Päärynäeläin: Pari päivää häiden jälkeen

Häistä on nyt kolme päivää ja koti alkaa pikkuhiljaa palata normaaliasetuksiin. Kissoista etenkin Maunolla ja Rutulla on ollut ihan valtava halipula, kun hääjärjestelyt selvästi verottivat myös kissojen laatuaikaa. Eilen sain myös laitettua aika monta häitä varten hankittua pöytää ja tuolia kohti uusia seikkailuja Roskalava-ryhmän kautta. Eli pian aletaan olla taas siinä pisteessä, että autotalliin saattaisi olla mahdollista mahduttaa myös auto.

Kuva: Pasi Leino

Eilen saimme käyttöömme myös valokuvaajan häistä ottamat kuvat, jonka lisäksi moni kavereista ja sukulaisista on muistanut häistä ottamillaan kuvilla. Mikä on ollut silläkin erittäin mukava, koska kuvaaja vaihtui tosiaan aika lennosta hääpäivän aamuna, ja oli paikalla vain vihkimisen ja potrettien ajan + vähän aikaa juhlan alusta. Mutta ottaen huomioon että diili lyötiin lukkoon puoli tuntia ennen vihkimisen alkua kuvaajan tarkistettua navigaattorista ehtiikö hän ajoissa vihkimiseen, jos lähtee ajamaan heti, olen diiliin varsin tyytyväinen. Siinä kohtaa ei nimittäin todellakaan tullut mieleen koittaa kilpailuttaa tai alkaa vertailemaan portfolioita.

Kuva: Pasi Leino

Häissä meillä oli Hattaran kaappauksen ohella ohjelmassa vihkimisen yhteydessä ollut musiikkiesitys, taikuri sekä perinteisemmistä häävalssi, vaikka sen kuluessa kävi varmasti varsin selväksi, että kumpikaan meistä ei harrasta paritansseja. Mutta still-kuvissa se näyttää pääosin varsin hyvältä. Meidän kyllä oli tarkoitus vähän harjoitella, mutta harjoitukset jäivät aivan liian viime tippaan ja sitten Jussi meni nyrjäyttämään nilkkansa kunnostaessaan kilpikonnatarhaa. Joten me ei sitten harjoiteltu. Eikä Jussin jalka ollut kyllä ihan kunnossa vielä hääpäivänäkään, joten vapautin hänet kesken tanssin - olkootkin että anoppi nappasi hänet sitten lopputanssiksi, kun oma isäni tuli hakemaan minua.

Livemusiikista meinasimme säästää ihan loppumetreille asti, mutta muutamaa viikkoa ennen häitä se alkoi onneksi kaduttaa, ja ehdimme vielä puhua meille esiintyjäksi Hilmapiirin, mikä oli kahdestakin syystä ihan loistava juttu: ensinnäkin, koska livemusiikki nyt vain on eri juttu, kuin nauhalta soitettu - ja toiseksi, vihkijä sai käyttää heidän äänentoistolaitteitaan, eli kaikki vieraat kuulivat tärkeimmän osuuden, vaikka hetkeä myöhemmin sitten huomattiin kuinka meidän itse hankkima äänentoisto ei toiminutkaan suunnitellusti.

Yksi vihjesalkuista

Jussi on viime päivinä puhunut kaikkein eniten mysteeripelistä, eli yllätys osui selvästi nappiin. Hattaran takaisin saamiseksi kun eivät riittäneet pelkät lunnaat, vaan Jussin oli yhdessä vieraiden kanssa etsittävä vihjesalkkuja ja ratkaistava niissä olevat pulmat. Siitä että hääkoristeet tuli haalittua pitkin vuotta Facebookin hääkirppiksiltä oli tässäkin kohtaa selvästi hyötyä, sillä Jussi ei ollut osannut epäillä, että viime hetkellä ilmaantuneisiin salkkuihin liittyisi jotain josta hänen olisi syytä kiinnostua isommin.

Suomen Luonnonsuojeluliitolla on taas käynnissä kerää vieraslajikimppu -kampanja, jossa ilahdutetaan itseä kukilla poimimalla luonnosta maljakkoon Suomen luontoon kuulumattomia kasveja. Meilläkin hääkukissa oli paljon lupiineja.

Tarjoilupuolella lämpimästä ruuasta vastasi pitopalvelun kautta hankittu pyttipannukoju. Kahvipöytä sen sijaan koottiin talkoovoimin. Itse leivoin etukäteen pitsoja pakastimeen, siskoni hoisi marengit, keksit ja vegaanisen suklaakakun ja Jussin täti huolehti muista kakuista. Gluteenittomat pikkuleivät ja gluteenittomat pikkusuolaiset hankittiin valmiina. Pienimmille juhlijoille varattiin hedelmiä, maissinaksuja ja vauvanruokasoseita, joista ylijääneet saan sitten kierrätettyä eksolan tyypeille.