Hajua, melua jatkuvaa...

Ei, Vappu ei sitten mennyt ihan heittämällä porukkaan. Mitella ja Lysti pyörittävät junnua edelleen, joten näätähuone on ollut nyt yöt jaettuna väliportilla. Päivisin sitten koittaa jaksaa pitää porukkaa mahdollisimman paljon yhdessä ja puuttua ylilyönteihin. Sekä luoda mahdollisimman paljon niitä positiivisia kohtaamisia, missä ollaan kaikki yhdessä tahnatuubilla ja kukaan ei kuole, vaikka se yksi onkin uusi. Välistä kyllä tahtoo tulla vähän ylikuormittunut olo, ja mietittyä miksi tähänkin piti taas lähteä: uniongelmat, kokopäivätyö ja opinnot yhdessä koko eläinlauman hoidon kanssa lyövät vähän vasten kasvoja etenkin tälläisenä viikonloppuna, kun Jussilla on peräkkäisinä päivinä ensin 12 tunnin ja sitten 24 tunnin työvuorot. Siinä ei niinä päivinä paljon laiteta hommia puoliksi, eikä se aina juuri siinä hetkessä lohduta, että sitten Jussilla on taas arkivapaita enemmän, ja silloin hän pystyy kantamaan isomman vastuun laumasta. Kämppä haisee puffilta ja hutikakkoja ja pissoja on taas siivottu enemmän kuin laki sallii. Samalla miettii missä kohtaa naapurivat soittavat poliisin tai eläinsuojelun paikalle kun täällä huutaa vuoroon näädät ja vuoroon omistaja.

"Myönnä pois mami, et kadu mitään!" -Vappu

Vaikka kyllähän sitä oikeasti tietää miksi tässä ollaan. Ei Vappu tullut meille sattumalta, ja vaikka tänään ennenkuin evakuoin itseni hetkeksi asunnosta olin valmis heittämään hanskat hetkellisesti tiskiin kaiken kanssa, Vappu on alkanut vaikuttaa olevan juuri sellainen tyyppi mitä laumaan haluttiin. Se ei ole Huiskun klooni, ja siskoonsa nähden se on selvästi aktiivisempi ja atleettisempi tapaus. Vappu on kuitenkin kova tyttö pussailemaan ja jo nyt oltuaan meillä vasta reilun viikon Jussi on onnistunut saamaan siitä sohvaseuraa. Neidistä on siis kaikki mahdollisuudet kasvaa laumaan yksi terapiapampula lisää tasapainottamaan noita minun rakastamiani adhd apinoita. Enää pitää saada minun adhd apinat vakuuttumaan siitä, että Vappu on pohjimmiltaan aika hyvä tyyppi. Kaverikin lohdutti minua minun tuskaillessa Vapun punoittavaa ja rei'itettyä niskaa laittamalla kuvan kunnolla yhteen ottaneista uroksista, että ei ole vielä edes paha. Pahimmalla väsymyksen hetkellä menin kuitenkin ilmoittamaan Jussille haluavani synttärilahjaksi yön hotellissa.

lohitahna yhdistää

Uniongelmat ovat siitä kenkkuja, että riippumatta siitä miten hyvin asiat muuten ovat, yöunien jäädessä toistuvasti alle viiden tunnin jokainen hiekanjyvänenkin muuttuu vuorenkokoiseksi, tunteiden kontrolloinnista tulee vaikeampaa ja elämästä normaalia enemmän vuoristorataa. Silloin saa välillä todenteolla muistuttaa itselleen, että tämä on taas vain  vaihe, ja se menee ohi - ihan niinkuin aina ennenkin - eikä maailma lopu edes siihen kun rentouttavan kylvyn jälkeen saa kaivaa hammasharjat kissanvessasta junnujen leikkien jäljiltä. Silloin on vain mentävä hetkeksi tekemään jotain muuta: lähdettävä ulos syömään tai sulkeuduttava muutamaksi tunniksi ilman näätiä herppihuoneeseen aloittamaan pari taustaprojektia, jotka kaappasin itselleni. Sen jälkeen jaksaa taas laskea kymmeneen ja aloittaa miljoonannen kerran käytössääntöjen läpikäynnin tyttöjen kanssa.

Tästä totutusrumbasta ei ole selvitty haavoitta

Hetken mietin sitäkin että olisi parin päivän ajan kuvannut jokaisen hutisotkun, uuden haavan ja väännön ja tallettanut ne joko blogiin tai facebookiin muistutukseksi seuraavaa pentukautta varten. Hetken asiaa mietittyäni päätin kuitenkin jättää väliin. Eiköhän ne taas tämän jälkeen hetken muista, ja jos ei, niin mitäpä väliä: onhan lemmikinomistamisessa paljon mukavampiakin puolia mitä muistella. Ja kyllä tämä vaihe on aina ohi mennyt, vaikka uuden tyypin tullessa aina hetkellisesti miettiikin miksi pakkaa piti mennä taas sotkemaan.

Vaikka vielä on vähän hullunmyllyä, Vappu osaa ottaa välistä rennoti