Ensimmäinen postaus rouva Mäkilänä

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet aika haipakkaa, ja niihin on mahtunut aikalailla tunteiden koko kirjo. Mutta tässä sitä nyt istutaan vasta vihittynä rouva Mäkilänä. Tänään meidän piti ottaa vähän rennommin, ja käydä läpi vasta vuokratavarat, jotka täytyy palauttaa. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin kirjaimellisesti lennosta, kun aamupäivällä ollut ukkoskuuro onnistui rikkomaan toisen pihateltan kiinnitykset ja koko iso juhlateltta meinasi tempautua lentoon. Onneksi kyseessä oli sen verran lyhyt tuulenpuuska, että teltta laskeutui takaisin omille sijoilleen, eikä onnistunut repäisemään irti kaikkia kiinnikkeitään. Mutta siinä hetkessä päivän ykkösprioriteetiksi muodostui juhlatelttojen nopea purku, ennenkuin niitä tarvitsisi oikeasti lähteä etsimään pitkin kyliä. Toisen teltan runko otti parista kohdin vähän osumaa ilmalennon aikana, mutta se saatiin onneksi silti kierrätettyä kaverille suojaksi hänen rakenteluhankkeeseensa.

Kuva: Saija Forsström

Eilinenkään ei mennyt maaliin täysin kommelluksitta, mutta lopulta kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin, vaikka ukkonen vähän jytisi taustalla, kuvaajaksi lupautunut ystävä joutui perumaan viime hetkellä ja äänentoisto petti. Kun katsoo kuvista, kuinka taivaalla olleet tummat pilvet lähtevät hajoamaan vihkimisen aikana ja aurinko tulee esiin, kuvastaa se aika hienosti omakin fiiliksiä sillä hetkellä, kun stressi ja jännitys lähti purkautumaan kehosta. Eli ilma taisi lauantaina todellakin olla ihan kuin morsian. 

Kuva: Lena Haapamäki

En vielä tiedä kuinka paljon tulen palaamaan häihin blogin puolella, mutta päivään mahtui toki myös eläimellisyyksiä, vaikka hääalpakkaideasta luovuttiinkin. Kiskattien Satu nimittäin otti ihanasti kopin meidän Suppiksesta, ja huolehti meidän treffeillä olleen tytön hääpäivän aamuna kotiin valmistautumaan synnytykseen. Ja kuinka moni voi sanoa saaneensa häälahjaksi mm. kuivattuja voikukkia, joita löytyi Tassulinnan Tuijan laittamasta paketista yhdessä muiden ihanuuksien kanssa. Morsiammen tai sulhasen sijaan meidän häissä kaapattiin Jussin lempifretti Hattara. Koska kaappaus piti luonnollisesti suunnitella sulhaselta salaa, olin puhunut mukaan juoneen ja juonta rakentamaan turkulaisen yhden naisen juhla- ja ohjelmapalveluita tuottavan yrityksen teekutsut.fi ja Dewin takapiruksi keräämään lunnaat. 

Kuva: Tomi Saarinen

Meidän häämatkasuunnitelmista kyseltiin myös paljon, mutta budjekti- ja eläintehoitosyistä olimme päättäneet jättää häämatkan ajankohtaan x. Häälahjojen joukosta löytyi kuitenkin myös lahjakortti yhden yön staycationiin Hotelli Kakolaan, ja kun ehdimme tänään paremmin miettiä asiaa, totesimme sen olevan jo itsessään ihan täydellinen häämatka. Eli kun saamme häät purettua, suuntaamme häämatkalle Turkuun. Voi olla ja todennäköistä onkin, että lähdemme vielä joskus yhdessä jonnekin pidemmälle ja pidemmäksi aikaa. Mutta sen ei tarvitse olla häämatka. Häämatkaksi meille sopii paremmin kuin hyvin rakkailta saatu lähimatka, jonka voimme tehdä nyt.  

Kuva: Risto Junnikkala

Häiden purkuun liittyen meillä tullaan lähipäivinä syömään paljon pannukakkuja, lettuja, munakasrullia ja makkaraa, sillä pyrkimyksenä oli ettei mikään häihin hankittu menisi haaskuuseen, mutta että kaikkea olisi silti riittävästi kaikille. Sitä koitettiin kovasti menuakin miettiessä laskeskella, ettei mitään herkästi pilaantuvaa jäisi ylitse tuhottomia määriä, ja että ylijäävät asiat olisi mahdollista hyödyntää mahdollisimman pitkälle omassa taloudessa. Sellaisia juttuja, joissa oli pidempi päiväys tai pakastusmahdollisuus varattiinkin sitten reilummin kuin muita, siltä varalta että enemmänkin porukkaa olisi jäänyt ihan iltaan asti. Mutta koska mukana oli jonkin verran lapsellisia ja paljon eläimellisiä, ja vihkiminen oli jo kello 12.30, se luonnollisesti rajoitti iltabilettäjien määrää. Vaikka ei siitäkään ollut mitään haittaa, että sitä laskeutui sitten iltaan pienemmän porukan kanssa, ja villin bilettämisen sijaan laskeutui sitten rentouttavan saunan jälkeen yöpuulle.

Kuva: Amira Anu

 

Hääpäivä sellaisena kuin se toteutui ei olisi ikinä onnistunut ilman useiden ihmisten apua, ja vielä useampien osallistumista. Mutta ehdottomasti isoin kunnia juhlien onnistumisesta kuuluu rakkaalle siskolleni, joka toimi kaasonani ja otti varta vasten lomaa voidakseen auttaa järjestelyissä ja joka oli alusta asti mukana ideoimassa ja suunnittelemassa, ja monet juhlien parhaiten toimineista ideoista pyttärikojusta makkaranpaistopisteeseen tulivatkin juuri häneltä.