Maunon ja Rutun kontrollit

Mauno ja Ruttu olivat tosiaan kummatkin tänään minulla mukana töissä ultrattavina. Ruttu siksi, että edellisestä sydänultrasta on jo vuosi, joten reseptilääkkeiden jatkoa varten tilanne piti kontrolloida. Mauno siksi, että pidemmän rauhallisen jakson jälkeen Maunon oksentelu oli taas lisääntynyt. Voinee siis arvata, että Maunon ultra oli se josta olin enemmän huolissani. Rutulla kun ei ole missään vaiheessa ollut mitään oireilua, joka olisi viitannut tilanteen pahenemiseen. Rutun käyntiä olin valmistellut hieman etukäteen lainaamalla töistä verenpainemittarin, ja mittaamalla Rutun paineita kotona parina päivänä.

Ruttu ja Mauno saivat lainata päiväksi frettien näyttelyhäkkiä

Maunon osalta tuli hyviä ja huonoja uutisia. Hyvänä uutisena haiman alue oli rauhoittunut. Huonona taas että Maunon oksennustapa yhdistettynä suolessa olevaan ulostemassaan viittaa siihen, ettei Maunon paksusuoli vedä niin hyvin kuin pitäisi, mikä voi kanssa provosoida oksentelua. Maunon oksennukset kun ovat yleensä ns. syöksyoksennuksia, eli äkillisiä ja hyvin voimakkaita. Joten nyt sen lisäksi, että Mauno jatkaa erikoisruokavaliolla, otetaan käyttöön Resolor-lääke, jonka pitäisi lisätä suolen liikettä. Eli jatkossa meillä on sitten kolme lääkittävää kissaa kahden sijaan. Maunon kohdalla kun on hyvin oletettavaa, että pojan suolistovaivat ovat tulleet jäädäkseen, ja nyt koitetaan sitten etsiä sopivat lääkitykset ja rutiinit siihen, että tilanne pysyy kontrollissa.   

Ruuhkaa Maunon peräsuolessa

Rutun kohdalla taas tilanne on nyt vakaa. Sydämen tilanne ei ole muuttunut merkittävästi vuodessa, ja verenpaine pysyy nykyisellä lääkityksellä turvallisissa rajoissa (kunhan sitä ei mittaa aamupalan ollessa myöhässä). Senioriverikokeissa näkyi pieniä muutoksia viitearvoihin nähden, mutta ottaen huomioon Rutun yleisvoinnin ja päivään liittyneet stressitekijät, muutokset eivät ole niin isoja, että niistä olisi tarve huolestua. Eli Rutun kohdalla jatketaan nykyisellä lääkityksellä. Alkuun olin ajatellut, että olisimme lykänneet senioriverikokeiden ottamista seuraavan hammashoidon yhteyteen, koska Ruttu osaa olla aika äänekäs silloin kun häntä harmittaa. Mutta koska meillä on nyt töissä yksi klinikkaeläinhoitajaopiskelija, ajattelin että siinä tuli sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun hän pääsi harjoittelemaan verinäytteen ottoa, ja tietää sitten ennen seuraavaa anestesiaa, ettei minkään pitäisi olla isommin vialla. 

Olo on tämän jälkeen aika neutraali. En voi sanoa että huojentunut, kun ottaa huomioon Maunon löydökset. Mutta toisaalta kyllä osasin jo Maunon oireiden perusteella olettaa, että pääsemme tuskin jatkamaan pelkällä ruokavaliolla, kun oireita tuli ruokavaliosta huolimatta.