sillä loppujen lopuksi elämässäni ei ole kauheasti asioita, joilta olisin saanut yhtä paljon kuin eläimet. Ja varmaan vielä vähemmän asioita joiden eteen olisin valmis näkemään niin paljon vaivaa, ja valvomaan vaikka öitä.

Onneksi Jussikin tuntee minut. Vaikka hän eilen lupasikin varata meille ensi yöksi hotellin että pääsen edes yhdeksi yöksi pois täältä kaaoksesta, hän vielä aamulla varmisti, haluanko oikeanko olla syntymäpäiväni illan poissa laumani luota. En minä enää halunnut. Sirkukseen olemme kyllä menossa ja syömään, mutta sen jälkeen tuntuu hyvältä tulla takaisin kotiin oman lauman luo. Nämä tyypit ovat kuitenkin minun perheeni ja elämäni keskipiste. Ja viime yö meni jo yllättävän hiljaisissa merkeissä.