Kuluseuranta 2024: huhtikuu

Huhtikuun osalta näytti pitkään, että selviäisimme tästä kuukaudesta alle kolmellasadalla eurolla. Sokrujen mössössä saatiin hyödynnettyä hyvin tehokkaasti hävikkihevejä, ja kaneille ja kilppareille vihreät on tullut kasvatettua pitkälti itse - ja nyt ulkona alkaa vihdoin näyttää siltä, että eiköhän sieltäkin ala pikkuhiljaa löytyä enemmän mitä hyödyntää. Ruokapuolella isoimmat kustannukset tulivat hyönteisistä, etenkin kun jättijauhomatojakin tuli hankittua kilon satsi. Pelkästään Simo kun vetää jo matoja sitä tahtia, ettei meidän jauhomatoviljelmä tahtonut pysyä perässä. Tilannetta on kyllä nyt helpottanut se, että Simollekin on nyt alkanut maistua paremmin myös torakat ja lokustit. Dogmanista napattiin frettipäivän päätteeksi mukaan nimilaatta Mymskille, kalanruokaa ja raakaruokapakasteita freteille, jotka maksettiin osittain frettipäivästä saadulla lahjakortilla.

 Eläinlääkäristä ja lääkinnästä selvittiin 136,18 eurolla, mikä sisälsi Maunon hammashoidon, joten oli todellakin kannattavaa viettää yksi vapaapäivä työpaikalla työkavereiden kanssa. Kissojen säännöllisen lääkityksen lisäksi täydennettiin myös parafiiniöljy frettien lääkekaappiin. Parafiiniöljyä voidaan käyttää liukasteena epäillyissä suolitukostapauksissa. Siitä on jo pidempi aika, kun sitä on viimeksi tarvittu, mutta se on yksi niistä asioista, mitä tykkään pitää varalla. 

Sitten se summa joka veti kuukauden yli kolmensadan, eli Aluehallintavirastosta tullut seura- ja harraste-eläimien pitämistä koskevan ilmoituksen käsittelymaksu. Mutta nyt sekin on sitten hoidettu, ja on kaikinpuolin virallista ja kirjoissa ja kansissa että meillä on kotona paljon eläimiä. Kehtaapahan ottaa hyvin opiskelijoitakin vastaan, kun nyt meillä on pitopaikkatunnuksetkin ja kaikki.

Bluen, Betan ja Pepin kotiutumisesta huolimatta huhtikuussa ei mennyt yhtään rahaa eläinten hankintaan.

Ruokinta:

raakaruoka: 7,15€ (laskun loppusumma oli isompi, mutta ostokset maksettiin osaksi frettipäivästä saadulla lahjakortilla)

kissanmärkäruoka: -

kokonaiset ruokaeläimet (elävät hyönteiset): 65,00€

hevi-osasto: 2€

heinä (Testudo fibre heinä ja yrttisekoitus kilpikonnille): 10,50€

namit (lohitahna): -

lisäravinteet (Repashy calsium plus 85g): 15,90€

 

Tarpeelliset tarvikkeet:

kissanhiekka:-

akvaariotarvikkeet: -

rottien ja kanien kuivikkeet: -

rottatarvikkeet: -

matelijatarvikkeet (2 säkkiä luonnonturvetta pohjamateriaaleiksi): 13,00€

Eläinlääkäri ja eläinlääkintä:

terveydenhoito (parafiiniöljy ensiapukaappiin): 6,17€

sairaanhoito (Rutun ja Löllön lääkkeet, Maunon hammashoito): 130,01€

eutanasiat + tuhkaus: -

 

Lelut, pedit & muu ekstra: -

 

Näyttely ja yhdistyskulut:

näyttelyt: -

yhdistysten jäsenmaksut: -

yhdistysten tapahtumat (kaksi kaniaiheista webinaaria): 10€

 

Lemmikkien hankinta: - 

Byrokratia:

Seura- ja harrastuseläinten pitämistä koskevan ilmoituksen käsittelymaksu: 85,00€

Huhtikuun eläinkulut yhteensä: 344,73€

Frettipäivä Raision Dogmanissa

Päivä ennen frettipäivää on loistava hetki huomata, että ääni on kadonnut käytännössä kokonaan. Että hetkittäin saa ulos jonkin pihauksen, mutta kaikkina hetkinä ei edes sitä. Että ääni oli niin totaalisen poissa, että minun ei juurikaan tarvinnut miettiä olevani hiljaa että en rasittaisi äänihuuliani kuiskimalla, sillä puhumisesta ei olisi tullut mitään, vaikka minulla ei olisi ollut mikään tarve koittaa säästellä ääntäni. Samaan aikaan olo oli kuitenkin muuten varsin hyvä, joten edessä oli pienoinen dilemma: pitäisikö näätäpäivä perua vai toivoa, että ääneni palaisi seuraavaan päivään mennessä. Asian lopulta ratkaisi se, että Jussi lupasi hoitaa tarvittaessa kaiken puhumisen, jos minusta ei olisi siihen. Toisena vaihtoehtona olisin alkanut käydä läpi kaikkia lähistöllä asuvia fretti-ihmisiä, olisiko joku päässyt paikkaamaan näin lyhyellä varoitusajalla. 

Team albiino <3

Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei sitä ääntä lähtenyt juuri sen enempää aamullakaan. Enemmän kuin eilen kyllä, mutta silti vain pihisten ja pätkittäin. Se on muuten yllättävän vaikeaa olla hiljaa tilanteessa, jossa on tottunut puhumaan. Joten välillä sitä koitti olla mukana vastailemassa, etenkin silloin kun aitauksen ympärillä oli enemmän porukkaa. Mutta jokaisen pätkän jälkeen sitä piti mennä sitten hetkeksi sivuun istumaan kuuman sitruuna-inkiväärijuoman ja eukalyptuspastillien kanssa, että sai edes sen pihinän takaisin. Eli hommasta ei olisi tullut tänään mitään ilman Jussia. Jussi on ollut mukana kuvioissa jo silloin, kun ajettiin yhdessä Inkooseen katsomaan minun ensimmäisiä frettejäni, ja olemme alusta asti kiertäneet yhdessä niin messut kuin näyttelytkin ja hoitaneet yhdessä niin omat kuin hoitonäädätkin, joten Jussi ei olisi oikeasti tarvinnut minua siinä mihinkään. Mutta olinpahan seuroissa ja tein itsestäni hyödyllisen hakemalla Jussille kylmän energiajuoman viereisestä kaupasta.

Edustustiimissä meillä oli tälläkertaa Notte, Sera, Mymski ja Hattara. Nutellaa ei ole vieläkään otettu täysin porukkaan, joten päätimme että emme ala nyt väkisin sulkea häntä pieneen tilaan junnujen kanssa bondailumielessä, vaan annoimme Nutskulle ennemmin vapaapäivän kakaroista ja koko yläkerran omaan käyttöönsä frettipäivän ajaksi. Mymski puolestaan on onneksi päässyt jo ihan täysin Hattaran porukoihin, ja junnuista on tullut hyvin tiivis nelikko, vaikka Mymskinkin laumaan saamiseen meni useampi kuukausi. Jossain vaiheessa me kyllä tarvitsemme meidän edustustiimiin vielä yhden Eemelin, kun nytkin useampi kyseli, ovatko fretit aina näin pieniä, kun meidän jengissä on taas pelkkiä tyttöjä. 

Loppupäivästä Mymski oli näääin väsy

Vaikka annoinkin Jussin pitkälti vetää showta, niin siinä kohtaa kun Tiiu tuli perheineen paikalle, sitä ei enää malttanut koittaa olla puhumatta. Tiiu on yksi ensimmäisistä frettiharrastajista joihin tutustuimme 2014, kun aloin puhua Jussille freteistä. Nyt Tiiulla on ollut useampi vuosi taukoa freteistä, mutta katsoo kauanko kyseinen olotila vielä jatkuu. Jos nuorempi polvi olisi saanut päättää, tauko olisi päättynyt heti tänään Mymskin kaappaukseen. Tiiun viimeisimmät tyypit olivat meillä muutamaan otteeseen myös hoidossa, ja Tiiun Ruusa oli yksi Jussin ensimmäisiä fretti-ihastuksia, joka osaltaan vaikutti siihen, millaisia frettejä Jussi on itselleen halunnut. Minulla ja Jussilla kun on pohjimmiltaan hyvin erilainen frettimaku, ja vaikka vuosien saatossa kumpikin meistä on välillä harkinnut kasvattajanimen hakemista freteille, emme ole tainneet ikinä edes puhua yhteisestä kasvattajanimestä, sillä kummallakin on kasvatusajatuksia pyöritellessä ollut mielessä täysin eri muunnokset ja tavoitteet. Ei sillä että etten jakaisi Tiiun ihastusta tummiaisiin, mutta ennen Ruusaa Jussi ei ollut tiennyt, että frettejä löytyy myös pitkäkarvaisina.   

Kotimatkalla meillä oli vielä yksi välietappi, kun olin sopinut että käymme hakemassa ruokahyönteisiä yhden nuoremman turkulaisen matelijaharrastajan luota. Laitoin sinnekin sitten pientä ennakkovaroitusta, että en tiedä paljonko minusta ääntä lähtee, mutta että ainakin Jussi pystyy onneksi kyllä puhumaan. Mutta sekin vierailu sitten puolihuomaamatta vähän venähti, kun meitä kysyttiin jäämään kahville, kun aiemmin juhlituilta synttäreiltä olisi vielä jäljellä tarjoomuksia. Fretitkin pääsivät sitten vielä hetkeksi edustamaan, ja me pääsimme puolestamme ihastelemaan liskoja ja käärmestä.

Ja koska olen surkea paparazzi ja unohdin taas kuvailla, tämä kollaasi on pöllitty Dogman Raision somesta.

Loppuilta onkin mennyt sitten hyvin hiljaisissa merkeissä, kun ihan ensimmäiseksi kotiin saavuttua minä ja junnut vetäydyimme päikkäreille, ja Jussi meni kuulokkeet päässä pelailemaan koneelle. Sitten syötiin päivällistä television vastatessa äänen tuottamisesta. Vaikka emme ole nyt illalla juurikaan jutelleet, puheentuottaminen on tuntunut helpottavan iltaa kohden, joten olen astetta optisempi sen suhteen, miten tulen selviämään tiistaille siirtyneestä eksopäivästä. Silloin sitä kun tulee tarvitsemaan ääntä todeteolla, ja silloin minulla ei ole Jussia tarvittaessa paikkaamassa.  

Ja vaikka sitä luulisi, että kun on puhumisen sijaan enempi sivussa seuraamassa, sitä muistaisi ottaa edes kuvia blogia varten. Niin ei sekään sit kuitenkaan mennyt ihan niin. Tai otin minä pari kuvaa meidän blodeista. Joten pöllin sitten törkeästi yhden kuvan Dogman Raision somesta todistaakseni, että tummiaisetkin olivat ihan oikeasti paikalla.

Takatalvi ja flunssan toinen aalto

Kuten otsikosta voi päätellä, täällä ei ole tapahtunut kauheasti mitään. Tiistain täydellinen lumikaaospäivä siirsi myös klinikkaeläinhoitajaopiskelijoiden eksoottisiin eläimiin tutustumisen ensiviikkoon, ja sitä yritetään uudelleen vapunaattona. Sen sijaan ylitin tiistaina itseni lähtemällä ajamaan sinne lumikaaokseen, kun itselläni oli vielä talvirenkaat ja yksi työkavereista oli ehtinyt päivittää jo kesärenkaisiin. Samalla taisin kassavuoroa tehdessä tulla ylittäneeksi sen, mitä äänestäni oli tämän flunssan kakkoskierroksen myötä jäljellä. Nyt sitä onkin sitten koittanut kovasti kasailla sitä, ettei tarvitsisi perua huomista frettipäivää Raision Dogmanissa. Toki jos olo ei tästä huomiseksi kohene, se on pakko siirtää, mutta tällä hetkellä se tarkoittaisi sitä että se hyppäisi heti vähintään useammalla kuukaudella, kun viikonloppuisin on vähän kaikkea ja häätkin lähestyvät koko ajan nopeammin. Vapaa-aika onkin nyt  koostunut pitkälti pakollisimmista eläintenhoitohommista ja kirjojen lukemisesta, jotta saisi tämän flunssan lusittua läpi. Siinä ohella on sitten hoidettu joitain häävalmisteluita, joiden hoitamiseen on riittänyt sähköposti, ja tiputettu Hämeenlinnasta hääpukuoutletista löytynyt morsiuspuku lyhennettäväksi. Mekon lyhennys onnistuu onneksi työpaikan viereisessä liikehuoneistossa.

Keväinen piha tiistaiaamuna

Tiistaina satanut kolmenkymmenen sentin hanki on onneksi alkanut sulaa, ja maanpinta on taas monelta osin paljas. Mutta silti sen myötä otettiin taas jonkin verran takapakkia sen suhteen, että pääsisi laittamaan pihaa häitä varten. Tosin ottaen huomioon tämänhetkisen flunssatilanteen, se voi toisaalta olla ihan hyväkin, ettei mikään pihalla vedä nyt puuhailemaan sinne. Samalla koitan rauhoitella itseäni sen suhteen, että kunhan meillä on vihkijä, minä ja Jussi ja vähintään kaksi todistajaa, kaikki muu on oikeastaan ekstraa. Ja sitä ekstraakin on saatu järjesteltyä jo aika paljon. 

Sohvannurkassa lusiessa olen ilahduttanut itseäni myös frettien pentukuvilla ja videoilla. Se on joka vuosi yhtä ihmeellistä seurata, miten pienistä vain noin kymmenen grammaa painavista nakeista kasvaa upeita näätämyksiä. Tuijotella nakkimusten nenien pigmentöintiä ja arvailla, kuinka tummaa lopputulosta mikäkin nenäkuvio ennustaa. Jussi seuraa aina yhtä huolestuneena, kuinka minun ilmeeni muuttuu ja hengitys melkein salpautuu piippausvideoita katsellessa, kun sen äänen kuullessa voi melkein haistaa pentujen tuoksun ja tuntea sen untuvaisen turkin poskellani. Krooninen pentukuume ei ole siis hävinnyt mihinkään, vaan se elää yhtä vahvana kuin aiemminkin. Etenkin Hanna on myös tehnyt parhaansa ruokkiakseen sitä. Sitä on samalla taas tunnustellut päässään kasvatusajatuksia, kun silloin pääsisi nauttimaan nakeroarjesta ilman että olisi pakko jättää joka vuosi pentuja kotiin. Samalla kuitenkin tiedän, että jos meillä syntyisi ja kasvaisi frettinakeroita, se ei todellakaan ainakaan vähentäisi kotiin jäävää pentumäärää.    

Kevätaurinkokin on kyllä välillä koittanut paistaa

Seuraavia kääpiörottanakkejakin saadaan todennäköisesti odottaa tovi, sillä sijottityttöjen kasvattajan remontti asettaa omat haasteensa astutuskuvioihin. Kääpiörottien kohdalla alkaisin olla taas ihan valmis kasvattamaan jengiä ainakin yhdellä naperolla, sitten kun sopiva tyttö syntyy. 

Jussi voi välillä samaistua minun pentuhuokailuihin, kun Facebookin uutisfeedissä tulee vastaan pyhänbirman pentuja, joista Jussi haaveilee. Se haave ei ole kuitenkaan ajankohtainen vielä useampaan vuoteen. Eilen tuli nimittäin haettua Löllön huhtikuun Solensia ja täydennettyä kissojen lääkekaappiin Löllön gabapentiini ja Rutun Amodip. Kun Löllön nivelrikkoon ja Rutun verenpainejuttuihin yhdistetään vielä Maunon parodontiitti ja hammassyöpymä, sekä kissanhiekkojen ja ruokien nykyhinnat, viidennen tai viidennen ja kuudennen kissan hankkimista ei ole tämän hetkisessä velkatilanteessa realistista edes harkita. Sama koskee kyllä myös frettilauman kasvattamista, sillä frettienkin kohdalla pakolliset ja odotettavissa olevat mahdolliset kulut ovat huomattavasti korkeammat kuin vaikka sillä kääpiörottamuksulla. 

Meidän tämänhetkinen frettiviisikko, Ruttu & Mauno <3

Lemmikkimessuviikonloppuajatuksia kotoa käsin

Tänä viikonloppuna vietetään taas Lemmikkimessuja Helsingissä, ja itsekin olen saanut jonkin verran kyselyitä, kuinka me emme ole paikalla. Tai kuinka tylsää on, kun tapahtumassa ei ole frettejä. Messuille osallistumisen sijaan me vietimme kuitenkin eilen todella kivan extempore-treffipäivän Jussin kanssa ihan täällä Turussa. Itse kun olen tehnyt jo joitain vuosia sitten linjauksen, että en osallistu enää omien lemmikkieni kanssa yhtäaikaa lapsimessujen kanssa järjestettäville messuille. Kyse ei ole niinkään siitä, että kaipaisin eläinmessuista mitään K-18 tapahtumaa, tai että minusta ei olisi hyvä asia, että jos perheeseen mietitään lemmikkiä, lapsetkin ovat ikätasonsa mukaisesti mukana miettimässä, mitä he toivoisivat perheen lemmikiltä. Mutta väsyin lopulta siihen, että yhdistetyillä lapsi-eläinmessuilla on tullut vastaan ehdottomasti eniten perheitä, joissa eläinmessujen ajatellaan olevan ensisijaisesti lapsille suunnattua viihdettä, ja lemmikkimessujen esittelijöiden tärkein tehtävä on tuottaa elämyksiä heidän lapsilleen eikä niuhottaa turhasta ja pahoittaa lapsen mieltä tyhmillä kielloilla, kuten "älä tunke sormia aitaukseen", "eläin nukkuu nyt, eikä sitä saa koskea", "eläimen kantoboksia ei voi ottaa pöydältä ja ravistaa. Ei vaikka olisi kuinka tylsää että eläin ei liiku ja haluaa nähdä sen liikkeellä". Tai olettamuksiin siitä, että ei messuille tietenkään saa tuoda eläimiä, jotka voisivat purra, joten on ihan ok, että lapsi juoksee suoraa ja kysymättä näkemänsä söpön koiran kaulaan ilman että vanhemmilla tulee mitään tarvetta varmistaa, että onko kyseinen koira edes nähnyt ikinä aiemmin lapsia. Enkä edes oleta, että lasten tulisi millään tasolla tietää, miten eläimiä sopii lähestyä, jos niitä ei kotona ole, eikä siihen ole mitenkään opetettu. Mutta lapsimessujen yhteydessä olen tosiaan törmännyt useamman kerran siihen, kuinka se lapsen vanhempi luokkaantuu ja närkästyy siitä, kun sitä lasta koittaa ohjeistaa, kun sille lapselle on kuitenkin hankittu kallis messulippu ja sinne messuille on tultu viettämään kivaa laatuaikaa. Samaten lapsimessujen yhteydessä on tullut törmättyä useamman kerran siihen, kuinka esimerkiksi ne eläinhallissa kielletyt ilmapallot on kielloista huolimatta ihan pakko koittaa ninjailla halliin, ettei sille lapselle tule paha mieli, sen sijaan että mietittäisiin miksi ne on kielletty eläinhallissa. Tai että lasten annetaan juoksennella monen metrin päässä ilman että vanhemmat edes koittavat ohjeistaa lapsiaan siitä, miten eläimiä kannattaa lähestyä, ja miksi se että juokseen kiljuen kohti ja koittaa yltää heti silittämään ei ole paras tapa minkään eläimen kohdalla.

Vaikka toki kaikille messuille mahtuu kävijöitä laidasta laitaan, oman kokemukseni mukaan meno on keskimäärin erilaista silloin, jos liput on ostettu nimenomaan eläintapahtumaan, eikä eläinhalliin tulla lapsimessujen oheistapahtumana. Tuntuu että vanhemmilla on selvästi useammin silloin itselläkin jotain kiinnostusta tai kosketuspintaa eläimiin, mikä näkyy muunmuassa siinä, kuinka lasten annetaan käyttäytyä tai kuinka lapsia ohjeistetaan. Ainakin itse olen puhtaasti eläintapahtumissa törmännyt paljon useammin siihen, kuinka vanhemmat esimerkiksi kehoittavat lastaan ensin kysymään, saako eläintä silittää. Tai myöntävät avoimesti, että he eivät tiedä lajista x mitään, joten he kaipaavat ohjeistuista. Eli vaikka osa on puhtaasti lemmikkitapahtumissakin varmasti ihan vain ihastelemassa eläimiä koko perheen voimin, ilman että lemmikkiä ollaan hankkimassa juuri nyt tai ehkä koskaan, huomioidaan ehkä kuitenkin enemmän se eläinkin eikä ajatella sitä puhtaasti sirkushuvina. 

Vaikka itselläni on hyviä muistoja myös osasta Helsinginmessuja, ja niissäkin on tullut tavattua paljon niin nykyisiä, entisiä kuin tuleviakin harrastuskavereita, olen todennut tämän rajauksen toimivan itselläni parhaiten. Sillä vaikka meidänkin tyyppejä saa useimmiten vähintään silittää ja joskus sylitelläkin, en koe itselleni mielekkääksi pitää ensijaisesti mitään petting zoo -henkistä paijauspistettä, missä lasten on mahdollista päästä koskemaan eläimiin. Etenkin kun frettien kohdalla puhutaan lajista, joka sopii hyvin varauksella perheisiin, joissa on pieniä lapsia. Itselleni kun olisi kuitenkin ensijaisesti tärkeämpää tavoittaa niitä henkilöitä, jotka ovat jo ennestään miettineet frettiä lemmikiksi, mutta joilla ei ole aiempaa kontaktia lajiin. Koska mitä harvinaisemmasta ja vaativammasta eläimestä on kyse, sitä tärkeämpää mielestäni on, että ihmisillä olisi mahdollisimman paljon tilaisuuksia tutustua lajiin jo ennakkoon ja miettiä, onko kyseessä varmasti itselle sopiva lemmikki. Toki messuillakin freteistä pääsee näkemään vain pintaraapaisun, mutta sitä on silti käynyt monien kanssa pitkiäkin keskusteluista ominaishajusta, sisäsiisteydestä ja purukoulutuksesta, ja osien kanssa keskustelut ovat jatkuneet sitten myöhemmin kotikäynneillä, kun henkilö on tullut messujen jälkeen tutustumaan lajiin myös kotiloissa. Itse kun olen ehkä vähän sitä koulukuntaa, että en koe kauheaa tarvetta mainostaa lajin hyviä puolia, sillä koen että facebookin söpöt eläinvideot ja tiktok hoitavat sen puolen turhankin tehokkaasti. Että harvalle oikeasti tarvitsee kertoa, mitä hyviä puolia jossakin lemmikissä on, ja kuinka paljon lemmikin kanssa touhuilu parhaimmillaan tarjoaa. Etenkin kun harva lemmikki päätyy kodinvaihtajaksi siksi, että se on liian söpö ja ihana.

Emme mekään ole silti esittelytouhuista ihan kokonaan jättäytyneet. Ensiviikolla olemme taas pitämässä frettipäivää Raision Dogmanissa ja syksyllä meidät bongaa Lemmikki Tampere -messuilta. Ja kyllä meitä uskaltaa ihan lastenkin kanssa lähestyä, etenkin jos sillä vanhemmallakin on tilanteessa korvat ja silmät mukana, ja aito kiinnostus oppia lisää eläimistä yhdessä sen lapsensa kanssa.   

Kanien muutto ulos

Tänään otettiin taas yksi selkeä askel kevään suuntaan, ja muutettiin Petteri ja Pampula autotallista leikkimökkiin. Tänä vuonna olemme asiassa liikkeellä hieman edellisvuosia myöhemmin, sillä flunssassa ei jaksanut edes ajatella kanilan vuosisiivoukseen ryhtymistä. Tänä vuonna en jaksanut ottaa marjapensaiden karsimista mukaan samaan urakkaan, mutta kevät on edennyt puutarhassa sellaisin harppauksin viimeisten jäiden lähdettyä, että risusavottaan on korkea-aika ryhtyä viimeistään viikonloppuna. Samalla saadaan sitten kaneille kunnolla oksia silputtavaksi. 

Syksy- ja talvi ovat taas pahoinpidelleet kilpikonna-aitauksen yhteydessä olevaa kasvihuonetta, joten senkin kohdalla on pian kevätkunnostuksen paikka. Kilpikonnat joutuvat kuitenkin odottamaan omaa ulos muuttoaan vähän pidemmän tovin, sillä ne ovat muuttamassa ulos sisälämpötiloista. Eli niiden kohdalla odotellaan, että yölämpötilatkin nousevat lähemmäksi kymmentä astetta, vaikka kilpikonnienkin ulkotiloihin on mahdollista viritellä tarvittaessa lämpölamppu. 

Tänä vuonna kanila tuli tyhjennettyä katteeksi marjapensaiden keskelle, josko saataisiin siinä pysymään vähän selkeämpi käytävä.

Aluperin meillä oli suunnitelmissa laittaa marjapensaiden ja kasvihuoneen välissä olevat kasvilavat kokonaan uusiksi tänä keväänä, mutta totesimme sen jäävän aikataulu- ja kustannussyistä johonkin toiseen vuoteen. Tässä kun on kuitenkin enää alle kaksi kuukautta siihen, kun puutarhassa juhlitaan häitä.

Hattaran sydänkontrolli

Tänään oli taas vaikea olla töissä itkemättä. Tällä kertaa se että itku olisi ollut hyvin herkässä tulla johtui kuitenkin helpotuksesta. Hattaralla todettiin helmikuussa toisen asteen av blokki rytmihäiriö sydämessä, ja tänään oli vuorossa kontrolli ekg sen selvittämiseksi onko muutos pysynyt ennallaan vai pahentunut. Vaikka sitä aina pitäisi olla ajattelematta pahinta, olin jo henkisesti varautunut siihen, että Hattaran muutos on nopeasti etenevää sorttia ja tästä eteenpäin jatkettaisiin sitten vähintäänkin sydänlääkityksellä, tiheillä kontrolleilla ja elettäisiin sen pelon kanssa, romahtaako Hattaran tila jossain vaiheessa samalla tavalla kuin Mallulla. 

Mittaus käynnissä

Viimeksi Mimma ei tullut tallentaneeksi ekg:tä videolle, joten tällä kertaa oli tarkoitus tehdä sitten tallennekin Jussille katsottavaksi. Mutta aika pian antureiden kytkemisen jälkeen Mimman oli pakko kysyä, onko minulla varmasti oikea fretti mukana. Että kone piirtää nyt puhdasta käyrää, eikä sydämessä kuulu mitään poikkeavaa. Että ottaen huomioon kuinka selkeä muutos viime kerralla havaittiin, sen täydellinen katoaminen on hyvin poikkeavaa. Että on tietenkin mahdollista, että Hattaralla on ollut viimeksi päällä esimerkiksi jokin infektio, mikä on vaikuttanut myös sydämeen, mutta ei nämä yleensä näin vain katoa. 

Loppupäivä meni sujuvasti riipparissa, kunnes pääsi kotiin riehumaan

Myönnän että minulla pitäisi ehkä olla enemmän akateemista mielenkiintoa sen suhteen, mikä selittäisi erot kahden eri mittauskerran välillä. Mutta tällä hetkellä en pysty ajattelemaan muuta, kuin että Hattara on ehkä sittenkin täysin terve. Että vaikka tilanne on toki hyvä tsekata ainakin vielä kertaalleen noin puolen vuoden päästä, tämä ei ehkä olekaan asia josta joudun stressaamaan jatkossa, vaan se saattaa jäädä selittämättömäksi satunnaislöydökseksi. 

En ollut edes tajunnut, kuinka kipeästi olin ollut hyvien uutisten tarpeessa. Täydellisen Vapaudut vankilasta -kortin, jonka pystyn pelaamaan pöytään heti jättäen yhden kivikuorman rintakehän päältä pois. Hattaran sisko ja isä olivat myös käyneet kasvattajan toimesta sydänultrassa, ja kummankin sydän oli ollut kunnossa. Kevät tuntuu paljon valoisammalta nyt.

Kun pää on töttöröö ja kämpässä pyörremyrsky

Edellinen viikko ja osin tämäkin meni jonkinlaisen kevätflunssan hyppysissä. Iltaisin nenä vähän vuosi ja pikkuisen yskitti, ja parina päivänä meinasi lähteä ääni. Suurimman osan ajasta sitä on kuitenkin ollut lähes oireeton, jos ei lasketa totaalista väsymystä ja aloituskyvyn puutetta. Eli työpäivät on jaksanut suurinpiirtein tsempata, mutta koko lauman hoito on jäänyt käytännössä Jussille ja kaikki mitä ei ole ollut pakko hoitaa heti, on jäänyt hoitamatta. Sitä tuli myös varuiksi googlettua, miten sairaslomat ja nollasoppari yhdistelmä taas toimikaan, mutta flunssa ei sitten kuitenkaan missään kohdassa tuntunut iskevän kunnolla päälle. Käytännössä koko kämppä on kuitenkin näyttänyt viimeiset pari viikkoa siltä, että asunnon läpi on vetänyt hurrikaani ja viskonut tavarat ympäriinsä. Yläkerran sain raivatuksi perjantaiksi, kun olo oli jo sen verran parempi, että en jaksanut lähteä siirtämään alunperin jo viime viikolle sovittua fretteihin tutustujaa uudelleen. Tällä kertaa en kuitenkaan edes kysynyt, olisivatko he olleet kiinnostuneita näkemään myös muita eläimiä, sillä energiatasot eivät todellakaan olisi riittäneet siivota koko asuntoa edes säälliseen vierailukuntoon.  

Mahlan keruu käynnissä

Tänään on sitten Jussin kanssa yhdessä raivattu matelijabunkkeria, jonka lisäksi sain nyt viikonloppuna aikaiseksi preppailla ensiviikon lounaat valmiiksi pakastimeen. Eli ehkä tämä taas tästä pikkuhiljaa. Josko viimeistään huomenna saisi raivattua kodinhoitohuoneestakin puhtaat pyykit paikoilleen, kun vaatehuoltokin on toiminut nyt virransäästömoodissa mallilla, jossa puhtaat pyykit on kipattu kuivurista kodinhoitohuoneen tasolle, josta on voinut sitten penkoa sen mitä on tarvinnut. Mutta sitä huomasi kyllä taas äkkiä, mitä tahtia meillä syntyy pyykkiä, tiskiä ja pestäviä eläintarvikkeita. Molempina viikonloppuina on ollut myös yhdistysten kokouksia, jotka koitti jaksaa edes kuunnella läpi, mutta kun pää oli etenkin viime sunnuntaina jo valmiiksi vähän puuroa, niin hetkellisesti on taas miettinyt, miksi ihmisen pitääkin aina lähteä kaikkeen mukaan. Onneksi nykyään kuitenkin suositaan etäkokouksia, niin kukaan ei huomaa vaikka osallistuminen tapahtuisi pyjamahousuissa sohvannurkasta.

Lupiinin kuolemakin osui kohtaan, jossa Jussi oli käytännössä huolehtinut lähes koko laumasta yksin, ja itse olin hädin tuskin jaksanut hengata eksolassa. Niin sitä joutui oikeasti hetken miettimään, koska itse oli viimeksi nähnyt neidin ja miltä se oli silloin vaikuttanut. Eikä voinut taas välttää sitä tunnetta, kuinka eläinten kanssa ei pitäisi ikinä tuudittua siihen kuvitelmaan, että yhteistä aikaa olisi jotenkin rajattomasti. Meilläkään kun ei ole nyt kotona yhtäkään supervanhaa tai lähes jatkoajalla olevaa lemmikkiä, niin en todellakaan taas ajatellut, että jos lauma on viikon vähän vähemmällä huomiolla, voisin menettää viimeiset päivät jonkun kanssa. Onneksi Jussi on kuitenkin aika ihastunut tuohon kääpiöjengiin, niin hän on ottanut asiakseen käsitellä neidit läpi päivittäin.

Mauno ihmettelemässä lääkeruiskua

Mahlareikä saatiin porattua pihakoivuun onneksi jo aiemmin, niin nyt kun lämpötilat äkkiä pompsahtivat kunnolla keväisiin lukemiin ja mahla alkoi virrata vauhdikkaammin, on tarvinnut vain koittaa jaksaa pussittaa saalista jääpalapusseissa pakastimeen, eikä miettiä, jaksaako aloittaa keruuta. Vuodessa kun on kuitenkin vain muutamia viikkoja aikaa saada mahlavarastot täydennettyä mahlapussikiitäjille loppuvuoden tarpeiksi. Yhdellä laumalla menekki on kuitenkin onneksi suhteellisen pientä, ja nytkin kauden alkajaisiksi tuli lahjoitettua viime vuodelta jäänyt ylijäämä liitureiden kasvattajalle, jolla osuu tänä vuonna muutto keskelle mahlakautta. 

Ensiviikolla sitten toivottavasti jaksaa miettiä taas enemmän hääjuttujakin, sekä klinikkaeläinhoitajaopiskelijoiden eksopäivää, joka sekin lähestyy jo kovaa vauhtia.

Notte & Sera 1 vee

Olen tylysti ignoorannut kaikki meidän alkuvuoden synttärisankarit (Dumble 2v 11.1., Aino 5v 5.2. ja Pihlaja 1v 17.3.), joten hetken mietin, pitäisikö vain jatkaa koko vuosi lopuun samalla linjalla. Minä en tule kuitenkaan taaskaan muistamaan kaikkien synttäreitä, ja sitten osa saa blogionnittelut ja osa ei. Tammikuussa päivitetyn synttärikalenterinkin silmäily vetää jo vähän haikeaksi, kun tammikuun alun jälkeenkin on jo jouduttu hyvästelemään tyyppejä, joiden synttäreitä ei enää tulla juhlistamaan. Mutta ehkä sitä suuremmalla syyllä sitä tulisikin välillä onnittelujen muodossa keskittyä niihin tyyppeihin, jotka ovat täällä, ja joiden kanssa saadaan vanheta tänä vuonna. 

Tämmöisistä nakeista ne lähti <3

Minun on yhtä aikaa vaikea uskoa, että Sera ja Notte ovat jo yksivuotiaita, ja että ne ovat vasta vuoden. Meidän lauma meni niin urakalla uusiksi viime vuonna, että junnut eivät sulahtaneet samaan tapaan vanhaan laumaan kuin aiempina vuosina, vaan junnuista lähestulkoon tuli kokonaan oma uusi porukkansa. Se on herättänyt monenlaisia tunteita. Talvella koko meidän jengi myös tuntui aikuistuvan ihan liian äkkiä, mutta kevät on onneksi osoittanut, että kyse oli vain lepokaudesta, ei siitä että nuo eivät olisi ihan kakaroita vielä. Jussi ei ole tästä havainnoista ihan yhtä innoissaan, kun talven seesteisen kauden jälkeen on jouduttu kertaamaan vähän myös käyttäytymissääntöjä, kun junnujen leikit tahtovat käydä joskus ihmisten kanssakin turhan vauhdikkaiksi - etenkin nyt kun Notte, Sera, Mymski ja Hattara ovat jengiytyneet niin, että yllyttävät toisiaan kierroksille. Seesteisen kauden loppu näkyy valitettavasti myös vähän ikävämmin siinä, että Nutella ei sitten mennytkään junnulaumaan ihan niin heittämällä kuin alkuun näytti, vaan kevään myötä laumassa alkoi uudet väännöt. Nyt tosin Nutella on alkanut löytyä taas aiempaa useammin Seran kainalosta, joten ehkä tämä lauma vielä tästä asettuu. 

Eka tapaaminen tytyjen kanssa <3

Vuodessa Serasta ja Notesta on kasvanut kaksi hyvin erilaista nuorta frettineitiä. Vaikka neitien ulkonäköerot alkoivat näkyä jo ensimmäisten elinpäivien aikana, en olisi voinut vielä tyttöjen tullessa luovutusikäänkään uskoa, kuinka erinäköiset ja muutenkin erilaiset tytöistä tulisivat. Olinhan minä jo vuotta aiemmin toivonut Millalta yhtä tosi tummaa ja sille selkeästi erottuvaa kaveria. Mutta vaikka vauhdin ollessa isoimmillaan voinkin joskus mennä sekaisin kumpi vilahti ja missä, niin välillä on vaikea uskoa, että neidit ovat samasta pentueesta. Toinen on enempi sellainen tasaisempi jätti, ja toinen pienempi pyrkyri. Serasta tulikin aika nopeasti lauman kakkosnainen, joka haastaa Hattaran kanssa kaikki tulijat ja vahtii, ettei meidän laumaan niin vain tulla. Nottea taas voisi ulkonäöltään ja luonteeltaan luulla melkein pojaksi. 

Kotimatka tytyjen kanssa alkoi

Jos oltaisiin päätetty toisin, nuo meidän teinikakarat voisivat kuitenkin olla jo nyt tai hyvin pian itsekin emoja. Huhtikuun ensimmäisenä en kuitenkaan voinut olla kuin tyytyväinen siihen, että päätin että tytöt saavat nyt elää puhtaasti lemmikkieloa alkuperäisen sopimuksen mukaan. Seran ja Noten sisko kun joutui silloin keisarinleikkaukseen. Sisko voi onneksi itse hyvin, mutta pennut eivät selvinneet. En halua edes kuvitella, miten olisin tänä vuonna pystynyt odottamaan leikkauksen lopputulosta, kun jo pelkkä Maunon hammasoperaatio oli vähällä aiheuttaa paniikkikohtauksen. Saa nähdä kauanko tässä vielä menee, että aivot lakkaavat heittämästä kaikesta mahdollisesti ensimmäiseksi ilmoille sen pahimman mahdollisen skenaarion. Voi olla että jonkin aikaa, etenkin kun kääpiörottapuolellakin, missä komplikaatioita ei ole ollut samalla tavalla ollut kuin freteillä viime vuosina, Kantarellin sisko menehtyi synnytykseen vähän Kantarellin minien syntymän jälkeen. Niin sitä tietää taas, missä aivot tulevat seilaamaan, kun seuraavien sijoitustytyjen astutusten aika tulee. 

Notte ja Sera tänään <3

Poseerauspyyntö tuli vaan ikävästi päikkäriaikaan...

...joten oli nääääin raskasta.

Mutta vaikka sitä onkin ollut taas vähän herkillä kaikkien menetysten kanssa, tänä vuonna lähdetään siitä, että meillä on kotona nuori ja aktiivinen frettilauma, jonka kanssa meillä tulee olemaan vuosia yhteistä aikaa. Tänä vuonna rekry ei sitten aukeakaan uusille frettijengiläisille, vaikka tiedän jo nyt, että haluaisin adoptoida suunnilleen kaikki syntyvät pennut. 

Paljon onnea myös Noten ja Seran Dorian-veljelle ja Noki-siskolle!

Lepää rauhassa Lupiini

Olen vasta hiljalleen alkanut orientoitua siihen, että meidän ensimmäiset kääpiörotat eivät ole enää nuoria. En ole kuitenkaan osannut pitää niitä millään tavalla vanhoinakaan, sillä kääpiöt elävät keskimäärin hieman stanttuja pidempään. Niinpä olin pitänyt jotenkin itsestäänselvänä, että syksyllä vietettäisiin 2-vuotissyntymäpäiviä niin Opuntian, Lupiinin kuin Kielonkin kanssa. Lupiinin kanssa sitä rajapyykkiä emme kuitenkaan päässeet juhlimaan. 

Meidän pieni kippurahäntä löytyi tänään kuolleena pesästään hieman yli 1,5-vuoden iässä. Kasvattaja epäili yhtenä mahdollisuutena sydämen pettämistä. Oma sydän on ainakin kovilla taas yhden menetyksen kanssa.

 

Lepää rauhassa Zaya's Tiny Tap "Lupiini"

                                                                    3.9.2022 - 8.4.2024

Tervetuloa kotiin Pepi

Lauma kasvoi tänään jo toiseen otteeseen viikon sisään, kun Bluen ja Betan lisäksi jengiin liittyi Pepi. Pepi muutti meille Herpille Koti -ringin kautta. Vaikka meillä ei ollut tällä hetkellä aktiivisia suunnitelmia kasvattaa laumaa, kuningaskäärmeet ja niistä erityisesti meksikon musta kuningaskäärme ja kalifornian kuningaskäärme ovat kiinnostaneet minua jo pitkään. Edellisen kerran harkitsin aktiivisesti niiden hankintaa, kun Espanja alkoi puhua niitä EU:n vieraslajiluetteloon, ja oli riski, että ne kaikki menisivät lemmikkinä kieltoon, eli käsillä oli mahdollisesti viimeiset hetket toteuttaa haave. Lopulta vieraslajilistalle päätyi kuitenkin vain Lampropeltis getula, jonka alajeiksi meksikon musta kuningaskäärme ja kalifornian kuningaskäärme laskettiin ennenkuin ne erotettiin omiksi lajeikseen. Kun Joonas sitten päivitti, että HeKolle on tullut useita käärmeitä mukaanlukien kuningaskäärmeitä, minun oli pakko kysellä lisää. Kuningaskäärmeiden lisäksi kyselin myös kuningaspytoneista, sillä haluaisin vielä joskus pienen kuningaspyton pojan. Mutta koska kuningaspytonit ovat lemmikkinä huomattavasti yleisempiä, totesin että se haave on helpompi toteuttaa myös myöhemmin.

Tämmöisen paketin kanssa saavuimme kotiin (tässä lämpöpullo on jo otettu pois)

Tarkemmat kyselyt paljastivat, että kuningaskäärmeitä oli joukossa vain yksi, kalifornian kuningaskäärme, joka oletettiin naaraaksi. Ja siinä olikin melkolailla kaikki, mitä tyypistä tiedettiin. Iästä ja alkuperästä ei ollut esittää edes arvauksia muuten, kuin että kyllähän tuo selvästi aikuinen on. Kävin päässäni läpi meiltä jo valmiiksi löytyvät terraariot ja tarvikkeet, ja totesin että pystyisimme majoittamaan Pepin meille ilman että meidän tarvitsisi hankkia hänelle mitään lisää. En tullut edes kysyneeksi, oliko tyypillä jo nimeä, sillä heti kuvan nähtyäni tyypistä tuli minulle Pepi, kun meidän toinen mustavalkoinen on Musti. Juttelin asiasta Jussin kanssa lyhyesti illalla, ja vielä vähän lisää seuraavana aamuna, ja sen jälkeen lähdettiin sopimaan Joonaksen kanssa koska muutto tapahtuisi.

Tämmöinen neiti sieltä sitten paljastui

Koska tunnemme Joonaksen kanssa entuudestaan, uskalsimme sopia treffit puolimatkaan Saloon ja ottaa käärmeen säkissä. Kuningaskäärmeet ovat erittäin nopealiikkeisiä, pienikokoisia ja muiden matelijoiden tapaan vaihtolämpöisiä. Joten sovituilla parkkipaikkatreffeillä en edes koittanut vielä kurkkia, millainen tyyppi meille on muuttamassa, vaan neiti siirrettiin suoraan autosta meillä mukana olleeseen kylmälaukkuun, jossa oli valmiiksi lämpöpullo odottamassa. Mikäli minulla olisi ollut tarve nähdä tyyppi päätökseni tueksi, olisimme ajaneet joko koko matkan Lohjalle tai odottaneet Joonaksen seuraavaa Turun reissua, jotta vaihto oltaisiin voitu tehdä turvallisessa suljetussa sisätilassa. Mutta tiedän että jos käärmeen tämän hetkisessä kunnossa olisi ollut jotain erityistä huomioon otettavaa, Joonas olisi mainninnut siitä, ja koska käärmeet olivat tulleet HeKon haltuun viranomaishuostaanottona, olisin käärmeen hakiessanikin päässyt näkemään vain sen senhetkiset väliaikaistilat. Eli tilanne poikesi siinä hyvin vahvasti siitä, jos olisi esimerkiksi ottamassa poikasta kasvattajalta, ja kasvattajan luona olisi mahdollista nähdä emoeläimet ja eläimen kasvuympäristö.  

Tässä näkyy hyvin, kuinka kropassa on hyvin varaa kerätä vähän lisää massaa

Niinpä tapasin Pepin ensimmäistä kertaa vasta kotiin päästyä. Pepi on hieman hoikassa kunnossa, mutta muuten oikein uteliaan ja virkeän oloinen kaveri. Koska käärmeet olivat olleet HeKon hallussa jo yli kuukauden, päädyin myös tekemään jotain mitä en yleensä tee, ja siirtämään Pepin suoraan matelijahuoneeseen ilman erillistä karanteenia vielä täällä meidän päässä. Sillä vaikka Pepi on pieni, halusin sen heti kunnon kokoiseen terraarioon pienemmän karanteeniboksin sijaan. Pepi sujahtikin heti yhteen uuden terraarionsa luolista, mutta ei mennyt minuuttiakaan, kun pää jo pilkistä luolan suusta ja uuden terraarion tutkiminen alkoi. 

Pepi lähti tutkimaan <3

Minulla on vielä muutamia muitakin lajeja, joita en ole aktiivisesti hankkimassa, mutta joille en todennäköisesti sanoisi ei, jos sellainen tulisi Herpille Koti -ringissä vastaan. Vielä en ole kuitenkaan uskaltanut antaa sitä listaa suoraan Joonakselle. Niilläkään lajeilla kun ei ole kiire, vaan ehdimme mennä hyvin sen ehdoilla, koska sopiva kodintarvitsija tulee vastaan. Sitä ei kuitenkaan edes haluaisi toteuttaa kaikkia niitä haaveita samaan aikaan, tai välttämättä edes samana vuonna tai samalla vuosikymmenellä. Etenkään nyt, kun nuolimyrkyt ja Pepi sattuivat tulemaan samalla viikolla.

Pepin terraario (Pamela muutti tästä pinta-alaltaan isompaan terraarioon)

Maunon hammaslääkäri

Koko meidän kissajengi kävi porukalla hammaslääkärissä viime vuoden syyskuussa. Aino, Ruttu ja Minttu saivat hampaiden osalta puhtaimmat paperit ja kehoituksen tulla vuoden päästä uudelleen. Löllölle kehoitettiin varaamaan heti aikaa hampaanpoistoon, ja Maunolle suositeltiin hammastarkkia röntgenkuvien kanssa noin puolen vuoden päähän. Syyskuisessa tarkissa Maunolla kun oli parodontiitti muutoksia, ja niiden myötä Maunolta jouduttiin poistamaan pari hammasta. Työkavereista sattui löytymään nyt useampi, joilla oli nyt samoihin aikoihin tarvetta omien lemmikkien hampaiden hoidattamiseen, joten otettiin tänään klinikan aukioloaikojen ulkopuolinen hammaspäivä omille tyypeille. 

Tässä kohtaa homma vaikutti Maunosta vielä kivalta

Koko viime syksystä alkaneen eläinlääkäri/sairastelu/kuolema suman tiimoilta minulla meinasi kuitenkin iskeä pieni paniikki tämän päivän lähetessä. Vaikka olenkin tottunut asiakkaille kertomaan, kuinka huonosti hoidettu suu on lemmikille anestesiaa isompi riski, kaikki mahdolliset uhkakuvat alkoivat tulla mieleeni, ja hetken aikaa oikeasti mietin, uskallanko antaa nukuttaa Maunoa toiminpidettä varten. Että en oikeasti kestäisi tähän saumaan minkäänlaista komplikaatiota. Ja koska Maunon viime käynnistä oli vasta puoli vuotta, ei sen suu voisi mitenkään olla vielä kauhean kamalassa kunnossa. Että tämä olisi kuitenkin varmaan lähinnä sellainen välitsekkaus, eikä sen väliin jääminen voisi olla mitenkään paha. Kuitenkin samaan aikaan tiesin, ettei Maunon suun viimeksi hoitanut kaverini varmasti olisi suositellut tsekkausta puolen vuoden päähän, ellei hän olisi uskonut, että sille voisi olla tarvetta. 

Sitten oltiinkin äkisti huumattuna häkissä

Eli niinpä kerroin itselleni samat asiat kuin monelle asiakkaalle aiemmin, ja vakuutin hammashoidon olevan sekä Maunon etujen mukaista että turvallista. Eikä tämän päiväinen käynti ollut todellakaan turha. Suussa oli yksi pienempi tulehtunut hammas, ja yksi isompi monijuurinen, jonka yksi juurista oli jo syöpynyt pois. Eli Maunolla on nyt suussaan kaksi etenevää hammassairautta, parodontiitti ja hammassyöpymät. Kumpikin kipeistä hampaista jäi klinikalle, ja vaikka on todennäköistä, että ainakin yksi poskihampaista tulee olemaan jossain vaiheessa poistokuntoinen, tilanne oli suussa kuitenkin sen verran hyvä, että seuraava kontrolli riittää vuoden päästä. Mutta parodontiitti ja hammassyöpymät tulevat todennäköisesti pitämään yhdessä huolen siitä, että niin kauan kuin Maunolla on hampaita, hammaslääkärissä tullaan todennäköisesti käymään jatkossakin 6-12 kuukauden välein. 

Kotona tarvittiin sitten aivan valtavasti haleja Jussilta

Juuri nyt Maunoa odottaa 4-7 vuorokauden kipulääkekuuri ja kaksi viikkoa pelkkiä pehmeitä ruokia. Niitä enemmän Maunoa varmasti harmittaa, kuinka tyhmä tällainen "ota lapsi mukaan töihin" -päivä oli, vaikka se alkoikin lupaavasti kuljetusboksin esiinottamisella. Mauno kun rakastaa kuljetusbokseja. Mauno ei kuitenkaan varmasti ollut osannut edes kuvitella, että minun työpaikallani olisi haukkuvia koiria ja piikillä peppuun pistäviä työkavereita. Mutta Mauno selvisi silti hienosti, vaikka menomatkalla boksissa meinaskin päästä pieni itku. Mauno kun on isäntä vain omalla maallaan, ja reissaaminen kodin piirin ulkopuolella on jo vähän turhan jännää.  

Pääsiäiskuulumisia

Pääsiäinen meni kotona hyvässä seurassa, kun siskoni perheineen saapui auttamaan hääjärjestelyissä. Kylttien askartelun ohella saatiin aika montaakin häihin liittyvää asiaa eteenpäin, ja teltatkin ovat nyt tulossa ja Jussin sukulainen on luvannut huolehtia peruskakuista. Siskon kanssa tehtiin pääsiäisenä harjoitusmielessä ensimmäinen vegaaninen ja gluteiiniton kakku. Kahvitarjoilun astiasto näyttäisi järjestyvän lainaan naapurisaarelta. Koristuksiakin saatiin hyvin bongailtua sekä Turun että Tampereen hääkirppiksiltä, joten niidenkin suhteen aletaan olla jo aika hyvällä mallilla. Koristeiden suhteen kun tuli alkuun mietittyä myös vuokraamista, mutta monien kohdalla hääkirppikset osoittautuivat edullisemmiksi, vaikka ei edes laskisi mukaan sitä, mitä niistä mahdollisesti eteenpäin myydessä sitten saa. 

Ilo & Ruttu

Aino, Mauno, Ilo & Nakki vahtivat ruuanlaittoa

Siskon kissat Ilo ja Nakki hääräsivät kanssa pääsiäisen touhuissa mukana. Ilo ja Nakki ovat sitten kesälläkin ainoat kutsutut eläinvieraat. Ilo ja Nakki olisivat tosin ainakin tälläkertaa paljon mieluummin auttaneet Maunoa matelijahuoneessa kuin askarrelleet yläkerrassa. Siitä tuli aika iso itku, kun bunkkerista joutui ihan kesken kaiken pois. Ilo myös uskalsi ensimmäistä kertaa hypätä liesituulettimen päältä jääkaapin päälle, mistä tuli toinen iso itku, kun Nakki ei uskaltanut tehdä samaa perässä, mikä oli luonnollisesti epäreilua. 

Maunolla & Löllöllä on iltapainit, ja Ilo ja Nakki ihmettelevät

Tänään myös haettiin meille pienen tauon jälkeen kaksi sininuolisammakkoa, kun kaveri kysyi olisiko meillä tarjota koti parille noin vuotiaalle poikaselle, kun hänellä olisi jo seuraavat nousemassa maalle. Eihän siinä osannut sitten mitenkään sanoa ei, kun Jussikin oli jo pidempään puhunut, kuinka yhteen meillä jo olevista terraarioista pitäisi jossain kohtaa taas nuolimyrkkyjä saada. Siniset ovat aina olleet meidän molempien suosiossa, vaikka muuten lempilajimme nuolimyrkkysammakoissa eivät osukaan aivan yksiin. Sampit saivat nimikseen Blue ja Beta Jurassic Parkin velosiraptoreiden mukaan. 

Siirtyminen kuljetuslaatikosta terraarioon

Pitkänäperjantaina meille saapui myös pari hoitofrettiä, ja huomenna meille on tulossa hoitoon yhden laumallisen verran mahlapussikiitäjiä. Sunnuntaina haetaan vielä yksi HeKo-rinkiläinen kotiin. Eli vilinää riittää taas tavallistakin enemmän. Ensiviikolla koitan sitten rauhoittua aloittamaan kevätsiivousta, sillä pääsiäisherkkujen piilottaminen ja etsintä paljasti useammankin sopen, joka on saanut jäädä siivotessa turhan rauhaan.

Blue

Beta