Tapahtumavalmisteluja

Huomenna otetaan suunta kohti Tamperetta ja viikonloppuna olevia Lemmikki Tampere -messuja. Niille pakatessa on tullut samalla laadittua listaa asioista, jotka pitää hoitaa vielä ennen ensiviikolla olevaa Salon eksoottisten eläinten esittelypäivää, ja sovittua Turkuun frettipäivä Itäharjun Mustiin ja Mirriin 28.9. klo 13-15. Olen yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani. Odotan kovasti kaikkia tulossa olevia tapahtumia, mutta introverttinä laskee samalla vähän huolestuneena tapahtumien väliin jääviä palautumispäiviä. Onneksi frettien kanssa messuillessa on se ihana, että harrastajia on huomattavasti enemmän kuin haisunäätien kanssa, ja siten myös ständillä on molempina päivinä sekä useita muita ihmisiä että useita muita frettejä kuin omat, ja myös riski päätyä randomisti Ylen suoraan lähetykseen on pienempi, kun on mukana vain rivijäsenenä. Haisunäätien kanssa showtta kun tuli pyöritettyä välillä aika pienellä vaikkakin ihan mahtavalla porukalla.

Palapeliä ja turvehommia

Olen myös enemmän kuin innoissani siitä, että Jussin minulle hankkima synttärilahja ehti Suomeen ennen messuja. Moni on ehkä jo huomannutkin että koen materialismionnellisuutta kaikenlaisista uusista eläintarvikkeista mitä pääsen testaamaan, ja tuota tälläviikolla kotiutunutta Clearly Loved Petsin aitausta olen katsellut jo pitkään. Pitihän se sitten heti koota olohuoneeseen, ja tälläkertaa sain onneksi todeta, että se ainakin ensivaikutelman perusteella vaikuttaa yhtä ihanalta kuin olin kuvitellut. Todelliseen testiin se pääsee kyllä vasta viikonloppuna, kun lähdetään katsomaan mitä kaikkea meidän nuoriso keksii sen kanssa koittaa. Samalla minun messustressini laski huomattavasti: aitauksen seinät ovat kauttaaltaan pleksiä ja se on 90cm korkea. Nyt ei siis tarvitse käyttää niin suurta osaa keskittymisestä siihen, että vahtii ettei kukaan näädistä tule yli tai läpi tai ettei kukaan tunge sormia kaltereiden läpi sopivasti fretin kuonon eteen. Todella moni kun soveltaa koirien kanssa oppimaansa "anna ensin käsi haistettavaksi" -tapaa myös fretteihin, mutta frettien kohdalla se tahtoo mennä niin että käsi päätyy sillä tavalla maisteltavaksi, etenkin jos muutenkin vieraan tuoksuinen käsi tulee vielä suoraan pupujen paijailupisteeltä tai rottia silittämästä. Läheskään kaikki fretit kun eivät ole puruvarmoja etenkään vieraiden ihmisten kanssa edes kotioloissa, miksi moni antaa messuilla paijata lähinnä fretin selkää ihan vain varmuuden vuoksi ja haavereiden välttämiseksi.

Sisustuksen suunnittelu käynnissä

Mutta vaikka Lemmikki Tampere -messut ovat kooltaan se syksyn selvästi isoin tapahtuma, ensiviikolla oleva Salo vaatii meiltä isommat valmistelut. Lemmikki Tampere -messuilla olen kuitenkin vain yksi Tampereen seudun fretit ry:n frettiständin esittelijöistä, Saloon meille tulee Jussin kanssa frettien lisäksi kuuden muun lajin edustajia terraarioineen ja muineen. Sielä tapahtumien järjestäjien puolelta on ollut toiveena, että mahdollisimman moni laji tulisi omassa kotiterraariossaan, jotta ihmiset saisivat paremman kuvan siitä, mitä ne vaativat lemmikkinä. Meillä mukaan tulevista vietnamilaisen nokkakäärmeen Sauronin kotiterraariota ei saada mitenkään järkevästi mahdutettua muutenkin täyteen tulevaan autoon, joten päätin laittaa Thanoksen seuraavan poikasterraarion suunniteltua nopeammin kuntoon, että saa sen sitten Sauronille tapahtuman ajaksi. Tälläviikolla onkin sitten muiden touhujen lomassa väsäilty myös terraariotaustoja, sillä otin Thanoksen seuraavan terraarion kanssa yhtä aikaa työn alle myös surugekkojen tulevan isomman terraarion.

Uudet terrataustat muotoutuvat

Pakkauslistoja pyöritellessä en ole enää yhtään pahoillani että omaksi autokseni tuli pienen kauppakassin sijaan keskikokokoinen citymaasturi. Näitä suunnitelmia pyöritellessä sitä on kyllä puolivakavissaan miettinyt seuraavaksi pakettiautoa. Aino on pyörinyt muiden tyttöjen ohella kovasti mukana järjestelyissä, ja on ehdottomasti sitä mieltä että kissaa sinne messuille pitäisi tulla ihmettelemään eikä näätiä. Aino saa kuitenkin jäädä messujen ajaksi hoitoon äidilleni kuten Miikkiskin. Mutta katsoo jos Aino saisi marraskuussa oman debyyttinsä Turun rotukissayhdistyksen syysnäyttelyssä. Ainakin jos kissanäyttelyt eivät täyty ihan yhtä hullua vauhtia kuin frettinäyttelyt.